keskiviikko 17. kesäkuuta 2020

MITÄ MEILLE KUULUU?

Viime kerrasta onkin jo hetki. Talvi on vaihtunut kevääseen ja kevät kesään. Luonto on herännyt eloon ja me saamme nauttia auringon lämmöstä ja valosta. Ihan kohta juhlitaan jo juhannustakin! Olen saanut jonkin verran viestejä koskien blogia ja sen tulevaisuutta. Kysymys aionko lopettaa blogin on pyörinyt varmasti monen mielessä ja ajattelin tulla vastaamaan tähän kysymykseen ja kertomaan samalla meidän kuulumisia.

Talvi ja alkukevät olivat todella rankkaa aikaa. Kirjoitellessani teille keskenmenosta, sen aiheuttamista tunteista ja lääkkeellisestä tyhjennyksestä ymmärsin, etten ole ihan vielä valmis jakamaan kokonaan meidän tarinaa saati puhumaan siitä. Mitä lähemmäs kesää mentiin sen pahemmalta minusta tuntui. Tuntui niin epäreilulta ajatella, että jos vauvamme ei olisi kuollut, saisimme hänet pian syliin. Meidän piti nauttia keväästä ja alkukesästä odottaen vauvan saapumista. Meidän piti laittaa kotia valmiiksi vauvaa varten ja jännittää synnytystä. On ollut vaikea hyväksyä, että emme päässeet kokemaan näitä asioita. En julkaissut enää yhtä aktiivisesti sosiaaliseen mediaan sisältöä ja tuntui, että tarvitsen kaikesta ylimääräisestä hetken aikaa hengähtää. Pikku hiljaa paha olo on alkanut helpottamaan ja surun kanssa on opittu elämään. Blogihiljaisuus tulee päätökseensä ja elämä alkaa muuttumaan normaaliksi. Päivissä on paljon muutakin sisältöä kuin kotona istuminen ja sumussa pyöriminen. Vaikka edelleen on vaikeita hetkiä, ovat ne kuitenkin vain hetkiä eikä päiviä saati viikkoja, kuten aikaisemmin. On tehnyt hyvää vain olla, surra ja käsitellä tätä asiaa. Siinä huomaamatta olen löytänyt myös tieni ulos tästä sumusta. 


Mutta mitä meille kuuluu? Millainen meidän kevät ja alkukesä on ollut? Elian on ainakin kasvanut ja kehittynyt ihan hurjasti! On ollut ihana seurata hänen touhujaan ja huomata kuinka viisas pieni poika hänestä on tullut. Leikeistä on tullut jotenkin todella toden tuntuisia ja hahmot puhuvat toisilleen. Tällä hetkellä lemppari juttuja ovat hiekkalaatikko, keinuminen, ulkoilu, kirjat, palapelit, Duplot, Brion junat, keittiö- ja kotileikit, Ryhmä Hau lelut ja keppihevoset. Hänellä on ihan uskomaton mielikuvitus ja kuullaan päivittäin mitä mielenkiintoisempia tarinoita.

Pääasiassa hän on todella iloinen, nauravainen, sosiaalinen, energinen ja utelias pieni poika, mutta sekaan mahtuu myös pieni ripaus uhmaa ja minä itse-vaihetta. Suuremmilta uhmailukohtauksilta ollaan edelleen vältytty ja yleensä päästään jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen ilman itkua. Tällä hetkellä hän haluaa tehdä paljon asioita itse muun muassa pukea, laittaa kengät, harjata hiukset, lämmittää ruoan mikrossa, tiskata, laittaa pyykkejä jne. Välillä tulee paha mieli, jos joku ei ensimmäisellä yrityksellä onnistu. Nyt kesän tullen on ollut myös ihana huomata, miten Elianin viime kesänä alkunsa saanut vedenpelko on helpottanut ja vesileikeistä, uimisesta, sateesta ja kylpemisestä voidaan taas nauttia.


Elianilla oli tässä keväällä munuaisten ultraäänitutkimus, jossa huomattiin molempien munuaisten tilanteen huonontuneen merkittävästi viime syksystä. Saimme lähetteen munuaisten toiminnan kuvaukseen, joka tehtiin nukutuksessa. Tässä tutkimuksessa munuaisten toiminta oli viime vuoteen nähden vain hieman huonontunut, joten seurannalla jatketaan edelleen ja seuraavat tutkimukset ovat alkusyksystä.

Toukokuussa Elianilla oli myös leikkaus, joka sujui todella hienosti! Äitiä hieman pelotti ja jännitti, mutta pieni potilas oli todella reipas. Leikkauksesta toipumiseen meni kaksi viikkoa, mutta jo ensimmäisen viikon jälkeen Elian oli kuin oma itsensä. Ihan uskomatonta, miten nopeasti nämä pienet toipuvat! Leikkauksen yksityiskohtia en halua tänne kertoa.


Meidän arki pyörii paljon kotona. Nyt koronan takia ei tietenkään olla ketään muuta nähty kuin minun vanhempiani, joiden kanssa ollaan vähän pakostakin tekemisissä. Äitini on hoitanut Eliania ja isäni on ollut Villeen yhteydessä hänen työasioistaan. Viime viikolla sisareni Mona oli meillä viikon kylässä ja nyt ensi viikolla aiomme nähdä pitkästä aikaa myös Elianin kummitätiä. Oletteko te uskaltautuneet jo näkemään ystäviä ja sukulaisia? :) 

Helmikuussa muutimme rivitaloon ja Elian sai oman huoneen. Hän on ihan innoissaan omasta huoneestaan ja nauttii, kun on tilaa leikkiä ja temmeltää. :) Kevään aikana olemme sisustaneet kotia kotoisammaksi ja laittaneet takapihaa kesäkuntoon. Pakko kyllä myöntää, että itse tykkään ihan hirmuisesti asua rivitalossa! Meillä on täällä todella mukavia naapureita, jotka tekevät asumisesta entistä mukavampaa. 


Mitenkäs meidän lapsettomuushoidot? Vauvaa toivotaan edelleen todella kovasti ja tammi-toukokuun aikana meille on tehty neljä ovulaation induktiota. Valitettavasti nämä eivät ole tuottaneet tulosta. Viime kierrossa saimme raskaustestiin haamun, joka alkoi hitaasti vahvistumaan. Kuukautiset kuitenkin alkoivat muutaman päivän päästä ja tämän myötä raskaustesti muuttui negatiiviseksi. Kyseessä oli kemiallinen raskaus. Viime kierrossa olin yhteydessä klinikkaamme ja kysyin mahdollisuudesta päästä inseminaatioon. Saimme myöntävän vastauksen, hoitosuunnitelman inseminaatiota varten ja ison kasan suostumuslomakkeita allekirjoitettavaksemme. Tässä kierrossa, itseasiassa juuri eilen, meille tehtiin ensimmäinen inseminaatio ja nyt jännätään sen tuloksia pari viikkoa! 

Maaliskuussa pääsimme myös aloittamaan tutkimukset keskenmenojen osalta. Mitään rakenteellista vikaa ei ultraäänestä löytynyt, joten saimme lähetteet verikokeisiin. Osa näistä verikokeista tuli takaisin poikkeavien tulosten kanssa. Varmaa diagnoosia varten tarvitaan kuitenkin 12 viikon erolla uudet verikokeet, joten saadaan odottaa vielä pari viikkoa uusia tuloksia.

Tässä pikaisesti meidän kuulumisia! Ihanaa kesää ja juhannusta kaikille! <3

Inseminaatiosta ja meidän aikaisemmista hoidoista tulen kirjoittamaan vielä lähipäivinä tarkemmin. Muutamia postauksia on suunnitteilla ja viimeinen keskenmenopostaus on ollut kirjoitettuna jo maaliskuulta saakka. Aion senkin julkaista vielä myöhemmin. Mutta onko teillä jotain mistä  toivoisitte minun kirjoittavan? :) 

Entä mitä teille kuuluu? Miten teidän vuosi on tähän saakka mennyt? :)

Seuraa myös: 
Instagram: jennajanikaa

2 kommenttia:

  1. Voi miten toivon, että teillä tärppäisi pian tuon raskauden kanssa...sormet ja varmaat ristissä täällä!
    Kaunista juhannusviikkoa koko teidän perheelle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samaa toivomme mekin. <3 Kiitos, samoin teillekin <3

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥