HÄÄT: KIRKOSTA POISTUMINEN

Poistuimme kirkossa ensin urkuparven portaikkoon siksi aikaa, että kaikki vieraat ehtivät ulos. Musiikin soidessa loppuun Jonna jakoi vieraille saippuakuplia. Kirkon kellojen alkaessa soida lähdimme kohti kirkon ovea, jonka eteen vieraat olivat kerääntyneet odottamaan meitä. Pysähdyimme hetkeksi ovien eteen vieraiden kuvattavaksi ja vaihdoimme samalla muutaman suudelman. <3 

Suudelmien jälkeen jatkoimme matkaamme autolle. Hääauto oli parkkeerattu suoraan kirkon portaiden eteen, jotta meidän lähteminen olisi mahdollisimman helppoa. Marika auttoi minut autoon ja matkusti kyydissämme juhlapaikalle. Jotta kaikki vieraat ehtivät varmasti paikalle päätimme kiertää pienen kierroksen. Menimme Toijalasta Viialaan ja kiersimme siellä lenkin ennen kuin lähdimme kohti Sääksmäkeä. :)

Kuvat: Valokuvaaja Risto Peltola

Seuraa minua

Instagram: jennajanikaa

Snapchat: jennajanikaaa

Facebook: Suloisia unelmia

HÄÄT: VIHKIMINEN OSA 3

Sormusten vaihdon jälkeen pappi siunasi meidät ja avioliittomme. Tämän jälkeen lauloimme virren. Olimme valinneet virreksi saman, joka meillä oli ristiäisissä - Herra kädelläsi. 

Virren laulettuamme oli yhteinen esirukous, Isä meidän - rukous ja Herran siunaus. Rukouksien jälkeen saimme papilta vihkitodistuksen ja -raamatun. Päätösmusiikkina meillä oli Erkki Melartin Prinsessa Ruusunen. <3 Olin ihan uskomattoman onnellinen, häkeltynyt ja helpottunut. Onnellinen, koska olimme vihdoinkin naimisissa ja sain kutsua itseäni tuon rakkaan miehen vaimoksi. Häkeltynyt siitä kuinka koko seremonia oli niin täydellinen ja meidän näköinen. Pappina oli juuri oikea henkilö ja hän osasi niin kauniisti puhua meistä. Helpottunut, koska vihdoinkin kaikki se jännitys oli kadonnut kuin tuhka tuuleen!

Lähtiessämme perässämme tulivat ensin kaaso, morsiusneidot ja bestman. Heitä seurasivat perheemme, sukulaiset ja ystävät. 

Jälkeen päin kun mietin niin harmittaa, kuinka nopeasti tilaisuus oli ohi ja kuinka vähän siitä ehti jännityksen keskellä nauttimaan. Tämä oli yksi niistä kerran elämässä hetkistä ja se oli täydellinen. <3 Ehkä joskus 10 vuoden päästä pidämme rukoushetken avioliiton vihkimisen vuosipäivänä ja juhlimme 10 vuotis päiväämme lähimpien ihmisten kanssa. <3 

Kuvat: Valokuvaaja Risto Peltola

Seuraa minua

Instagram: jennajanikaa

Snapchat: jennajanikaaa

Facebook: Suloisia unelmia

HÄÄT: VIHKIMINEN OSA 2

Vilma luki meille raamatusta tämän ihanan kohdan:

" Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi. Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo ja rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus." 

Papin puhe oli ihastuttava, hauska, ajatuksia herättävä ja ennen kaikkea unohtumaton. Villen on todella vaikea ilmaista tunteitaan sanoin, mutta vihkikeskustelussa pappi pyysi meitä kirjoittamaan toisistamme viisi hyvää asiaa ja yhden sen kaikkein huonoimman. Emme kertoneet näitä asioita toisillemme ennen vihkimistä ja oli ihanaa kuulla ne papin puheessa. Ihana muistutus siitä, mihin se toinen sinussa rakastuikaan. <3

Puheen jälkeen oli koko vihkimisen koho kohta, eli kysymykset. Villellä oli ääni niin painunut ettei meinannut saada ääntään kuuluviin, mutta Tahdon sanottiin ja päästiin vaihtamaan sormuksia. <3 Elian oli meillä sormuspoikana. Hän toi äitini sylissä sormukset papille siunattavaksi, ja kyllä oli pieni poika suloinen vaaleanpunainen rusetti kaulassaan. <3 Papin siunattua sormukset hän antoi rasian meille. Villen avatessa rasiaa sormukset lensivät lattialle ja hän joutui noukkimaan ne sieltä ennen sormiin pujottamista. Taisi vähän jännittää!

Viimeisenä se ihana suudelma. <3 Suudelman jälkeen taisi myös jännitys vähän helpottaa.

Rakastan niin paljon näitä meidän kuvia, etenkin näitä pusukuvia. <3 Vihkiminen jatkuu vielä viimeisessä osassa. :)

Kuvat: Valokuvaaja Risto Peltola

Seuraa minua

Instagram: jennajanikaa

Snapchat: jennajanikaaa

Facebook: Suloisia unelmia

HÄÄT: VIHKIMINEN OSA 1

Morsiusneitoni Jonna otti vieraat vastaan kirkon ovilla ja ojensi heille kirkko-ohjelmat, joista jokainen pystyi seuraamaan vihkiseremonian kulkua. Ohjelmat olivat yksinkertaisesti vain paperille tulostettu, kääritty rullalle ja solmittu juuttinauhalla. Me menimme ensin sakastiin, jossa kävimme vielä kerran seremonian kulkua läpi. Todistajat antoivat allekirjoituksensa ja Vilma sai kurkata raamatusta luettavan kohdan läpi. Tämän jälkeen kävimme seurakuntasalin puolella korjaamassa mekkoa. Sillä välin kaikki vieraat olivat ehtineet kirkkoon. 

Ennen vihkiseremonian alkua asetuimme kaikki kirkon eteisessä jonoon. Ensin kulki siskoni Mona ripotellen ruusun terälehtiä kirkon käytävälle. Hänen perässään kulkivat Marika, Vilma ja Jonna ja viimeisenä minä yhdessä isäni kanssa. Olin viikkoa aikaisemmin pyytänyt isääni saattamaan minut alttarille ja hän suostui tähän kunniatehtävään. Minulle tämä oli ehdottomasti yksi elämäni tärkeimmistä hetkistä ja tulen muistamaan sen loppu elämäni.

Olimme valinneet alkumarssiksi Game of thronesin tunnusmusiikin. Kanttori etsi itse nuotit ja sovelsi ne uruille. Musiikki kuulosti upealta ja sen lähtiessä soimaan jännitys vain kasvoi! En edes tiedä muistinko hymyillä ollenkaan kävellessäni alttarille. Jokaisella askeleella jalat tutisivat, mutta onneksi vastassa oli maailman rakkain ihminen.

Alttarille saavuttuamme ojensin morsiuskimpun kaasolleni ja odotimme musiikin loppuvan. Puristin Villen kättä niin kovin, että toivottavasti häntä ei sattunut! Olimme sopineet papin kanssa, että pidämme pienen muisto hetken heti alkuun ja sytytämme kynttilän pois menneiden rakkaidemme muistolle. Kynttilä sytytettiin kirkossa morsiamen suvun puolelle tarkoituksella. Se oli tarkoitettu molempien isoisieni ja siskoni muistolle sekä samaisella viikolla menehtyneelle enolleni.

Muistohetken jälkeen alkoi varsinainen vihkiseremonia.

Vihkimisestä on niin paljon ihania kuvia, että päätin jakaa ne useampaan julkaisuun.

Kuvat: Valokuvaaja Risto Peltola

Seuraa minua

Instagram: jennajanikaa

Snapchat: jennajanikaaa

Facebook: Suloisia unelmia