lauantai 20. kesäkuuta 2020

MEIDÄN ENSIMMÄINEN INSEMINAATIO



Meidän ensimmäinen inseminaatio tehtiin tämän viikon tiistaina ja nyt jännitetään lopputulosta! Virallinen testipäivä on vasta 2.7. eli vajaa pari viikkoa pitää vielä odotella. :) Voi, kunpa nyt olisi meidän vuoro ja raskaustesti näyttäisi positiivista testipäivänä. <3 

Kuten aiemminkin, aloitin Letrozolit kierronpäivänä 3. Söin niitä viiden päivän ajan annostuksella 5 mg päivässä. Tässä kierrossa käytössäni on taas Clearbluen advanced hedelmällisyysmonitori, jolla aloitin ovulaatiotestit kp 10. Heti ensimmäisenä päivänä ruudulle ilmestyi teksti KORKEA. Monitori oli havainnut, estrogeenin nousun ja näin ollen korkean hedelmällisyyden päivät olivat alkaneet. Monilla naisilla estrogeeni nousee ennen ovulaatiota. 

Kierronpäivänä 12 meillä oli varattuna ultraääni klinikalle. Oikeasta munasarjasta löytyi 25 mm follikkeli ja limakalvo oli 8,8 mm. Lääkkeellä oli todella hyvä vaste ja tilanne näytti siltä, että inseminaatio tehtäisiin jo seuraavana päivänä. Koska follikkeli oli oikeassa munasarjassa, sain reseptin Pregnyl irrotuspiikille. Irrotuspiikki laitettaisiin klinikalla inseminaation jälkeen ja sillä varmistettaisiin munasolun irtoaminen. 


Seuraavana päivänä Villelle kävi hoitamassa oman osansa aamupäivällä. Siittiöiden pesuun varattiin aikaa pari tuntia ja sen jälkeen tehtiin inseminaatio. Ennen toimenpidettä tarkistettiin vielä ultraäänellä follikkelin ja limakalvon tilanne. Follikkeli oli edelleen paikoillaan, mutta ovulaatio oli jo selkeästi käynnissä sillä rakkula oli alkanut lyyhistymään. Limakalvo oli 12 mm ja tilanne näytti oikein lupaavalta! Siitä huolimatta, että ovulaatio oli jo alkanut, aamun ovulaatiotesti näytti negatiivista. Lääkäri arvioi, että minulla testi näyttää positiivista vasta munasolun irrotessa, eli tässä tapauksessa joko saman päivän iltana tai seuraavana aamuna.

Toimenpiteenä inseminaatio oli todella helppo ja kivuton! Siittiöitä oli saatu todella suuri määrä ja pesun jälkeen niiden liikkuvuus oli 93%. Mahtava tulos! Siittiöt ruiskutettiin kohtuun kolmessa osassa ja viimeisellä kerralla tunsin pientä nippailua alavatsalla. Heti toimenpiteen jälkeen hoitaja laittoi Pregnyl pistoksen. Se saatiin hienosti laitettua, eikä aiheuttanut minkäänlaisia sivuoireita.

 Ovulaatiokipujen perusteella uskon ovulaation tapahtuneen kp 13 - 14 välisenä yönä. Nyt sitten jännitetään, kuinka meidän käy! Jos tässä kierrossa ei tärppiä tule, niin voimme yrittää ensi kierrossa samalla kaavalla. :) 

Jos sinulle on tehty inseminaatio, olisi mukava kuulla kokemuksia. Alkoiko raskaus? :) 

Seuraa myös
Instagram: jennajanikaa

perjantai 19. kesäkuuta 2020

KEVÄÄN OVULAATION INDUKTIOT

Keskenmenon jälkeen jatkoimme yrittämistä heti seuraavassa kierrossa. Varmistelin vielä lääkäreiltä, että onhan tämä turvallista ja kaikki vakuuttelivat, että kyllä on. Helpotti, kun tiesi, ettei tarvitse odottaa ja pääsee heti jatkamaan elämää normaalisti.

Tammikuussa raskaushormoni laski todella hitaasti. Viisi viikkoa meni, että raskaustesti oli negatiivinen ja siitä vielä kaksi viikkoa raskaushormonia oli veressä. Kun uusi kierto vihdoinkin alkoi, aloitin kierronpäivänä kolme Letrzolit annoksella 5 mg päivässä viiden päivän ajan ja varasin lapsettomuusklinikalle ultraääneen ajan kierronpäivälle 12. Silloin nähtiin oikeassa munasarjassa noin 12 mm follikkeli, jonka lääkäri arvioi irtoavan kp 16-18 välillä. Ovulaatiota ei kuitenkaan tapahtunut vaan follikkeli oli surkastunut pois. Myöhemmässä vaiheessa kiertoa, noin kp 28 ovulaatio kuitenkin tapahtui vasemmasta munasarjasta. Kierto venyi 41 päiväiseksi ja uusi kierto alkoi vasta karkauspäivänä.


Maaliskuussa tehtiin meidän kolmas ovulaation induktio letroilla 5 mg annoksella. Ultraääni klinikalla tehtiin kierronpäivänä 11. Molemmista munasarjoista löytyi yhteensä viisi saman kokoista follikkelia. Lääkärin kanssa hieman pohdittiin otetaanko tueksi jokin toinen lääke, mutta päädyimme odottamaan muutaman päivän ja tekemään uuden ultraäänen kierronpäivänä 14. Lääkäri varoitteli, että jos näin moni kehittyy ovulaatioon saakka, pitäisi tämä kierto jättää väliin. Onneksi kuitenkin toisessa ultraäänessä näkyi vain yksi 22 mm follikkeli oikeassa munasarjassa. Loput olivat surkastuneet pois. Ovulaatiotesti näytti negatiivista, mutta lääkärin mukaan follikkeli näytti luuhistuneelta ja näinollen ovulaatio oli alkanut. Koska follikkeli sijaitsi oikeassa munasarjassa, kuten viime kierrossa, sain reseptin Ovitrelle irrotuspiikille. Piikin pistäminen vähän jännitti, mutta sujui todella hyvin! Ovitrelle aiheutti raskausoireiden tapaisia oireita, mutta ne helpottivat heti uuden kierron alettua. Valitettavasti tämäkään kierto ei tuonut meille plussaa. 


Neljäs ovulaation induktio tehtiin huhtikuussa. Ultraääni tehtiin tällä kertaa kierronpäivänä 15. Pääsiäinen hieman sotki suunnitelmia. Ultraääni päivän aamuna ovulaatiotesti näytti positiivista, mutta käytiin kuitenkin vielä ultrassa katsomassa tilannetta. Tällä kertaa vasemmasta munasarjasta löytyi 22 mm follikkeli, joka oli juuri puhkeamassa. Koska irtoamisen kanssa on ongelmaa vain oikealla puolella, ei irrotuspiikkiä tähän kiertoon tarvittu. Ovulaatio kivut olivat todella voimakkaat ja tuntuivat alavatsalla, alaselässä ja reisissä. Ultraäänessä huomattiinkin munasarjojen sijaitsevan kohdun takana ja painavan suuria verisuonia ja hermoja aiheuttaen kovia kipuja. Jos tämä kierto ei tuottaisi tulosta, saimme luvan yrittää seuraavan kierron ilman ultraääntä. :) Kierron lopussa tein haalean positiivisen raskaustestin, mutta muutaman päivän päästä alkoikin vuoto. Uuden kierron myötä, myös raskaustesti muuttui negatiiviseksi. Harmistuin todella kovasti kemiallisesta raskaudesta ja vaivuin jopa pieneen epätoivoon. Yllätyin jopa itsekin kuinka raskaasti tämän pettymyksen otin, mutta uuden kierron ja uuden mahdollisuuden myötä toivon kipinäkin taas heräsi. 


Viides ovulaation induktio meillä oli toukokuussa. Tässä kierrossa meillä ei ollut ultraääntä klinikalla ja Elianin leikkauksen takia päätimme ottaa tämän kierron vähän rennommin. Kierronpäivänä 18 tein positiivisen ovulaatiotestin ja ovulaatiokivut olivat selkeimmillään kierronpäivänä 19, joten epäilen ovulaation tapahtuneen silloin. Kivut sijoittuivat selkeästi alavatsalla vasemmalle puolelle, joten luulen ovulaation tapahtuneen vasemmasta munasarjasta. Yllätykseksemme raskaustesti antoi haamua menkkojen alkamispäivänä ja vahvistui muutaman päivän ajan. Kuukautiset alkoivat kuitenkin muutaman päivän myöhässä ja myös raskaustesti muuttui negatiiviseksi. Tämäkin jäi kemialliseksi raskaudeksi.

Kierron puolessa välissä keskustelimme Villen kanssa hoidoissa etenemisestä. Tulimme siihen tulokseen, että haluamme kokeilla muutaman kerran inseminaatiota ja jo mieluusti heti seuraavaan kiertoon. Laitoin sähköpostia klinikalle ja kysyin mahdollisuudestamme siirtyä inseminaatioihin. Saimme hoitosuunnitelman ja postin mukana ison kasan lomakkeita allekirjoitettavaksi. Vaikka, tämän viidennen ovulaation induktion lopputulos oli kemiallinen raskaus, toiveemme olivat silti todella korkealla. Toivotaan, että inseminaatioilla saataisiin se raskaus alkamaan. <3 


Harmi, ettei meitä onnistanut toista kertaa ovulaation induktiolla. Nyt tässä kesäkuun kierrossa meille tehtiin ensimmäinen inseminaatio. Tulen kirjoittelemaan siitä huomenna. :) Toivotaan, että nyt vihdoinkin olisi meidän vuoro! <3 

Ihanaa juhannusaattoa kaikille! <3

Seuraa myös:
Instagram: jennajanikaa

keskiviikko 17. kesäkuuta 2020

MITÄ MEILLE KUULUU?

Viime kerrasta onkin jo hetki. Talvi on vaihtunut kevääseen ja kevät kesään. Luonto on herännyt eloon ja me saamme nauttia auringon lämmöstä ja valosta. Ihan kohta juhlitaan jo juhannustakin! Olen saanut jonkin verran viestejä koskien blogia ja sen tulevaisuutta. Kysymys aionko lopettaa blogin on pyörinyt varmasti monen mielessä ja ajattelin tulla vastaamaan tähän kysymykseen ja kertomaan samalla meidän kuulumisia.

Talvi ja alkukevät olivat todella rankkaa aikaa. Kirjoitellessani teille keskenmenosta, sen aiheuttamista tunteista ja lääkkeellisestä tyhjennyksestä ymmärsin, etten ole ihan vielä valmis jakamaan kokonaan meidän tarinaa saati puhumaan siitä. Mitä lähemmäs kesää mentiin sen pahemmalta minusta tuntui. Tuntui niin epäreilulta ajatella, että jos vauvamme ei olisi kuollut, saisimme hänet pian syliin. Meidän piti nauttia keväästä ja alkukesästä odottaen vauvan saapumista. Meidän piti laittaa kotia valmiiksi vauvaa varten ja jännittää synnytystä. On ollut vaikea hyväksyä, että emme päässeet kokemaan näitä asioita. En julkaissut enää yhtä aktiivisesti sosiaaliseen mediaan sisältöä ja tuntui, että tarvitsen kaikesta ylimääräisestä hetken aikaa hengähtää. Pikku hiljaa paha olo on alkanut helpottamaan ja surun kanssa on opittu elämään. Blogihiljaisuus tulee päätökseensä ja elämä alkaa muuttumaan normaaliksi. Päivissä on paljon muutakin sisältöä kuin kotona istuminen ja sumussa pyöriminen. Vaikka edelleen on vaikeita hetkiä, ovat ne kuitenkin vain hetkiä eikä päiviä saati viikkoja, kuten aikaisemmin. On tehnyt hyvää vain olla, surra ja käsitellä tätä asiaa. Siinä huomaamatta olen löytänyt myös tieni ulos tästä sumusta. 


Mutta mitä meille kuuluu? Millainen meidän kevät ja alkukesä on ollut? Elian on ainakin kasvanut ja kehittynyt ihan hurjasti! On ollut ihana seurata hänen touhujaan ja huomata kuinka viisas pieni poika hänestä on tullut. Leikeistä on tullut jotenkin todella toden tuntuisia ja hahmot puhuvat toisilleen. Tällä hetkellä lemppari juttuja ovat hiekkalaatikko, keinuminen, ulkoilu, kirjat, palapelit, Duplot, Brion junat, keittiö- ja kotileikit, Ryhmä Hau lelut ja keppihevoset. Hänellä on ihan uskomaton mielikuvitus ja kuullaan päivittäin mitä mielenkiintoisempia tarinoita.

Pääasiassa hän on todella iloinen, nauravainen, sosiaalinen, energinen ja utelias pieni poika, mutta sekaan mahtuu myös pieni ripaus uhmaa ja minä itse-vaihetta. Suuremmilta uhmailukohtauksilta ollaan edelleen vältytty ja yleensä päästään jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen ilman itkua. Tällä hetkellä hän haluaa tehdä paljon asioita itse muun muassa pukea, laittaa kengät, harjata hiukset, lämmittää ruoan mikrossa, tiskata, laittaa pyykkejä jne. Välillä tulee paha mieli, jos joku ei ensimmäisellä yrityksellä onnistu. Nyt kesän tullen on ollut myös ihana huomata, miten Elianin viime kesänä alkunsa saanut vedenpelko on helpottanut ja vesileikeistä, uimisesta, sateesta ja kylpemisestä voidaan taas nauttia.


Elianilla oli tässä keväällä munuaisten ultraäänitutkimus, jossa huomattiin molempien munuaisten tilanteen huonontuneen merkittävästi viime syksystä. Saimme lähetteen munuaisten toiminnan kuvaukseen, joka tehtiin nukutuksessa. Tässä tutkimuksessa munuaisten toiminta oli viime vuoteen nähden vain hieman huonontunut, joten seurannalla jatketaan edelleen ja seuraavat tutkimukset ovat alkusyksystä.

Toukokuussa Elianilla oli myös leikkaus, joka sujui todella hienosti! Äitiä hieman pelotti ja jännitti, mutta pieni potilas oli todella reipas. Leikkauksesta toipumiseen meni kaksi viikkoa, mutta jo ensimmäisen viikon jälkeen Elian oli kuin oma itsensä. Ihan uskomatonta, miten nopeasti nämä pienet toipuvat! Leikkauksen yksityiskohtia en halua tänne kertoa.


Meidän arki pyörii paljon kotona. Nyt koronan takia ei tietenkään olla ketään muuta nähty kuin minun vanhempiani, joiden kanssa ollaan vähän pakostakin tekemisissä. Äitini on hoitanut Eliania ja isäni on ollut Villeen yhteydessä hänen työasioistaan. Viime viikolla sisareni Mona oli meillä viikon kylässä ja nyt ensi viikolla aiomme nähdä pitkästä aikaa myös Elianin kummitätiä. Oletteko te uskaltautuneet jo näkemään ystäviä ja sukulaisia? :) 

Helmikuussa muutimme rivitaloon ja Elian sai oman huoneen. Hän on ihan innoissaan omasta huoneestaan ja nauttii, kun on tilaa leikkiä ja temmeltää. :) Kevään aikana olemme sisustaneet kotia kotoisammaksi ja laittaneet takapihaa kesäkuntoon. Pakko kyllä myöntää, että itse tykkään ihan hirmuisesti asua rivitalossa! Meillä on täällä todella mukavia naapureita, jotka tekevät asumisesta entistä mukavampaa. 


Mitenkäs meidän lapsettomuushoidot? Vauvaa toivotaan edelleen todella kovasti ja tammi-toukokuun aikana meille on tehty neljä ovulaation induktiota. Valitettavasti nämä eivät ole tuottaneet tulosta. Viime kierrossa saimme raskaustestiin haamun, joka alkoi hitaasti vahvistumaan. Kuukautiset kuitenkin alkoivat muutaman päivän päästä ja tämän myötä raskaustesti muuttui negatiiviseksi. Kyseessä oli kemiallinen raskaus. Viime kierrossa olin yhteydessä klinikkaamme ja kysyin mahdollisuudesta päästä inseminaatioon. Saimme myöntävän vastauksen, hoitosuunnitelman inseminaatiota varten ja ison kasan suostumuslomakkeita allekirjoitettavaksemme. Tässä kierrossa, itseasiassa juuri eilen, meille tehtiin ensimmäinen inseminaatio ja nyt jännätään sen tuloksia pari viikkoa! 

Maaliskuussa pääsimme myös aloittamaan tutkimukset keskenmenojen osalta. Mitään rakenteellista vikaa ei ultraäänestä löytynyt, joten saimme lähetteet verikokeisiin. Osa näistä verikokeista tuli takaisin poikkeavien tulosten kanssa. Varmaa diagnoosia varten tarvitaan kuitenkin 12 viikon erolla uudet verikokeet, joten saadaan odottaa vielä pari viikkoa uusia tuloksia.

Tässä pikaisesti meidän kuulumisia! Ihanaa kesää ja juhannusta kaikille! <3

Inseminaatiosta ja meidän aikaisemmista hoidoista tulen kirjoittamaan vielä lähipäivinä tarkemmin. Muutamia postauksia on suunnitteilla ja viimeinen keskenmenopostaus on ollut kirjoitettuna jo maaliskuulta saakka. Aion senkin julkaista vielä myöhemmin. Mutta onko teillä jotain mistä  toivoisitte minun kirjoittavan? :) 

Entä mitä teille kuuluu? Miten teidän vuosi on tähän saakka mennyt? :)

Seuraa myös: 
Instagram: jennajanikaa