maanantai 31. lokakuuta 2016

UUSI SUKUNIMI

Pari vuotta sitten erosimme silloisen aviomieheni kanssa. Olin avioliitossa ottanut hänen sukunimensä, ja erotessa sukunimi jäi minulle. Hän yhdessä sukulaistensa kanssa oli sitä mieltä, että nimi tulisi ehdottomasti vaihtaa. Enhän minä enää kuulunut heidän sukuunsa. Olin kuitenkin eri mieltä. Minullahan oli lain mukaan täysi oikeus pitää sukunimi, olinhan sen avioliitossa saanut. Olin omaksunut sukunimen itselleni ja se oli osa minua. Eron astuessa voimaan virallisesti, ajatukseni nimen suhteen muuttuivat. Tuntui väärältä pitää nimeä, joka muistutti menneestä, mutta ei myöskään tuntunut enää omalta. Ajatus sukunimen vaihtamisesta alkoi pyörimään yhä enemmän mielessäni.
Parin vuoden ajan pyörittelin asiaa mielessäni, kunnes pari kuukautta sitten päätin tehdä jotain asian eteen. Oli selvää, etten ottaisi tyttönimeäni takaisin. Olinhan jo useamman vuoden saanut nauttia ainutlaatuisesta nimestä. Haluan sukunimeni olevan yhtä harvinainen, mutta ennen kaikkea minulle jollakin tavalla tärkeä. Parasta oli siis ottaa äitini tyttönimi. Totta kai kysyin ensin häneltä mielipidettä asiaan, ja kun asiasta oltiin keskusteltu, laitoin nimenmuutos hakemuksen menemään.

Olo tuntuu paremmalta ja kevyemmältä, kun tämäkin asia on saatu hoidettua. Totta kai uuteen nimeen totuttelu vie aikaa, ja joka kerta esitellessä itseni meinaan mainita vanhan sukunimeni. Muutama asia nimenmuutokseen liittyen on vielä hoitamatta, esimerkiksi passin uusiminen, mutta onneksi minulla on pari kuukautta aikaa hoitaa asia. :) Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan aidosti pidän nimestäni, eikä se muistata minua mistään negatiivista asioista.

Onko teillä kokemusta nimenvaihtamisesta? :)

Seuraa minua:
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa

lauantai 29. lokakuuta 2016

PALUU MENNEISYYTEEN: PIENI ENKELINI

Pakko myöntää, että olin onneni kukkuloilla, kun sain tietää odottavani kaksosia. Rakastuin heihin heti ensimmäisen kerran, kun näin heidät ultrassa. Oli todella vaikea uskoa, että minusta oli tulossa kahden lapsen äiti!! Suurin pelkoni oli, että menettäisin heistä toisen tai pahimmassa tapauksessa molemmat. Pelosta huolimatta annoin itselleni luvan olla onnellinen heistä. <3

Yhtenä viikonloppuna alkoi pieni verinen vuoto, jota seurasi järkyttävät alavatsakivut! Kivut eivät helpottunet millään, kunnes muutaman tunnin jälkeen ne loppuivat kuin seinään! En aluksi edes tajunnut sen johtuvan keskenmenosta, mutta seuraavana päivänä ultrassa karu totuus iski vasten kasvoja. Kohdussa oli enää vain yksi sykkivä sydän. Ultraavan lääkärin mukaan jäljelle jääneellä oli kaikki hyvin ja sainkin käskyn levätä seuraavaan ultraan asti. Mieleeni on hyvin jäänyt se järkytyksen, surun ja vihan sekainen tunne jota tunsin ultran jälkeen. Mietin paljon, että miksei pieni jaksanut loppuun asti? Miksi juuri hän kuoli ja toinen sai jäädä? Oliko toinen nyt yksinäinen ja surullinen, kun sisko tai veli oli kuollut? Päässäni pyöri miljoonia kysymyksiä. joihin en valitettavasti koskaan saanut vastauksia.

"Niin hiljaa kuin hiutale pieni
lennät taivaalla leijaillen.
Niin kaunis, hauras ja hento
enkeli pikkuinen.

Kun taivaan tähdet tuikkii
luokseni lentää saat
jokaisen illan myötä
unessa tavataan.

Kiitos ajasta siitä joka
yhdessä kuljettiin.
Kiitos ilonsäteistä niistä
joita hetkeksi annettiin.

Sydämessäin aina kuljet,
rakkauteni koskaan kuole ei,
Vaikka ikävä aikanaan laantuu
sua unhoita, unhoita en."

Muutaman viikon päästä tästä toinenkin pieni menehtyi. Ehkä hän vain ei halunnut olla yksin.. Edelleen tänä päivänäkin suru on läsnä. Olisin niin halunnut pienten syntyvän tähän maailmaan elävänä. He olisivat nyt 1,5 vuotiaita. <3 Välillä sitä miettii millaista elämä olisi, jos raskaus ei olisi mennyt kesken. Millaista olisi elämä kahden pienen lapsen kanssa?

Alkuperäinen: Pieni Enkelini

Seuraa minua:
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa

tiistai 18. lokakuuta 2016

MINUA ÄRSYTTÄÄ

Viikonloppu meni kuumeessa sängyssä maatessa. Onneksi kuume on jo hieman laskenut ja jäljellä on enää vain kurkkukipu ja yskä. Toivottavasti tämä menee pian ohi, sillä tällä viikolla olisi kaikkea kivaa luvassa! Keskiviikosta perjantaihin pitäisi viettää päivät pikkusiskoni Monan kanssa, perjantaina meidät voi tavata I Love Me -messuilla Helsingissä ja lauantaina lähdemme Villen ja perheeni kanssa Ruotsin risteilylle. :) Nyt vain paljon lepoa, että paranen! Miten teidän viikonloppu meni?
Välillä elämässä kohtaa sellaisia asioita, jotka ärsyttävät todella paljon. Kuumeessa olo on jo itsessään ärsyttävää, mutta lähiaikoina minua on ärsyttänyt myös monet muut asiat. Kuten..

- Kärpäset! Nämä pienet pirulaiset ovat ärsyttäneet todenteolla viimeiset kaksi viikkoa, ja tuntuu ettei niistä pääse millään eroon. 

- Unohtelu.

- Rakkaan ikävöinti. Vaikka se on samaan aikaan ihanaa, on se myös ärsyttävää. Haluaisin vain viettää jokaisen hetken hänen kanssaan. <3

- Puhelimen akun loppuminen. Nyt talven tullen tämä ongelma tulee moninkertaistumaan. Tuntuu, ettei Iphonen akku kestä talvella ulkona puolta tuntia pidempään. Puhelimen akku on muutenkin huono ja se pitäisi vaihtaa pikimmiten.

- Sotkuinen vaatekaappi, josta ei löydä mitään päälle pantavaa. Tämä tuntuu olevan ainainen ongelma jonnekin lähtiessä..

- Hukassa olevat tärkeät paperit. Hukkaan jokaisen tärkeän paperin, ja niitä saa aina etsiä kissojen ja koirien kanssa.

- Suunnitelmien peruuntumiset. Ärsyttää, jos on sovittu tapaaminen tai muu meno, joka peruuntuu! Itselläni on lähipiirissä myös paljon sellaisia ihmisiä, joiden kanssa ei kannata edes suunnitella mitään, sillä ne peruuntuvat aina.

- Kiire!

- Suosikki kenkien ja vaatteiden hajoaminen.

- Kännykän näpyttely seurassa. Itsekin sorrun tähän todella usein, mutta mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, kun joku näpyttelee kännykkää seurassa. Etenkin silloin, kun joku puhuu tai ollaan syömässä.

- Hukassa oleva inspiraatio. Joten heitelkää postausideoita!

- Hiukset, jotka eivät kasva pituutta, mutta juurikasvu tulee silti näkyviin. Miksi näin edes tapahtuu?!

Millaiset asiat teitä ärsyttää?

Seuraa minua:
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa