Pian tulee vuosi kuluneeksi siitä, kun päätimme aloittaa toisen lapsen yrittämisen. Ajattelinkin, että voisin tulla kirjoittelemaan tänne meidän lapsettomuudesta, jotta uudetkin lukijat pääsevät paremmin mukaan. :) Aloitetaan siis ihan alusta ja palataan vuoteen 2012, jolloin päätin lopettaa ehkäisypillereiden käytön. Pillerit jäivät pois vauva haaveen myötä, mutta vauvaa ei kuitenkaan kuulunut ja hakeuduimme silloisen aviomieheni kanssa lapsettomuustutkimuksiin ja -hoitoihin. Hoidoissa olimme vuosina 2013-2014, kunnes lapsettomuusklinikan kesätauon aikana päätimme eroa. Lapsettomuus oli yksi eromme syistä, mutta ei toki ainoa.
Tutkimuksissa selvisi, että minulla on pcos eli munasarjojen monirakkulaoireyhtymä sekä anovulaatio eli ovulaatiohäiriö. Toisin sanottuna minulla ei tapahdu ovulaatiota ilman lääketieteen avustusta. Hoitojen aikana meille tehtiin viisi ovulaation induktiota ja kaksi inseminaatiota. Ovulaation induktio on munarakkulan kypsytyshoito eli munasarjoja stimuloidaan hormonilääkityksen avulla tuottamaan yksi munarakkula ja yksi kypsä munasolu, joka voi hedelmöittyä yhdynnän jälkeen. Inseminaatiossa miehen siittiöt ruiskutetaan ohuella katetrilla naisen kohtuonteloon ovulaation ollessa käsillä ja mahdollinen hedelmöittyminen voi tapahtua naisen kehossa. Näistä yrityksistä saatiin aikaiseksi vain yksi kemiallinen raskaus. Kemiallisessa raskaudessa hedelmöittynyt munasolu vain hipaisee kohdun pintaa sen verran, että raskaustesti voi näyttää positiivista. Yleensä sen jälkeen kuukautiset alkavat muutaman päivän myöhässä normaalista alkamispäivästä.
Kun Villen kanssa aloimme yrittämään Eliania, kerroin hänelle lapsettomuus historiastani ja vaikeuksista raskautua. Sen myötä päätimme hakea apua jo Eliania yrittäessä. Silloin saimme jo yksityiseltä gynekologilta reseptin Letrozoleille. Jo heti ensimmäisestä yrityskierrosta meitä onnisti ja raskaus alkoi. Raskaus alkoi kaksosraskautena, mutta valitettavasti menetimme toisen jo heti raskauden alkuvaiheessa noin raskausviikoilla 5-6. Onneksi kuitenkin saimme tämän toisen elävänä syliin saakka. <3 Elianin raskausaika ja synnytys olivat todella vaikeita. Jopa niin vaikeita, että hetken aikaa synnytyksen jälkeen ajattelin etten koskaan edes halua toista lasta. Kuitenkin aika parantaa haavat ja pian jo haaveilimme toisesta pienestä.
Syksyllä 2018 saimme luvan lähteä yrittämään uudelleen ja saimme jälleen avuksemme Letrozolit. Lääkäri neuvoi meitä hakeutumaan tarkempiin tutkimuksiin ja hoitoihin, jos raskaus ei Letrozoleista huolimatta alkaisi. Sovimme Villen kanssa, että yritämme letroilla kuusi kiertoa ja varaamme sen jälkeen aikaa lapsettomuusklinikalle. Lähdimme kokeilemaan letroja avoimin mielin, mutta valitettavasti ne eivät tuottaneet meille toivottua tulosta. Letrozolien käytön aikana ovuloin vain kahdesti. Toisella kerralla saimme kokea vain ohikiitävän hetken pienen ihmeen ja nauttia pienen ajan raskaudesta. Raskaus päättyi kuitenkin keskenmenoon. Keskenmenon jälkeen yritimme vielä kolme kiertoa letroilla. Näiden kolmen kierron aikana en edes ovuloinut.
Kesäkuun lopussa varasimme ajan Ovumialle, joka on Tampereella toimiva lapsettomuusklinikka. Tämä aika on jo ensi viikon maanantaina eli ihan parin päivän päästä. Täytimme jo aikaisemmin esitietolomakkeet heidän verkkosivuillaan ja nyt vain odotamme jännittyneenä ensimmäistä käyntiä. Tiedämme, että ennen hoitojen aloitusta Ville täytyy tutkia ja minulle tehdään munanjohtimien aukiolotutkimus. Tätä tutkimusta minulle ei olekaan aikaisemmin tehty, joten haluaisin mielelläni kuulla teidän kokemuksia siitä millainen tutkimus on ja miten se on mennyt? :) Tutkimuksiin ja hoitoihin lähdemme avoimin mielin ja toivomme vain parasta. Ihan paras mahdollinen tilanne olisi, jos saisimme jo ensimmäisellä käynnillä jonkinlaisen hoitosuunnitelman. :)
Koska toista lasta ei ole yrityksestä huolimatta kuulunut, kärsimme sekundäärisesta lapsettomuudesta. Jatkossa blogissa tulee olemaan paljon juttua lapsettomuudesta ja lapsettomuushoidoista. Tervetuloa seuraamaan! :)
Seuraa minua
Instagram: jennajanikaa
Facebook: Suloisia unelmia