torstai 16. heinäkuuta 2020

KOLMAS KESKENMENO

Ennen juhannusta meille tehtiin ensimmäistä kertaa inseminaatio. Inseminaatio sujui hyvin ja jäimme jännittyneenä odottamaan tuloksia. Virallinen testipäivä oli 2.7. eli juuri ennen meidän Kilpisjärven lomaa. Piinapäivät kuluivat tällä kertaa normaalia hitaammin ja Pregnylin aiheuttamat raskausoireet saivat toiveet korkealle. Muutamaa päivää ennen testipäivää tein ensimmäisen raskaustestin, johon ilmestyi haamu! 


Jatkoin testaamista päivittäin ja huomasin, että jokaiseen testiin jonka tein sain haalean plussan. Viivat vahvistuivat suurin piirtein joka toinen päivä, mutta mielestäni silti liian hitaasti verrattuna viime lokakuussa tehtyihin testeihin. Olin peloissani, mutta samalla jotenkin todella rauhallinen. Testipäivänä soitin Ovumialle ja kerroin raskaustestien näyttävän haaleaa plussaa. Sain mielenrauhan vuoksi lähetteen verikokeeseen, josta katsottaisiin HCG - arvo. Pääsin verikokeeseen heti seuraavana päivänä ja HCG - arvo oli matala, vain 8.6. Ovumialta kuitenkin onnittelivat raskaudesta ja kehottivat seuraamaan hormonin nousua raskaustestien avulla. Olin jo heittänyt kirveen kaivoon ja luopunut toivosta, mutta klinikalta olivat kovinkin toiveikkaita, että saattaisimme saada vauvan syliin. Raskaus olisi saattanut saada alkunsa muutamaa päivää myöhemmin ja siksi testit olisivat vielä niin haaleita. Laskettu aika kuitenkin laskettiin inseminaation perusteella ja osui maaliskuulle. Tarkemmin sanottuna 9.3.2021. Raskauden tueksi aloitettiin keltarauhashormoni Terolut raskausviikolle 12 saakka.

Kyselin teiltä seuraajilta instagramissa kokemuksia matalista HCG - arvoista ja yllättävän monella arvo oli ollut matala raskauden alussa. Matalasta arvosta huolimatta moni teistä oli saanut terveen pienen vauvan syliinsä. <3 Tämäkin loi toivoa siitä, että ehkä vihdoinkin olisi meidän aika! 


Muutaman päivän päästä raskaustestissä komeili vahva plussa! Tuntui ihan uskomattomalta. HCG oli selkeästi nousussa sillä testien viivat vahvistuivat. Olin oikeasti raskaana! Pikku hiljaa uskalsin tuntea pientä onnea, mutta samaan aikaan oireettomuus ja oudon rauhallinen olo vaivasivat mieltä. 

Jatkoin raskaustestien tekemistä vielä muutaman päivän. Ajattelin, että tasavahvojen viivojen jälkeen voisin lopettaa testaamisen. Raskausviikkoja olisi ollut 5+0, kun huomasin raskaustestin haalistuneen. Tätä se matala arvo ja testien hidas vahvistuminen tarkoitti. Raskaus oli menossa kesken. Otin yhteyttä klinikalle ja tiedustelin miten asian suhteen edetään. Hoitaja pahoitteli raskauden keskeytymistä ja pyysi tekemään testin vielä muutaman päivän päästä uudelleen. Jos testi olisi jo negatiivinen, voisin lopettaa tukilääkkeen. Ja näinhän siinä kävi. Muutaman päivän päästä raskaustesti oli jo täysin negatiivinen, lopetin tukilääkkeen ja vuoto alkoi seuraavana päivänä. Raskausviikkoja oli 5+3, kun vuoto alkoi.


Tunsin ihan äärettömän suurta vihaa. En ymmärtänyt miten meille voi taas käydä näin, jo kolmannen kerran putkeen tätä toista vauvaa yrittäessä! Ensimmäinen oli 03/19, toinen 12/19 ja tämä kolmas nyt 07/20. Saataisiinko me enää koskaan kokea onnellista raskausaikaa ja nauttia vastasyntyneen tuoksusta? Miten ensin voi olla niin äärettömän onnellinen ja kiitollinen, ja sitten hetken päästä tuntea niin suurta surua. Vielä pitäisi jaksaa hetken aikaa, jotta saadaan tietää varmaksi mistä meidän keskenmenot johtuvat. Toivon yli kaiken, että niille löytyisi jokin syy ja saisimme apua.

Henkisesti tämä on rankkaa ja tuntuu, että tähän väliin tarvitaan nyt yksi rennompi kierto. Sovimme, että seuraava inseminaatio tehdään vasta elokuun kiertoon. Nyt välikierron ajan syön letrot normaalisti, testaan ovulaation, jotta tiedetään koska uusi kierto alkaa, mutta muuten mennään asenteella tärppää jos tärppää. En jaksa ottaa nyt paineita oikein ajoitetusta yhdynnästä tai muustakaan. Uskon, että tämä tekee meille hyvää. Mieli ja keho saa aikaa toipua menetyksestä.

Jos olet kokenut keskenmenon, mistä olet saanut voimaa jaksaa tämän kaiken keskellä? 

Seuraa myös
Instagram: jennajanikaa

3 kommenttia:

  1. Meillä myös kolme keskenmenoa vuoden sisällä ennen ensimmäistä onnistunutta raskautta. Jokainen käsittelee menetyksiä omalla tavallaan. Itse olen vähän sellaista tyyppiä, etten tahdo jäädä menneeseen vellomaan. Se mitä tapahtui, tapahtui. Eikä sille yleensä vaan voi mitään. Meille selkeästi tauko ja irrottelu teki hyvää sillä pian olinkin jo uudestaan raskaana ja siitä lopulta syntyi esikoisemme. Täytyy vaan koittaa pysyä optimistisena ja pitää toivoa yllä, kun raskaus on ainakin mahdollista. Voimia ❤️

    VastaaPoista
  2. Hei! Paljon voimia sinulle! Kysyt miten saa voimaa jaksaa. Ei sitä saakaan mistään. Jotenkin vaan jaksaa. Toivotaan, että vielä pian käy unelmat toteen.

    VastaaPoista
  3. Esikoista yritettiin vuosia melkein 6v sinä aikana tehtiin inseminaatiosta koeputkihoitoihin tuloksetta sitten tuli kesäloma/hoitotauko ja ensimmäinen plussa ikinä ja vielä luomuna.
    Sitten meni taas 4 vuotta että uusi raskaus alkoi ja tälläkin kertaa luomuna ehdittiin varovaisesti iloita hetken aikaa kunnes se meni kesken oli kyllä shokki kun aloin vuotaa. Lohdutin itseäni että luonto hoiti huonon yksilön pois.. Mies tuki pitämällä kainalossa ja hiljaisesti hänkin suri...
    Ja olin kiitollinen että meillä on tämä esikoinen edes <3
    No sitten meni 5kk ja raskauduin uudestaan alussa pelkäsin että tulee taas keskenmeno ja sitten vuosin kirkasta verta ja olin varma että taas meni kesken mutta Ultrassa näkyi sydämen syke ja meni taas viikko ja taas lirahti kirkasta verta housuun ja taas pelkäsin pahinta ja Ultrassa näkyi taas sydämen syke ja kaikki hyvin vuodoillekkaan ei löytynyt syytä ja niin tämä raskaus on nyt Rv 32+6
    Ja parin viikon päästä alkaa äitiysloma

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ♥