keskiviikko 25. tammikuuta 2017

NÄIN MEIDÄN RAKKAUSTARINA ALKOI

Olemme seurustelleet Villen kanssa nyt puoli vuotta. Tutustuimme toisiimme viime heinäkuussa Tinderin ihmeellisessä maailmassa. Siinä tykkäyksiä jaellessani silmiini osui mielenkiintoisen ja kiltin oloinen mies. Hän oli minua kuusi vuotta vanhempi, todella komea ja etäisyyttä meillä oli sovelluksen mukaan reilu 70 kilometriä. Vaikka olin luvannut itselleni, etten enää koskaan ryhtyisi etäsuhteeseen, jokin tässä herrassa veti puoleensa. Päätin tykätä hänestä ja kappas puhelimen näytölle tuli lukemaan "It's a Match"!! Laitoin hänelle viestin ja toivoin hänen vastaavan minulle. Vastaus tuli melko pian ja hän vaikutti juuri niin mukavalta kuin olin ajatellutkin. Jälkeenpäin olemme jutelleet, että jos en olisi laittanut hänelle viestiä, hän olisi viestittänyt minulle. Muutaman päivän viestittelyn jälkeen vaihdoimme numeroita.

Heinäkuun alkupuolella vietin muutaman päivän sairaalassa. Siellä ollessani huomasin ajatusteni karkaavan häneen jatkuvasti. Muistan kuinka hän sanoi haluavansa piristää päivääni ja soitella kanssani. Soittelimme facebookin kautta videopuhelun. Oli samaan aikaan sekä ihanaa että jännittävää kuulla ja "nähdä" toinen ensimmäistä kertaa. Villellä oli aivan ihana ja rauhallinen ääni. Sovimme tapaavamme heti, kun pääsen kotiin.
En muista koska olisin viimeksi jännittänyt niin paljon kuin nähdessäni hänet. Jännitykseni oli kuitenkin turhaa, sillä tunsin oloni hänen seurassaan todella hyväksi, rennoksi ja turvalliseksi. Ensimmäiset treffimme kestivät noin seitsemän tuntia. Aika meni todella nopeasti, vaikka vain juttelimme, halailimme, suutelimme ja ihmettelimme toisiamme. Tuntui kuin olisin tuntenut hänet jo kuukausia tai jopa vuosi. Hänen seurassaan pystyin olemaan luonnollisesti. Sovimme tapaavamme uudelleen, kun tulen mökkireissulta, jonne olin lähdössä perheeni kanssa. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tunsin ikävää toista ihmistä kohtaan ja se tuntui ihanalta. <3

Mökillä ollessani soittelimme joka ilta parin tunnin mittaisia puheluita. Keskustelimme kaikesta maan ja taivaan väliltä. Joka kerta opin hänestä jotain uutta. Puheluista tuli päivieni kohokohta, jota odotin koko päivän kuin kuuta nousevaa. Palattuani tapasimme toisen kerran. Hän tuli luokseni muutamaksi tunniksi. Muistan kuinka kävelin häntä vastaan ja nähtyäni vilauksen hänestä pensaiden lehtien läpi, perhoset liitelivät vatsassani ja jännitys yltyi. Hyvä etteivät jalat menneet alta, kun jännitti niin paljon! Tällä kertaa hän pyysi minua luokseen. Hän halusi kovasti, että tapaisin hänen koiransa ja näkisin hänen kotinsa. Olin todella otettu, sillä kukaan ei ole koskaan näin varhaisessa vaiheessa esitellyt minulle kotiaan. Suostuin menemään seuraavana viikonloppuna.
Oli ihanaa tunte ihastusta, perhosten leijailua vatsassa toista ajatellessa ja ikävää erossa ollessa. Ennen hänen luokseen menoa kerroin hänelle jännityksen sekaisin tunnelmin olevani rakastumassa häneen. Rakkaudesta puhuminen ja tunteista kertominen oli vaikeampaa kuin olin kuvitellut. Pelkäsin kovin, että hän ei tunne samoin minua kohtaan, mutta pelko osoittautuikin täysin turhaksi. Hän kertoi tuntevansa samoin.

Heinäkuun loppua kohden olimme jo viettäneet useita päiviä ja öitä yhdessä. Koiramme olivat tutustuneet toisiinsa ja tulivat suhteellisen hyvin toimeen. Olimme jutelleet paljon tulevaisuudesta, ja siitä millaisia asioita haluamme elämältämme. Tunnuimme olevan samalla aaltopituudella - meillä oli samantyyppiset arvot ja ajatukset asioista. Halusimme samoja asioita elämältä.

Yhtenä iltana maatessamme sohvalla kysyin häneltä haluaisiko hän seurustella kanssani. Vastaus oli myöntävä ja siitä hetkestä lähtien olemme olleet tyttö- ja poikaystäviä.

Miten teidän rakkaustarinanne alkoi?

Seuraa minua
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa
Facebook: Suloisia unelmia

maanantai 23. tammikuuta 2017

MILLAINEN MINÄ OLEN?

Olen aina ollut sellainen toisessa ulottuvuudessa elävä haaveilija. Vietän suurimman osan päivästäni haaveillen tulevaisuudesta, lapsista, häistä, koiranpennusta, valmistumisesta ja muista ihanista asioista. Onneksi suurin osa haaveistani on sellaisia, että niiden toteuttaminen on mahdollista, kunhan vain tekee tarpeeksi töitä niiden eteen. Olenkin valmis tekemään kaikkeni, jotta unelmani toteutuvat. Unelmat ovat tärkeitä, ja haluan tukea ja auttaa myös läheisiäni heidän unelmiensa toteuttamisessa. En helpolla suostu luovuttamaan minkään asian suhteen, oli kyse sitten haaveista, parisuhteesta tai koulutehtävistä. Luovuttaminen ei ole koskaan vaihtoehto! Rakastan nukkumista yli kaiken. Pystyn nukahtamaan melkein missä tahansa ja milloin tahansa. Ainoastaan kovassa kuumeessa ja kivuissa en saa nukuttua. Aamulla herätyskelloon herääminen on harvinaista herkkua, ja se voi huutaa jopa tuntejakin ennen kuin havahdun siihen ja sammutan sen. Joka kerta nukkuessani näen unia, joiden kulkuun olen huomannut pystyväni tietoisesti vaikuttamaan unen aikana. Usein jopa herättyäni ja nukahdettuani uudelleen uni jatkuu siitä mihin se on herätessä jäänyt. Harvemmin näen painajaisia, mutta jos näen ne liittyvät usein sen hetkiseen elämäntilanteeseen tai pelkoihin. Muistan melkein aina uneni! Sänkyni vierässä onkin yöpöytä, jossa on kaksi unikirjaa unien tulkintaa varten. Unia on mukava tulkita, ja aika usein tulkinnat jollakin tavalla osuvat oikeaan.

Minulla on todella hyvä muisti! Muistan näkemällä ja yleensä jopa pienimmätkin yksityiskohdat jäävät mieleen. Tästä syystä piirtelen kaikenlaisia ajatuskarttoja ja kuvia opiskellessakin. Rakastan listojen tekemistä ja niiden tuomaa järjestelmällisyyttä. Tämä onkin varmaan ainoa asia, jossa olen järjestelmällinen. Yleensä kaikki paperit ovat pitkin pyötiä ja vaatteet sekaisin kaapeissa tai sohvan päällä. Myös makuuhuoneesta löytyy pari tuolia, jotka olen omistanut pääasiassa suurille vaatekasoille. Olen erittäin laiska siivoamaan, mutta yleissiisteyttä pyrin pitämään yllä koko ajan. Minulla on erikseen siivouspäivät kodille, kanien häkeille, tiskeille ja pyykeille. On mukavampi tehdä joka päivä jotain kun käyttää yksi päivä kokonaan siivoamiseen. Pyykin peseminen on maailman helpointa hommaa, mutta jostain syystä pyykinpesukoneen päälle laittaminen on ylivoimaisen vaikeaa. Välillä pyykit kasaantuvat suuriksi kasoiksi ja pesukonetta saa pyörittää monta kertaa päivässä. Hukkaan kaiken todella helposti - useimmiten tärkeät paperit, avaimet ja puhelimen. Kerran jätin puhelimeni ajatuksissani vaatekaappiin ja käänsin koko asunnon ympäri ennen kuin löysin sen.
En ole erityisen pitkä - 164 cm, mutta olen täysin tyytyväinen pituuteeni. Ainakin voin käyttää korkokenkiä huoletta. Olen ehkä hieman pinnallinen, koska mielestäni miehen on oltava minua pidempi. Pyrin aina istumaan ja seisomaan selkä suorassa. Hyvä ryhti on jäänyt balettitunneilta, joilla kävin noin 12 vuotta sitten. Olen aina valmis lähtemään joka puolelle - oli kyse sitten kauppa reissusta tai lomamatkasta. Viihdyn kuitenkin myös kotona yksin. Tykkään istua sohvalla ja tuijottaa erilaisia sarjoja. Tykästynkin hyviin sarjoihin, ja tuijotan niitä äkkiä viikon putkeen kerralla. Perhe, sukulaiset, ystävät ja muut läheiset ovat minulle todella tärkeitä. Haluan jakaa heidän ilonsa ja kuunnella heidän murheensa. Usein ystäväni kertovat, että minulle on helppo avautua. Minulla on vain muutama hyvä ystävä, mutta eikös sitä sanota, että mieluummin muutama hyvä kuin useita huonoja. Tykkään tavata ihmisiä yleensä kahden kesken tai pienessä porukassa, jossa kaikki ovat tuttuja toisilleen. Inhoan tuntea itseni ulkopuoliseksi. Olen melko ujo ensin ennen kuin minuun tutustuu kunnolla. Kun tunnen oloni rennoksi ja hyväksi toisen ihmisen kanssa, juttua riittää vaikka kuinka paljon eikä toinen osapuoli saa suunvuoroa.
Rakastan kirjoittamista. Blogin lisäksi kirjoitan päiväkirjaa, runoja, ja pienempänä kirjoitin tarinoita. Haluaisin joskus kirjoittaa kirjan. Ala-asteella osallistuin sarjakuvakilpailuun, mutta en osannut kirjoittaa ollenkaan niin piirsin vain kuvia. Opin todella myöhään kirjoittamaan. Siitä huolimatta voitin kilpailun! Piirtäminen on peruskoulun jälkeen jäänyt, enkä varmaan nykypäivänä osaisi edes ihmistä piirtää. Blogissa olennaisessa osassa ovat myös valokuvat. Valokuvaaminen oli pitkään minulle vieraampi juttu, mutta blogin ansiosta olen siitäkin innostunut. Reilu vuosi sitten sain ensimmäisen järjestelmäkamerani ja kuvaamista on ollut hauska opetella. Nykyään kamera kulkee mukanani melkein minne vain. Sen lisäksi, että viihdyn kameran takana, tykkään myös pyöriä sen edessä. Harmi vain, ettei kuvaustaitoisia kavereita kovin montaa löydy. Kirjoittamisen ja valokuvaamisen lisäksi harrastan lenkkeilyä, käyn epäsäännöllisesti kuntosalilla, askartelen ja soitan bassoa.
Olen todella herkkä ihminen, enkä häpeile näyttää tunteitani. Itken, ja nauran todella helposti. Odottaminen ei ole minua varten. Kaiken pitäisi tapahtua nyt heti, eikä pitkän ajan päästä. Tästä syystä inhoan muun muassa sanoja "joskus" tai "kohta". Pyrin näkemään aina joka asiassa jotakin positiivista. Kaikessa on aina jotakin hyvää, oli asia sitten kuinka paha tahansa. Välillä ajattelen liian positiivisesti kaikesta ja se ärsyttää usein läheisiäni. Arvostan suuresti rehellisyyttä ja avoimuutta. Olen itse rehellinen ja avoin, joten vaadin sitä läheisiltänikin. Inhoan eniten valehtelua. Itse olen todella surkea valehtelemaan, ja he jotka tuntevat minut hyvin tietävät kyllä, koska yritän huijata heitä. Minun on todella vaikea luottaa ihmisiin, koska luottamukseni on petetty todella monta kerta. Onneksi minulla on kuitenkin muutama ihminen, joihin luotan täysin. Haluan myös itse olla muiden luottamuksen arvoinen.

Toivottaavasti tämä avasi teille sitä millainen olen. :)

Millaisia ihmisiä te lukijat olette?  

Seuraa minua
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa
Facebook: Suloisia unelmia

tiistai 17. tammikuuta 2017

VILLEN VASTAUKSIA

Minkä ikäinen olet?
- 28-vuotta.

Oletko täysin suomalainen?
- Olen.

Millainen perhe sinulla on?
- Normaali. Äiti, isä ja kaksi sisarusta.

Oletko käynyt lukion vai amiksen? 
- En ole.

Mikä olet ammatiltasi?
- Puuseppä.

Mitä teet nyt työksesi? 
- Olen yrittäjä.

Onko sinulla tatuointeja? Jos on niin millaisia? Jos ei niin haluaisitko?
-  Ei ole tatuointia. Haluaisin kyllä, mutten ole vielä päättänyt millaisen ottaisin.

Mikä on mieleistäsi joulupuuhaa?
- Joulukoristeiden laittaminen ja lahjojen ostaminen.

Mistä teidän suhde lähti liikkeelle?
- Siitä, kun aloimme juttelemaan Tinderissä.

Kumpi teki aloitteen?
- Jenna
  
Mihin Jennassa kiinnitit ensimmäisenä huomiota?
- Siihen varmaan, että Jenna oli asiallisen ja kiltin näköinen. 

Oliko teillä kummallakaan ennakkoluuloja toisistanne?
- Ei ollut

Kuinka pian teidän tapaamisesta tajusit tykkääväs Jennasta?
- Heti ensimmäisen tapaamisen jälkeen.

Kauanko te ootte nyt seurustellut?
-Kohta puoli vuotta.

Paljonko teillä on välimatkaa?
- 85 kilometriä.

Ajatteletko, että Jenna on sinulle se oikea?
- Ajattelen.

Miksi just Jenna eikä joku toinen?
- Jennan kanssa vaan tuntuu hyvältä olla, joten miksi joku toinen?

Mikä on paras juttu Jennan ulkonäössä?
- Kasvot.

Entä huonoin?
- En osaa vastata tähän.

Mikä on Jennassa parasta?
- Se, että hän tietää selvästi mitä hän haluaa elämältä.

Mitä muuttaisit Jennassa?
- Vähentäisin mustasukkaisuutta.

Mikä on paras yhteinen muistonne?
- Ensimmäinen tapaaminen.

Mikä teidän suhteessa on parasta?
- Yhdessä vietetty aika.
Tuletko hyvin toimeen Jennan perheen kanssa?
- Tulen ainakin heidän kanssa, jotka olen nähnyt. 

Entä hän sinun perheesi kanssa?
- Jenna ei ole vielä tavannut mun perhettä.

Kuka on Jennan paras kaveri?
-  Varmaan Heidi?
Mitä mieltä olet Jennan perheestä ja kavereista?
- Mukavia ovat kaikki.

Oletteko miettineet yhteenmuuttoa?
- On siitä puhetta ollut.

Haluatko sinä lapsia?
- Haluan.

Mitä ajattelet siitä, että Jennan on vaikeaa saada lapsia?
- En ole oikeastaan pahemmin miettinyt koko asiaa.

 Mitä mieltä olet Jennan blogista?
- En ole kauheasti tutustunut, mutta alkuun tuntui kiusalliselta, että toinen on niin avoin elämästään. Nyt olen jo tottunut tähän touhuun.


Seuraa minua
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa
Facebook: Suloisia unelmia

lauantai 14. tammikuuta 2017

16 PARASTA JUTTUA VUODELTA 2016

Vuosi on vaihtunut, mutta palataan vielä hetkeksi muistelemaan viime vuotta. Vuonna 2016 tapahtui paljon ihania asioita, ja listasin tähän 16 parasta juttua.
1. Tammikuussa osallistuin ensimmäisen kerran juhliin, jossa oli bloggaajia. Tämä oli muun muassa blogini historian kannalta suuri asia! Juhlissa tutustuin muutamaan muuhunkin bloggaajaan.
2. Maaliskuussa täytin 22-vuotta, ja ystäväni järjestivät minulle yllärisynttärit! :)  Paikalla olivat kaikki minulle tärkeät henkilöt, ja mukavaa oli. <3 
3. Aprillipäivänä meille syntyi kuusi pientä suloista kaninpoikasta. <3 Yksi poikasista päätyi kummitädilleni, ja kuulen hänen kuulumisiaan aina silloin tällöin. :) 
4. Kesäkuun alussa kävimme Tallinnan risteilyllä parhaan ystäväni kanssa.
5. Viikon mökkireissu Ahvionsaarella Saimaan rannalla perheen kanssa. Uimme, saunoimme, söimme hyvin, nautimme toistemme seurasta ja lepäsimme! Kävimme pyörähtämässä Sulkavalla, Savonlinnassa ja Imatrallakin. Imatrankoski oli todella kaunis. <3

6. Ensimmäiset treffit Villen kanssa. Rakastuin ensisilmäyksellä. <3
7. Valkeakosken työväen musiikkitapahtuma, jossa olimme äitini ja kumitätini kanssa. Majoitumme viikonlopun leirintäalueella mökissä, tapasimme tuttuja ja näimme mahtavia bändejä ja artisteja! Omat suosikkini olivat ehdottomasti Kaija Koo sekä Roope Salminen ja Koirat.

8. Popedan keikka Vilman kanssa. <3

9. Hetki, jolloin makasimme Villen kanssa sohvalla ja halailimme. Kysyin häneltä haluaisiko hän seurustella kanssani ja vastaus oli myöntävä. Sillä hetkellä meistä tuli tyttö- ja poikaystäviä. <3
10. Särkänniemen reissu perheeni kanssa.
11. Yhteiset hetket siskoni Monan kanssa. Hän on viettänyt välillä öitä ja iltoja minun luonani. <3
12. Joulu rakkaimpien ihmisten kanssa. <3

13. Sukunimen vaihtaminen!
14. Joulupäivänä illanvietto serkkuni kanssa.

15. Ruotsin risteily Villen ja perheeni kanssa. Samalla pääsimme kuuntelemaan Sannin keikkaa. :)
16. Päivä reissu Tuuriin Villen kanssa.

Millaiset asiat viime vuodelta jäivät teille parhaiten mieleen? :)

Seuraa minua
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa
Facebook: Suloisia unelmia

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

MISSÄ MENNÄÄN SYÖMISHÄIRIÖN SUHTEEN?

Kirjoittelin teille alkusyksystä sairastuneeni anoreksiaan ja löytäneeni tien avunpiiriin. Aikaa on vierähtänyt nyt muutama kuukausi ja paljon on ehtinyt tapahtumaan. Alkusyksystä tosiaan tapasin ensimmäisen kerran psykologin, jonka luona olen käynyt nyt säännöllisesti juttelemassa muutamaa sairastumista ja unohdusta lukuunottamatta. Olen onnekas sillä olen saanut hyvän psykologin. Hän kuuntelee minua, ei vähättele asioitani ja haastaa minut ajattelemaan ajatuksiani ja tunteitani. Miksi toimin juuri tällä tavalla? Miksi tunnen näin? Mitä mietin ulkonäöstäni, ruoasta ja ruokailusta? Miksi ajattelen tällä tavalla? Koen saavani hänestä paljon irti ja käyntien auttavan minua. Tapaankin häntä nykyään kahden viikon välein.

Loka-marraskuussa olin kolme viikkoa sairaana ja sen aikana syömishäiriö meni huonompaan suuntaan. Söin vain silloin, kun olin lähellä pyörtymistä ja keksin uusia tapoja vältellä ruokaa. Tiedän toimineeni todella typerästi, mutta olihan se jo alkuun tiedossa, että pieniä takapakkeja saattaa tulla. Lokakuussa tapasin myös ensimmäisen kerran psykiatrin. Olin todella pettynyt hänen toimintaansa. En saanut ollenkaan sellaista apua kuin olisin toivonut. Käynnistä jäi todella huono kuva. Enkä vielä toisenkaan käynnin jälkeen ole tyytyväinen häneen ja hänen toimintaansa. Asialle täytyy tehdä jotakin.. Sain myös reseptin masennuslääkkeisiin, mutta en aio niitä käyttää. En halua huijata niillä itseäni, haluan voida paremmin käymällä läpi mieltäni painavat asiat. Toiseksi olen joskus vuosia sitten kokeillut masennuslääkkeitä, eikä niistä silloin ollut hyötyä. Kerroin myös tämän psykiatrille.

Joulun jälkeen tilanteeni on parantunut. Masentuneesta ja alakuloisesta mielialasta ja itkuherkkyydestä huolimatta olen onnistunut syömään päivittäin aamupalan lisäksi yhden lämpimän aterian. Seuraava askel on lisätä iltapala. :) Pelkään edellen takapakkeja, koska haluan parantua ja saada "elämäni" takaisin. Nyt tuntuu kuin se olis odottamassa minua laatikossa kaapin hyllyllä. Odottamassa sitä, että paranen ja voin paremmin.

Joka tapauksessa haluan laihtua edelleen, mutta haluan tehdä sen terveellisesti. Tätä varten on löydettävä terveellinen tapa suhtautua ruokaan, liikuntaan ja ennen kaikkea itseeni. Tämä tuntuu koko ajan vain pidemmältä ja hankalammalta prosessilta.. Olen tutustunut ihmisiin sekä miehiin että naisiin, jotka ovat sairastaneet syömishäiriötä ja saanut siitä paljon vertaistukea. Ehkä minullakin on toivoa parantua. Joten, jos sinä sairastat tai olet sairastanut syömishäiriötä, niin ota rohkeasti yhteyttä. Sähköpostia voi laittaa osoitteeseen yksipienielefantti@gmail.com. Haluaisin kuulla tarinoitanne.

Seuraa minua:
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa

tiistai 10. tammikuuta 2017

JOULU JA UUSI VUOSI

Joulun aika meni todella nopeasti. Aattoaamun vietin Villen kanssa. Katsoimme Joulupukin kuumaalinjaa, söimme riisipuuroa ja nautimme toistemme seurasta. Annoin Villelle lahjaksi viikonloppuloman Tampereella tammikuun lopussa. Toivottavasti viikonlopustamme tulee täydellinen. <3

Iltapäivän ja illan vietin äitini luona sisarusteni ja isoäitini kanssa. Oli ihanaa viettää aikaa kunnolla perheen kanssa. Nämä ovat harvinaisia hetkiä, joita tapahtuu juurikin kerran vuodessa. Söimme jouluruokaa, kahvittelimme, odotimme joulupukkia, avasimme lahjoja ja illalla ennen kotiin lähtöä kävin joulusaunassa. Sain todella kivoja lahjoja muun muassa Pandoran rannekorun, sarjoja, kirjan, hajuveden, oloasun, lahjakortteja ja paljon suklaata.
Joulupäivänä kävimme Villen kanssa isoäidilläni Valkeakoskella syömässä. Veimme myös haudoille kynttilät poismenneille rakkaillemme. <3 Illalla vietimme aikaa serkkuni kanssa ja suuntasimme paikalliseen tanssimaan!  :) 

Uuttavuotta vietin Villen ja kavereideni kanssa. Puolilta öin kävimme katsomassa raketteja ja sen jälkeen suuntasimme Tampereelle juhlimaan! Meno oli vissiin sen mukainen, että toivottavasti oli kivaa! Vuoden vaihteen jälkeen päätin rajoittaa omaa alkoholinkäyttöäni ja nauttia maksimissaan kerran kuukaudessa pari juomaa. Tämä on varmasti hyvä vaihtoehto oman terveydenkin kannalta. :) Tein myös muutaman muun uudenvuoden lupauksen kuten muun muassa syödä terveellisemmin, hoitaa terveyttäni, laittaa kaverisuhteet uusiksi ja ympäröidä itseni vain positiivisilla ja mukavilla asioilla. :)
Miten teidän joulu ja uusivuosi meni? Teittekö uudenvuoden lupauksia?

Seuraa minua:
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa
Facebook: Suloisia Unelmia