torstai 1. joulukuuta 2016

20 JOULUISTA FAKTAA MINUSTA

Tänään on joulukuun ensimmäinen päivä, ja se tarkoittaa myös sitä, että vihdoinkin saa avata joulukalenterin ensimmäisen luukun! Joulukuun alun kunniaksi ajattelin kertoa teille muutaman jouluisen faktan itsestäni. :)
- Lapsena kirjoitin aina pitkän listan lahjatoiveita. Annoin listan äidilleni siinä toivossa, että hän postittaa sen joulupukille. Edelleen listaan lahjatoiveet äidilleni, sillä muuten saisin lahjani rahana, mutta haluan joulupukin säkistä löytyvän minullekin pari pakettia.

- Jouluaattona herään todella aikaisin, sillä haluan nähdä Joulupukin Kuuman Linjan ja syödä joulupuuroa kaikessa rauhassa.

- Joulupuuroni syön aina kanelilla ja sokerilla.

- Mitä olisi joulu ilman perinteistä Lumiukkoa. Se on aina pakko nähdä! Siltä varalta, etten ehdi sitä televisiosta katsomaan syystä tai toisesta, löytyy se myös dvd:ltä.

- Pienenä leikin veljeni kanssa autoilla, ja kesken leikkien tonttutyttö koputti ikkunaan.

- Rakastan pipareita ja joulutorttuja, olen vain hieman laiska ja huono leipomaan niitä.
- Rakastan joulukoristeita, ja niiden tuomaa tunnelmaa. Yleensä joulukoristeet tulevat pitkin syksyä  esille, mutta tänä jouluna ne ovat olleet laatikoissa tähän asti.

- Ostoskeskusten joulut. <3

- Lahjojen hankkiminen läheisille on parasta. <3 Tykkään muutenkin järjestää erilaisia ylläreitä ihmisille, ja jouluna sitä saa tehdä oikein luvan kanssa!

- Tänä vuonna minulla on Kultajousen korukalenteri, jonka löysin I Love Me -messuilta lokakuussa. En ole varmaan koskaan hankkinut joulukalenteria niin aikaisin. Toivottavasti kalenterista paljastuu ihania yllätyksiä. Millaisia joulukalentereita teillä on? :)

- Aattona on aina pakko olla punaisella lakatut kynnet ja juhlavat vaatteet.
- Suosikki juttu joulussa on ehdottomasti tunnelma ja yhdessä olo perheen kanssa. <3

- Joulukuussa on yleensä tapana katsoa kaikki mahdolliset jouluelokuvat.

- Myös The Joulukalenteri ja Tonttu Toljanterit on katsottava, vaikka ne on nähty joka vuosi.

- En ole koskaan katsonut joulurauhan julistusta. Ehkäpä tänä vuonna olisi ensimmäinen kerta.

- Suomalaisista joululauluista lempparini on ehdottomasti Joulumaa. Muistan, kuinka ala-asteen joulujuhlissa sitä laulettiin vuodesta toiseen.
- Haluaisin joskus viettää joulua lapissa. Siellä on kunnolla lunta ja muutenkin jouluisempi tunnelma.

- Tykkään aattona aivan viimeisenä ennen nukkumaan menoa rentoutua joulusaunassa.

- Meillä on joka joulu ollut tapana mennä joulupäivänä isoäidilleni Valkeakoskelle syömään.

- En ole koskaan ollut pikkujouluissa, jotka olisi joku toinen järjestänyt. Lapsena järjestin aina kavereille pikkujouluja, mutta nyt vanhemmiten sekin on jäänyt.

Miten teidän joulukuu on alkanut? Onko kalentereista jo luukut avattu? :)

Poikaystäväni on luvannut viikonloppuna vastailla teidän kysymyksiinne, joten heitelkäähän kysymyksiä kommentteihin! :) 
Seuraa minua
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa
Facebook: Suloisia Unelmia
Postauksen kuvat Pinterestistä

torstai 3. marraskuuta 2016

SELVÄNNÄKIJÄLLÄ

Vajaa pari viikkoa sitten pääsin tapaamaan ensimmäistä kertaa elämässäni selvännäkijää. En yhtään tiennyt mitä odottaa, mutta olin innoissani. Olen aina halunnut päästä tapaamaan tälläistä henkilöä. Koska kyseessä oli ensimmäinen kertani, halusin aloittaa kevyemmällä ja mukavemmalla aiheella. Pyysin siis selvännäkijää kertomaan parisuhteestani.
Selvännäkijä kuvasi parisuhdettamme todella hyvin. Hän kertoi millaisia olemme ihmisinä sekä parisuhteessa ja antoi muutaman neuvon tulevasta. Minä olen meistä se, joka elää tunteiden perusteella päivästä toiseen, joka on tällä hetkellä pienen usvan ja pilvien ympäröimänä. Usvan ja pilvien uskoisin tarkoittavan tätä surua ja ahdistusta, jota olen kokenut jo pidemmän aikaa. Villeä hän kuvaili maanläheiseksi, käytännölliseksi ja hänelle tärkeää on työnteko, joka on täysin totta. Hän tykkää tehdä kaikenlaisia juttuja ja nauttii töistään :) Olemme joissakin asioissa niin erilaisia.

Suhteemme on kuulemma hyvä ja tasapainoinen, vaikka toinen meistä panostaakin parisuhteeseen enemmän. Neuvoksi sainkin selvittää kuka on parisuhteemme kolmas osapuoli. Tämä ei tarkoita sitä, että toinen meistä pettäisi vaan jotain kolmatta ihmistä. Se voi olla esimerkiksi toisen vanhempi, sisarus tai ystävä. Lisäksi hän neuvoi, että meidän pitäisi myös nauttia elämästä täysillä silloin, kun emme ole yhdessä ja muistaa se oma elämä! 

Tuo osui muuten täysin oikeaan, mutta emme ole kumpikaan huomanneet ketään kolmatta osapuolta suhteessamme. Tuo toinen neuvo on kyllä tärkeä! Pitäisi muistaa nauttia elämän jokaisesta hetkestä. Mielenkiintoinen ja hauska kokemus oli, ja aion ehdottomasti kokeilla joskus uudelleen. :) En nyt tiedä uskonko tähän, ehkä hän oli vain hyvä lukemaan ihmisiä.. Mitä mieltä te olette?

Oletteko te käyneet selvännäkijällä tai muulla ennustajalla? Haluaisin kuulla kokemuksia. :)

Kurkatkaa muuten instagramin puolelle! Siellä on käynnissä arvonta, josta voi voittaa lipun ensi viikon viikonloppuna järjestettävään Meidän Viikonloppu -tapahtumaan. :)

Seuraa minua:
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa

tiistai 1. marraskuuta 2016

PALUU MENNEISYYTEEN: PRADA JA DIOR

Vuosi sitten päätin ottaa toisen kanin, enkä ole katunut tätä päätöstä kertaakaan. Prada on maailman suloisin pieni pupu. <3 Dior oli hieman yksinäisen oloinen ja kaipasi selvästi seuraa. Ajattelin, että tyttöystävä sopisi kuvioon täydellisesti. Pradasta on vuoden aikana löytynyt uusia puolia, ja luonnekin on aika hyvin tullut esille. Hän on todella utelias, mutta myös arka ja ujo. Hän viihtyy edelleen hyvin sylissä ja rakastaa kiipeilyä. Olen huomannut, että Prada tykkää todella paljon, kun hänelle laulaa. Onko teillä muilla kaneja tai lemmikkejä jotka tykkäävät musiikista?
 Dior
 Prada
 Tarkoitukseni oli leikkauttaa Dior, jotta kanit voisivat asua samassa häkissä. Viime keväänä muutin mieleni ja teimme Pradalla poikasia. Aprillipäivänä hän sitten synnyttikin kuusi pientä ja suloista poikasta. Oli aivan ihanaa seurata poikasten kasvua ja kehitystä niin läheltä. Jokainen heistä oli ainutlaatuinen. Yksi poikasista asuu nyt kummitätini luona Turussa, ja kuulen hänen kuulumisiaan aina silloin tällöin. <3

Prada ja Dior tulevat kuitenkin todella hyvin toimeen keskenää. He makoilevat vierekkäin ja paijaavat toisiaan. Jos toinen kaneista sattuu olemaan yksin vapaana asunnossa, oleskelee hän koko ajan häkin luona toisen seurana. Molemmat kanit ovat tottuneet koiriin ja pidänkin heitä Fian kanssa samassa tilassa.

Lähiaikoina olen haaveillut kolmannen kanin ottamisesta, mutta saa nähdä milloin haave toteutuu. :)

Alkuperäinen:  Prada ja Dior

Seuraa minua:
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa

maanantai 31. lokakuuta 2016

UUSI SUKUNIMI

Pari vuotta sitten erosimme silloisen aviomieheni kanssa. Olin avioliitossa ottanut hänen sukunimensä, ja erotessa sukunimi jäi minulle. Hän yhdessä sukulaistensa kanssa oli sitä mieltä, että nimi tulisi ehdottomasti vaihtaa. Enhän minä enää kuulunut heidän sukuunsa. Olin kuitenkin eri mieltä. Minullahan oli lain mukaan täysi oikeus pitää sukunimi, olinhan sen avioliitossa saanut. Olin omaksunut sukunimen itselleni ja se oli osa minua. Eron astuessa voimaan virallisesti, ajatukseni nimen suhteen muuttuivat. Tuntui väärältä pitää nimeä, joka muistutti menneestä, mutta ei myöskään tuntunut enää omalta. Ajatus sukunimen vaihtamisesta alkoi pyörimään yhä enemmän mielessäni.
Parin vuoden ajan pyörittelin asiaa mielessäni, kunnes pari kuukautta sitten päätin tehdä jotain asian eteen. Oli selvää, etten ottaisi tyttönimeäni takaisin. Olinhan jo useamman vuoden saanut nauttia ainutlaatuisesta nimestä. Haluan sukunimeni olevan yhtä harvinainen, mutta ennen kaikkea minulle jollakin tavalla tärkeä. Parasta oli siis ottaa äitini tyttönimi. Totta kai kysyin ensin häneltä mielipidettä asiaan, ja kun asiasta oltiin keskusteltu, laitoin nimenmuutos hakemuksen menemään.

Olo tuntuu paremmalta ja kevyemmältä, kun tämäkin asia on saatu hoidettua. Totta kai uuteen nimeen totuttelu vie aikaa, ja joka kerta esitellessä itseni meinaan mainita vanhan sukunimeni. Muutama asia nimenmuutokseen liittyen on vielä hoitamatta, esimerkiksi passin uusiminen, mutta onneksi minulla on pari kuukautta aikaa hoitaa asia. :) Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan aidosti pidän nimestäni, eikä se muistata minua mistään negatiivista asioista.

Onko teillä kokemusta nimenvaihtamisesta? :)

Seuraa minua:
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa

lauantai 29. lokakuuta 2016

PALUU MENNEISYYTEEN: PIENI ENKELINI

Pakko myöntää, että olin onneni kukkuloilla, kun sain tietää odottavani kaksosia. Rakastuin heihin heti ensimmäisen kerran, kun näin heidät ultrassa. Oli todella vaikea uskoa, että minusta oli tulossa kahden lapsen äiti!! Suurin pelkoni oli, että menettäisin heistä toisen tai pahimmassa tapauksessa molemmat. Pelosta huolimatta annoin itselleni luvan olla onnellinen heistä. <3

Yhtenä viikonloppuna alkoi pieni verinen vuoto, jota seurasi järkyttävät alavatsakivut! Kivut eivät helpottunet millään, kunnes muutaman tunnin jälkeen ne loppuivat kuin seinään! En aluksi edes tajunnut sen johtuvan keskenmenosta, mutta seuraavana päivänä ultrassa karu totuus iski vasten kasvoja. Kohdussa oli enää vain yksi sykkivä sydän. Ultraavan lääkärin mukaan jäljelle jääneellä oli kaikki hyvin ja sainkin käskyn levätä seuraavaan ultraan asti. Mieleeni on hyvin jäänyt se järkytyksen, surun ja vihan sekainen tunne jota tunsin ultran jälkeen. Mietin paljon, että miksei pieni jaksanut loppuun asti? Miksi juuri hän kuoli ja toinen sai jäädä? Oliko toinen nyt yksinäinen ja surullinen, kun sisko tai veli oli kuollut? Päässäni pyöri miljoonia kysymyksiä. joihin en valitettavasti koskaan saanut vastauksia.

"Niin hiljaa kuin hiutale pieni
lennät taivaalla leijaillen.
Niin kaunis, hauras ja hento
enkeli pikkuinen.

Kun taivaan tähdet tuikkii
luokseni lentää saat
jokaisen illan myötä
unessa tavataan.

Kiitos ajasta siitä joka
yhdessä kuljettiin.
Kiitos ilonsäteistä niistä
joita hetkeksi annettiin.

Sydämessäin aina kuljet,
rakkauteni koskaan kuole ei,
Vaikka ikävä aikanaan laantuu
sua unhoita, unhoita en."

Muutaman viikon päästä tästä toinenkin pieni menehtyi. Ehkä hän vain ei halunnut olla yksin.. Edelleen tänä päivänäkin suru on läsnä. Olisin niin halunnut pienten syntyvän tähän maailmaan elävänä. He olisivat nyt 1,5 vuotiaita. <3 Välillä sitä miettii millaista elämä olisi, jos raskaus ei olisi mennyt kesken. Millaista olisi elämä kahden pienen lapsen kanssa?

Alkuperäinen: Pieni Enkelini

Seuraa minua:
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa

tiistai 18. lokakuuta 2016

MINUA ÄRSYTTÄÄ

Viikonloppu meni kuumeessa sängyssä maatessa. Onneksi kuume on jo hieman laskenut ja jäljellä on enää vain kurkkukipu ja yskä. Toivottavasti tämä menee pian ohi, sillä tällä viikolla olisi kaikkea kivaa luvassa! Keskiviikosta perjantaihin pitäisi viettää päivät pikkusiskoni Monan kanssa, perjantaina meidät voi tavata I Love Me -messuilla Helsingissä ja lauantaina lähdemme Villen ja perheeni kanssa Ruotsin risteilylle. :) Nyt vain paljon lepoa, että paranen! Miten teidän viikonloppu meni?
Välillä elämässä kohtaa sellaisia asioita, jotka ärsyttävät todella paljon. Kuumeessa olo on jo itsessään ärsyttävää, mutta lähiaikoina minua on ärsyttänyt myös monet muut asiat. Kuten..

- Kärpäset! Nämä pienet pirulaiset ovat ärsyttäneet todenteolla viimeiset kaksi viikkoa, ja tuntuu ettei niistä pääse millään eroon. 

- Unohtelu.

- Rakkaan ikävöinti. Vaikka se on samaan aikaan ihanaa, on se myös ärsyttävää. Haluaisin vain viettää jokaisen hetken hänen kanssaan. <3

- Puhelimen akun loppuminen. Nyt talven tullen tämä ongelma tulee moninkertaistumaan. Tuntuu, ettei Iphonen akku kestä talvella ulkona puolta tuntia pidempään. Puhelimen akku on muutenkin huono ja se pitäisi vaihtaa pikimmiten.

- Sotkuinen vaatekaappi, josta ei löydä mitään päälle pantavaa. Tämä tuntuu olevan ainainen ongelma jonnekin lähtiessä..

- Hukassa olevat tärkeät paperit. Hukkaan jokaisen tärkeän paperin, ja niitä saa aina etsiä kissojen ja koirien kanssa.

- Suunnitelmien peruuntumiset. Ärsyttää, jos on sovittu tapaaminen tai muu meno, joka peruuntuu! Itselläni on lähipiirissä myös paljon sellaisia ihmisiä, joiden kanssa ei kannata edes suunnitella mitään, sillä ne peruuntuvat aina.

- Kiire!

- Suosikki kenkien ja vaatteiden hajoaminen.

- Kännykän näpyttely seurassa. Itsekin sorrun tähän todella usein, mutta mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, kun joku näpyttelee kännykkää seurassa. Etenkin silloin, kun joku puhuu tai ollaan syömässä.

- Hukassa oleva inspiraatio. Joten heitelkää postausideoita!

- Hiukset, jotka eivät kasva pituutta, mutta juurikasvu tulee silti näkyviin. Miksi näin edes tapahtuu?!

Millaiset asiat teitä ärsyttää?

Seuraa minua:
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

KOLME ASIAA

3 asiaa, joista pidän
- Piparminttu suklaa
- Pionit
- Perhe

3 asiaa, joista en pidä
- Kiire
- Unohtelu
-Riitely

3 asiaa, joita tein viikonloppuna
- Kävin Villen kanssa Turussa.
- Katsoin tämän viikon uuden päivän jaksot ennakkoon.
- Vietin iltaa ystäväni kanssa.

3 asiaa, jotka osaan
- Ylianalysoida asiat.
- Nukkua koska vain ja missä vain. Eikä ole väliä huutaako yläkerrassa musiikit täysillä vai onko täysin hiljaista. 
- Kuunnella muiden ongelmia.

3 asiaa, joita en osaa
-  Ajaa autolla.
- Kokata ja leipoa. Useimmiten poltan kaiken. :D 
- Ommella, virkata tai neuloa. 

3 asiaa, jotka haluaisin osata
- Puhuva sujuvasti englantia ja ruotsia.
- Kokata ja leipoa. 
- Luottaa ihmisiin paremmin.

3 asiaa, jotka minun pitäisi tehdä
- Pestä pyykkiä.
- Opiskella.
- Lukea yksi kirja loppuun, jotta voin palauttaa sen kirjastoon.

3 asiaa, joista stressaan
- Tulevaisuutta.
- Ruokailua muiden läsnäollessa.
- Uusien ihmisten tapaamista.

3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan
- Tärkeiden ihmisten seura
- Musiikki
- Nukkuminen

3 asiaa, joista puhun usein
- Tulevaisuus
- Parisuhde ja muut ihmissuhteet
- Fiia

3 asiaa, jotka puen mielelläni päälleni
- Korkokenkiä
- Kukkakuvioiset paidat
- Mustat neuletakit

3 asiaa, joita en pue päälleni
- Napapaidat
- Sukat ja sandaalit
- Oransseja vaatteita

 3 asiaa, jotka haluaisin hankki
- Toisen koiran
- Mustan nahkatakin
- Uuden hajuveden

3 asiaa, joita pelkään
- Että läheisilleni sattuu jotain.
- En saa koskaan lapsia.
- Hämähäkkejä.

 3 asiaa, joista unelmoin
- Perhe
- Lomamatka
- Ihana työ

3 asiaa, joita toivon tapahtuvan lähitulevaisuudessa
- Seuraavan englannin kurssin valmiiksi saanti.
- Yhteinen viikonloppu Villen kanssa. <3
- Asunnon siivoaminen lattiasta kattoon!

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

AUTUMN BUCKET LIST

Syksy on taas täällä! Puiden lehdet kellastuvat ja tippuvat maahan, illat ja yöt ovat kylmiä ja pimeitä, kynttilät ja villasukat on kaivettu esille ja joulukin alkaa pyörimään ajatuksissa. Syksy on ihanaa aikaa, ja aionkin ottaa siitä kaiken ilon irti sateista ja pimeydestä huolimatta. Tein pienen listan asioista, joita haluan syksyn aikana tehdä! :)

- Saada kotini uuden sisustuksen valmiiksi ennen vuoden vaihdetta. :)

- Polttaa kynttilöitä ja nauttia niiden tuomasta tunnelmasta.

- Käydä viimeiset autokoulun teoriatunnit ja aloittaa ajotunnit.

- Tuijottaa sarjoja torkkupeiton alla makoillen sohvalla. Millaisia sarjoja te tykkäätte katsoa? :)

- Yrittää lukea enemmän kirjoja. 

- Nauttia yhteisistä hetkistä poikaystävän kanssa. <3

- Juoda kaakaota ja glögiä.

- Ostaa uusia vaatteita kylmempiä ilmoja varten.

- Opiskella viimeisiä kursseja valmiiksi. Opinnot jäivät tauolle kesän aikana, joten nyt täytyy opiskella senkin edestä. 

- Opetella tekemään erilaisia lettejä ja niistä upeita kampauksia. En osaa tehdä kuin tavallisen letin. 
- Nauttia enemmän liikunnasta. Noin viikko sitten innostuimme äitini kanssa käymään kuntosalilla. Toivon, että innostus pysyy yllä pidempään. 

- Käydä risteilemässä perheen ja ystävien kanssa.

- Opetella uusien ruokien laittoa ja leipoa omenapiirakka. :) 

- Käydä enemmän elokuvissa. 

- Suunnitella pikku hiljaa joulua. 

- Käydä kampaajalla. Edellisestä kerrasta onkin jo jonkin verran aikaa..

- Ostaa uudet nätit kumisaappaat, joita kehtaa ehkä käyttää muuallakin kuin metsässä.

- Saada terveellisemmän suhteen ruokaan.
-Käydä nyt vihdosta viimein serkkuni luona Mikkelissä.

- Oppia olemaan aamuihminen. Rakastan kiireettömiä aamuja, rauhassa heräämistä ja hyvää aamupalaa. Haluan oppia heräämään aikaisin, jotta voin nauttia enemmän tämän tyyppisistä aamuista. :)

Millaisia juttuja te tahdotte saada aikaiseksi syksyn aikana? :)

lauantai 10. syyskuuta 2016

MITEN KÄY VAUVAHAAVEEN NYT?

 Olen haaveillut perheestä ja lapsesta kohta viisi vuotta. Se on todella pitkä aika, ja siihen on mahtunut paljon kaikenlaista. Lukuisia ovulaatio- ja raskaustestejä, lapsettomuustutkimuksia ja -hoitoja, kaksi diagnoosia, voitettu piikkikammo, muutama alkanut raskaus ja yhtä monta keskenmenoa. Matka on ollut täynnä ylä- ja alamäkiä, mutten ole ollut valmis luovuttamaan. Enkä ole vieläkään. Sitähän sanotaan, että unelmiensa eteen pitäisi tehdä kaikkensa. Usein huomaan miettiväni millaista elämäni olisi, jos ensimmäinen raskauteni olisi kestänyt onnellisesti loppuun asti. Olisiko minulla nyt pieni tyttö vai poika? Missä asuisimme ja millaista elämämme olisi?

Olen huomannut, että todella moni miettii esimerkiksi voiko matkalle lähteä puolen vuoden päästä, jos onkin raskaana. Näin minäkin ajattelin melkein viisi vuotta sitten. En uskaltanut suunnitella tulevaisuutta, jos raskaus saisikin alkunsa. Elettiin vain kuukausi kerrallaan. Nyt vuosien saatossa olen kuitenkin oppinut siihen, ettei elämää kannata elää sillä tavalla. Jokaisesta asiasta pitäisi ottaa kaikki ilo irti, vaikka olisikin sitten puolen vuoden päästä raskaana. Raskaus ei kuitenkaan tule minun kohdallani alkamaan helposti. Luotto siihen, että jonain päivänä saan kokea synnytyksen ja pitää omaa lasta sylissäni on melko pieni. Miksi siis tuhlaisin aikani miettien, mitä kaikkea tulevaisuudessa uskallan tehdä ja mitä en? En halua 80 -vuotiaana keinutuolissa istuessani herätä siihen, että en ole elänyt omaa elämääni. Lapsi on minulle kuitenkin aina enemmän kuin tervetullut yllätys. Mutta ennen kaikkea olen onnellinen, että olen oppinut nauttimaan elämästä ja asioista uudella tavalla tämän kaiken keskellä. Totta kai lapsettomuus ja lapsen kaipuu pyörii mielessä vähän väliä, mutta niin varmaan kaikilla sen kohdanneilla.

Ehkäisystä ja lapsista oli keskusteltava uuden kumppanin kanssa ennen asioiden muuttumista vakavaksi. Olin päättänyt, että en aloita e-pillereitä tai muutakaan ehkäisyä, joten ainoa vaihtoehto oli kondomit. Tämän oli sovittava myös miehelle. Onneksi tuo mies ymmärsi näkökulmani asiaan. Täällä on paljon pohdittu sitä, yritänkö tällä hetkellä raskautua. Vastaus on, että en yritä. Nyt haluan keskittyä hoitamaan itseni kuntoon ja saada terveen suhteen ruokaan ja vartalooni ennen kuin suunnittelen sen enempää lapsia. Katsotaan asioita sitten ensi vuonna uudelleen. Uskon, että kun jossain vaiheessa päätämme yrittää lasta, miehestä tulisi mitä parhain isä. <3

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

ANOREXIA NERVOSA

Mietin pitkään tulenko kirjoittelemaan tänne blogiin enemmän syömishäiriöstäni, koska aiheena tämä on erittäin henkilökohtainen ja vaikea. Päätin kuitenkin jakaa teille enemmän asioita ja ajatuksiani, sillä kirjoittaminen helpottaa minua käsittelemään tätä asiaa ja todennäköisesti joku saattaa saada tästä vertaistukea. Näitä on siis tiedossa enemmänkin... 

Tämän viikon torstaina minulla oli ensimmäinen kunnollinen lääkärikäynti liittyen tähän syömishäiriöön. En osannut oikein etukäteen ajatella, mitä käynnillä tapahtuisi. Aamulla herätessäni teki mieli jättää menemättä tai keksiä joku typerä tekosyy, jonka varjolla käynnin saisi peruttua. Onnekseni sain sinne kyydin äidiltäni, joten en voinut jättää menemättä. Olen kertonut näistä asioista avoimesti äidilleni. Tuntuu hyvältä, että voin puhua hänelle ja saan häneltä tukea. 

Lääkärini oli todella mukava nuori nainen, joka kuunteli ymmärtäväisesti asiani. Esitti useita kysymyksiä, kuten miksi olen tähän tilanteeseen joutunut, myönnänkö, että minulla on ongelma ja millaista apua omasta mielestäni tarvitsen. Selitin hänelle kaiken rehellisesti siitä mitä oli tapahtunut vuoden vaihteen jälkeen aina elokuun loppuun asti. Vaikeintahan minulle on ollut myöntää, että olen sairastunut syömishäiriöön. En ymmärrä, miten ihminen voi sairastua tietämättään tälläiseen sairauteen. Miten voi käydä niin, että yhtenä päivänä vain herää siihen, ettei kaikki ole kunnossa?

Lääkäri kirjoitti minulle lähetteen verikokeisiin, koska suola- ja sokeriarvoissani on ollut jotain vikaa jo kesän alusta lähtien. Ne olisi kuulemma hyvä tarkistaa. Lisäksi sain lähetteet ravitsemusterapeutille ja psykologille, joiden pitäisi olla minuun yhteydessä ensi viikon aikana. Sain myös uuden ajan lääkärilleni parin viikon päähän. Sovimme, että lähdemme etenemään pienin askelin. Ensimmäinen askel olisi hedelmien lisääminen päivittäiseen ruokavaliooni. Tähän asti ruokavalioni on koostunut lähinnä yhdestä pienestä lämpimästä ateriasta. Myös vaaka olisi annettava pois, jotta en pääse kyttäämään painoani. Voin myöntää, että tämä on ollut vakeaa, ja siellä se vaaka edelleen on sänkyni alla. Tosin en ole sillä nyt torstain jälkeen käynyt.

Ennen lähtöäni lääkäri kertoi, että olen sairastunut anoreksiaan. Se on kuulemma herkästi uusiutuvaa sorttia, ja tällä kertaa lisänä on tuo oksentaminen. Hän kehotti minua etsimään netistä tietoa aiheesta, ja korosti moneen kertaan, kuinka fiksusti olin toiminut osatessani hakea apua tarpeeksi ajoissa, ennen kuin tilanne ehtisi todella pahaksi. Lähtiessäni päälimmäisenä mielessäni oli, miten lihava voi sairastua anoreksiaan? Eivätkö anoreksiaa sairastavat ole usein langanlaihoja?

lauantai 3. syyskuuta 2016

SÄRKÄNNIEMESSÄ

Pari viikkoa sitten olin perheeni kanssa Särkänniemessä. Olimme paikalla jo hyvissä ajoin ennen laitteiden aukeamista, joten kävimme Näsinneulassa katselemassa maisemia. Voitteko uskoa, että minäkin hissikammoisena uskaltauduin kulkemaan hissillä ylös ja alas! En ollut ennen käynyt Näsinneulassa, mutta maisemat olivat upeammat kuin osasin odottaa! :) Alas tultuamme kiersimme Akvaarion, jossa ihastelimme merihevosia, kilpikonnia, sammakoita, sähköankeriaita ja muita mereneläviä. Merihevoset olivat kyllä ehdoton suosikkini! Suloisia pieniä olentoja. <3
Näsinneulan ja akvaarion jälkeen kiersimme Koiramäen, josta löytyi aivan ihania kotieläimiä. Katsoimme myös noin puolen tunnin mittaisen näytelmän Koiramäen seikkailuista. Näytelmä taisi paremmin sopia Monalle ja häntä nuoremmille lapsille. Olen potenut jo jonkin aikaa pientä koirakuumetta, ja se pääsi valloilleen juuri sillä hetkellä kun pääsimme ihastelemaan pieniä koiranpentuja. Voi kun toiset voivat olla söpöjä! <3
Huvipuiston puolella ensimmäinen laite johon minäkin uskaltauduin oli karuselli! Lapset innostuivat keinukarusellista ylikaiken. En ole mikään hurjapää, joten aika monet laitteet jäivät minun kohdaltani kokematta, mutta oli mukava seurata toisten menoa vierestä. Olemme kyllä sisarusteni kanssa ihan erilaisia. Pikkusiskoni Mona harmitteli moneen kertaan, kun pituus ei riittänyt kaikkiin laitteisiin.
Päivä meni nopeasti, mutta hauskaa oli! Oletteko te käyneet kesän aikana huvipuistoissa? :)

Tänään on Särkänniemessä kesäkauden päättäjäiset, ja esiintymässä on ainakin Jonne Aaron! Laitteet ovat auki ilta kymmeneen ja luvassa myös ilotulitus. Kannattaa käydä vielä viimeisen kerran huvittelemassa ennen syksyn ja talven tuloa! :)

*Yhteistyössä Särkänniemi

tiistai 23. elokuuta 2016

RAKKAUS

Kuten moni teistä tietää, uskon tosi rakkauteen ja suurin haaveeni on löytää ihminen, jonka kanssa voin jakaa koko loppuelämäni ja kulkea vanhana käsikädessä. Muutamasta epäonnistuneesta parisuhteesta huolimatta, haaveeni ei ole kaatunut. Eron jälkeen olen tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut heistä osan jopa ystävikseni. En kuitenkaan uskonut löytäväni mitään sen suurempaa, ja toisaalta ihastuminen sekä etenkin rakastuminen pelottivat. En halunnut kokea enää yhtään ylimääräistä ja turhaa säätöä tai särkynyttä sydäntä. Miten sitten tietää onko toinen se oikea? Mitä, jos ihastuukin täysin väärään ihmiseen? Entä, jos suhteesta puuttuisi intohimo? Rakkaudessa ei taida hirveästi olla varaa virheisiin tai vääriin valintoihin. Uskon kuitenkin, että jokainen meistä tuntee syvällä sisimmissään kuka se oikea on. Sen täytyy vaan osua kohdalle oikeaan aikaan. Silloin asiat vain loksahtavat paikoilleen kuin itsestään.

Olen tainnut kuitenkin olla todella onnekas, sillä pari kuukautta sitten kohtasin ihmisen, joka saa minut hymyilemään ja nauramaan. Ajatellessani häntä perhoset leijailevat vatsassani ja hymy nousee huulilleni. Ensimmäiset treffimme kestivät noin seitsemän tuntia. Juttelimme, halailimme, suutelimme ja ihmettelimme toisiamme. Tuntui siltä kuin olisin tuntenut hänet kuukausia tai jopa vuosia. Hänen seurassaan oli niin luonnollista olla. Olemme nyt tavanneet useamman kerran. Olemme viettäneet öitä yhdessä sekä minun luonani että hänen luonaan. Koiramme ovat tutustuneet toisiinsa ja tulevat suhteellisen hyvin toimeen. Erossa ollessa kaipaan häntä todella paljon.

Olemme jutelleet paljon tulevaisuudesta, ja siitä millaisia asioita elämältä haluamme. Tunnumme olevan samanhenkisiä ja haluamme samoja asioita elämältä - löytää sen oikean ja perustaa perheen. Hän on tehnyt minuun suuren vaikutuksen, ja odotan innolla mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Rakkaus on ihana tunne, etenkin silloin, kun se on molemminpuolista. <3

lauantai 20. elokuuta 2016

Elämän pieniä iloja

Tämä viikko on ollut todella raskas. Olen ollut joka päivä väsynyt, huonovointinen ja ärtynyt. Energiaa ei ole oikein mihinkään, mutta onneksi on ollut paljon pieniä ilonaiheita, joita ajattelin tulla teillekin jakamaan.  :)
- Kylmenevät ja pimenevät illat 

- Innostukseni musiikkia kohtaan. Olen löytänyt uudelleen motivaatiota soitella ja lauleskella. 

- Villasukat ja neuleet, jotka olen kaivanut jo kaapista esille. 

- Sateen jälkeinen tuoksu.

- Yhteinen aika tärkeiden ihmisten kanssa. <3
- Ikävä toista ihmistä kohtaan. 

- Auringonlaskun ihailu myöhään illalla.

- Lenkkeily ja luonnosta nauttiminen.

- Ystävän näkeminen pitkästä aikaa.

- Puiden lehdet, jotka alkavat kellertyä!

- Ihan järkyttävä sisustuskuume. Olen kotona lähtenyt paikkoja uusimaan ja seuraavana olisi ruokapöydän osto edessä! :)

- Salattujen Elämien palaaminen arki-iltoihin.

- Kynttilät.

- Monan kanssa makoilu ja Barbien tuijottaminen.

- Lemmikkien touhujen seurailu.

Millaisista asioista te olette lähiaikoina ollet iloisia? :)

keskiviikko 17. elokuuta 2016

20 asiaa, joita en ole koskaan tehnyt..

1. Saanut sakkoja. 

2. Lumilautaillut.

3. Ottanut hammaslääkärissä puudutusta. 

4. Pessyt itse asuntoni ikkunoita.

5. Ottanut tatuointia. Tosin pitäisi tässä lähipäivinä varata aikaa tatuoijalle. 

6. Ollut lentokoneessa. 

7. Uinut avannossa. 

8. Kokeillut huumeita.

9. Käyttänyt tekokynsiä.

10. Äänestänyt kunnallisvaaleissa tai ylipäätään missään vaaleissa. 
11. Ajanut nurmikkoa.

12. Syönyt etanoita.

13. Rullaluistellut.

14. Uskaltanut ajaa ajokorttia.

15. Tykännyt kauhuelokuvista.

16. Joutunut paarman uhriksi.

17. Ollut moottoripyörän kyydissä.

18. Ollut vesipuistossa.

19. Asunut rivitalossa.

20. Luovuttanut verta.

Löytyykö samoja juttuja, joita ette ole tehneet? :)

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Mökillä

Alku kesästä tein pienen listan asioista, joita haluaisin kesän aikana kokea. Yksi listalla ollut asia oli mökkeily. Tämä toteutui viime kuun puolessa välissä, kun pääsin perheeni kanssa viikoksi mökille Ahvionsaarelle. Teki hyvää päästä vähän vaihtamaan maisemaa ja rentoutumaan. Kaiken kruunasi tietenkin se, että mökillä ei ollut sähköjä. Tämä tietenkin rajoitti aika paljon puhelimen käyttöä, sillä sen lataaminen oli mahdollista vain autossa.

Aurinko helli meitä koko viikon, vain parina iltana satoi vettä ja ukkosti. Laiturilla tuli makoiltua ja otettua aurinkoa useampana päivänä, ja kotiin tullessa olin hieman ruskettunut. Uskaltauduin muutamana iltana jopa uimaankin ja vesi oli todella lämmintä! Kävimme myös Olavinlinnassa kierroksella ja kotimatkalla Imatran Koskea katsomassa. 
Otin tavoitteekseni selvittää tämän viikon aikana, mitä elämältäni haluaisin. Suunnitelmani olivat menneet uusiksi eron myötä, ja oli aika keksiä jotain roskiin heitettyjen haaveiden tilalle. Viimeinen vuosi lukiossa strattaa nyt syksyn myötä, ja ensi keväänä olisi tarkoitus hakea jatko-opiskelemaan. Kirjoitettavat aineet olisi varmaan hyvä valita sen perusteella, mitä tekisin lukion jälkeen. Olen myös huomannut ympäröineeni itseni ihmisillä, jotka tuovat paljon ylimääräistä draamaa elämääni. Ihmissuhteita oli siis aika miettiä uusiksi. Inhoan draamaa, jos se kohdistuu omaan elämääni ja kaipasin ympärilleni vain positiivisia asioita.

Ennen mökille lähtöä olin tavannut erään ihanan miehen, jonka kanssa minulla oli ollut todella mukavaa. Vietimme aikaa yhdessä, ja sovimme tapaavamme uudelleen, kun tulisin takaisin. Mökillä ollessani soittelimme joka ilta parin tunnin mittaisia puheluita. Keskustelimme kaikesta maan ja taivaan välillä. Soittelusta tuli jokaisen illan kohokohta, jota odotin innoissani koko päivän. 
Koti-ikävä iski jo puolessa välissä viikkoa ja kaipasin omaa rauhaa. Omaa rauhaa sain aina iltaisin muiden mennessä nukkumaan. Tuolloin yleensä nautin ihanista maisemista, kirjoittelin mietteitäni ylös ja höpisin puhelimessa. Rentoutuminen teki kuitenkin hyvää. Kotiin tullessa mieli oli kevyempi ja ajatukset selkeämpiä. :)

Oletteko te mökkeilleet kesän aikana? :)

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Kun suhde ruokaan muuttuu...

 Monien muiden tavoin, minäkin tein uutena vuotena lupauksen, että tiputtaisin painoa ja opettelisin elämään terveellisemmin. Asetin tavotteen, jonka mukaan minun olisi pitänyt tiputtaa 20 kiloa ylioppilasjuhliini mennessä. Ylioppilasjuhlia juhlin onneksi vasta kesällä 2017, joten aikaa olisi reilusti. 

Varovasti vähensin herkuttelua. Suklaa ja jäätelö olivat suurimmat paheeni. Saatoin päivässä herkutella kokonaisen suklaalevyn ja jäätelöpaketin. Vähentäminen oli vaikeaa. Jossain vaiheessa vaihdoin suklaalevyt suklaapatukoihin ja litran jäätelöpaketit yhteen jäätelötuuttiin. Siitä se lähti. Pikku hiljaa makeanhimo väistyi, ja pystyin jättämään herkuttelun minimiin. Aloin myös kiinnittämään enemmän huomiota siihen, mitä suuhuni laitan ja pienensin annoskokoja. Ruoan piti olla mahdollisimman terveellistä, mutta samalla täyttävää. Aloitin lenkkeilyn ja tein iltaisin pientä jumppaa kotona. Pikku hiljaa paino lähti putoamaan. 

Alkuun painoa tippui noin 0,5 kg viikossa, mikä omaan korvaani kuulostaa melko sopivalta tahdilta. Olin tyytyväinen muuttuneisiin ruokailutottumuksiini. Eron jälkeen menetin ruokahaluni täysin. Päivässä saatoin syödä vain yhden voileivän. Ruoka ei vain yksinkertaisesti maittanut. Pian huomasin painoni tippuneen viikossa neljä kiloa. Nautin siitä, ja ymmärsin, että mitä vähemmän syön sitä nopeammin laihdun. Tämä oli todella typerä ajatus. Eihän se oikeasti tuolla tavalla mene, jos haluaa pysyviä tuloksia. Ruokailusta tuli ainoa asia, jota pystyin kontrolloimaan sillä hetkellä. Rupesin käymään useammin vaa'alla ja jokaisella kerralla vaa'an lukeman oli oltava alhaisempi kuin edellisellä kerralla. Jos painoni oli noussut grammankin rankaisin itseäni sillä, etten syönyt koko päivänä mitään. 

Kesäkuun alussa aloin voimaan pahoin jokaisen syömäni ruoan jälkeen. Ainoa asia, joka helpotti oloani oli oksentaminen. Alkuun pelkäsin oksentamista, mutta ajan kanssa opin jopa nauttimaan siitä, jos niin voi sanoa. Aloin nauttimaan siitä tunteesta, että vatsani oli tyhjä, vaikka olin juuri syönyt jotain. 

Reilussa kuukaudessa suola- ja sokeriarvoni laskivat niin alhaisiksi, että löysin itseni useampaan otteeseen päivystyksestä pyörtyilyn ja heikon olon takia. Aloin ensimmäisen kerran kunnolla huolestumaan voinnistani. Tietenkin huononvointini syynä oli muukin kuin syömisvammailu, mutta siitä lisää toisella kertaa. Heinäkuun alussa jouduin muutamaksi päiväksi Valkeakosken sairaalaan sisätautien osastolle, jossa minulle tehtiin useita erilaisia tutkimuksia. Kuulin myös ensimmäistä kertaa lääkäriltä epäilyn syömishäiriöstä. 

Ensimmäinen ajatukseni oli, että eihän minulla mitään syömishäiriötä voi olla. Enhän minä ollut tahallani oksentanut vaan pahoinvoinnin seurauksena. Kielsin asian sekä lääkärille, hoitajille että itselleni. En vain yksinkertaisesti voinut olla samassa pisteessä kuin kuusi vuotta sitten. Sovimme, että varaisin asiasta terveyskeskukseen omalle lääkärille aikaa, jotta päästäisiin asiassa eteenpäin. 

Minulla on mennyt todella kauan sisäistää asia, ja varata tuo aika. En vieläkään ymmärrä, miten olen voinut sairastua syömishäiriöön ymmärtämättä asiaa. Tällä hetkellä tiedän ja myönnän tarvitsevani apua. Viimeisen reilun kahden kuukauden aikana painoni on pudonnut 14 kg. Olen yrittänyt muuttaa toimintaani ja ajatteluani, mutta se on osoittautunut todella vaikeaksi. Tuntuu, etten tiedä miten suhtautua asioihin tai miten lähteä tässä paranemisprosessissa eteenpäin. Tiedän sen olevan pitkä ja vaativan paljon aikaa. Matkalla tulee vastaan ylä- ja alamäkiä, mutta tärkeintä on nyt se, että asiat menevät eteenpäin. Pääsen käsittelemään tätä asiaa ammattilaisen kanssa.

Miksi kerron tämän teille? Koska tahdon löytää ja antaa vertaistukea asian suhteen. Asiasta kirjoittaminen helpotti paljon itseäni ja auttoi ymmärtämään, miten tähän pisteeseen olen päätynyt. 

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Summer Bucket List 2016

Vaikka kesäkuu on jo lopuillaan, ajattelin kuitenkin tulla kertomaan teille mun kesän bucket listan. :) Jotenkin käsittämätöntä, että kesää on enää vain kaksi kuukautta jäljellä! Aika menee todella nopeasti. Kaikkea kivaa on ehtinyt tapahtumaan, ja lisää tulossa! Toteutuneet jutut ovat yliviivattuja.
Tänä kesänä aion:
- Käydä edes kerran kesässä uimassa.

- Juhlia ystävien kanssa viikonloppuisin.

- Ruskettua edes vähän.

- Nauttia kesästä ja elämästä täysillä!

- Syödä paljon tuoreita marjoja! Etenkin mansikoita.

- Lenkkeillä Fian kanssa.

- Viettää juhannusta kavereiden kanssa.

- Tehdä pienen road tripin Heidin kanssa.

- Grillata herkullista ruokaa.

- Käydä piknikillä rannalla tai puistossa.

- Sisustaa kotini kauniiksi.
- Käydä mökkeilemässä edes kerran.

- Löytää uudelleen kauan kadoksissa olleen intohimoni lenkkeilyyn ja liikuntaan.

 - Ostaa torilta mansikoita ja pakasta ne talvea varten.

- Ottaa enemmän valokuvia ja videoita!

- Käydä edes yksillä festareilla! :)

- Käydä serkun luona Mikkelissä!

- Opiskella mahdollisimman paljon.

- Viettää paljon laatuaikaa sisarusteni kanssa. <3

Millaisia suunnitelmia teillä on tälle kesälle? Mitä kaikkea olette ehtineet jo puuhailemaan? :)

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Viimeaikoina

Eron jälkeen on tapahtunut paljon kaikkea. Olen viettänyt aikaa ystävieni kanssa, tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut paljon uusia ystäviä, käynyt treffeillä, ottanut aurinkoa ja käynyt uimassa. Olen opetellut elämään itsekseni ja nauttimaan niistä pienistäkin asioista. Välillä on ollut vaikeampia hetkiä, mutta onneksi minulla on aivan mahtavat tukijoukot - ystävät ja perhe. <3

Olemme viettäneet paljon aikaa ystäväni Heidin kanssa. Muutaman kerran olemme käyneet vähän juhlimassakin. Olen muuten eron jälkeen laihtunut kymmenen kiloa, ja mielestäni näytän hyvältä! Vielä on toiset kymmenen kiloa tavoitteeseen, mutta pikku hiljaa hyvä tulee. Jaksan taas nauraa ja olla iloinen! Nautin elämästäni täysillä.

Kävimme ystävieni kanssa rannalla. Otimme aurinkoa ja uimme. Olen jo uskaltanut kastaa talviturkkini! Vesi oli tuolloin jo 20 asteista, ja todella lämmintä! Oletteko te käyneet jo uimassa?

 Auringonotosta huolimatta en ole ruskettunut ollenkaan. Löytyykö vinkkejä siihen, miten tälläinen kalkkilaivan kapteeni ruskettuisi? :D

Lähiaikoina olen stressannut vähän jokaista asiaa, mutta onneksi posti toi tullessaan uusimman Cosmopolitan -lehden. Sen parissa on ollut hyvä rentoutua pari iltaa.

Pari viikkoa sitten olimme serkkuni kanssa katsomassa Viialan yöelämää! Minun pitäisi vuorostani mennä hänen luokseen nyt myöhemmin kesällä. 

Mitä teille kuuluu? Miten teidän kesä on lähtenyt käyntiin? :)

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Olen palannut!

Olette varmasti huomanneet, että olen ollut melko hiljainen lähiaikoina. Syynä tähän on yksinkertaisesti suuret ja yllättävät muutokset omassa elämässä. Instagramin seuraajat ovat varmasti huomanneet, että kaikki kuvat "meistä" ja häihin liittyen on poistettu. Yhtenä päivänä kotiin tullessaan mies ilmoitti haluavansa erota. Oli kuulemma suunnitellut eroa jo useamman kuukauden, sekä varannut muuttoauton seuraavalle päivälle. Eron syinä olivat muun muassa sellaiset, etten antanut hänen pelata tietokonepelejä tarpeeksi, enkä ollut hänelle kotirouvana. Jälkeenpäin olen tajunnut, että olen tyytynyt todella vähään ja antanut itsestäni aivan liikaa. Eron jälkeen huomasin, että olin suhteemme aikana lakannut elämästä omaa elämääni. Elin vain toista ihmistä varten.

Edelleen olen todella järkyttynyt siitä, kuinka joku pystyy suunnittelemaan häitä ja kihlajaisia yhtä innokkaana kuin minäkin, ja sitten tehdäänkin näin. Eikö sitä halua erota olisi voinut ilmaista yhtään aikaisemmin. Miten pystyy suunnittelemaan eroa ja pois muuttoa toisen selän takana ja silti sanomaan hänelle iltaisin "onnellisena" rakastavansa ja haluavansa yhteisen tulevaisuuden ja loppuelämän? En vieläkään pysty ymmärtämään. Taisin saada uudenlaisen käsityksen kaksinaamaisuudesta.
Toisaalta olen onnellinen, että mies näytti todellisen itsensä nyt eikä vasta siinä vaiheessa, kun olisimme ehtineet sanomaan tahdon. Minua ei ole koskaan ennen jätetty, joten en osannut odottaa kuinka pahalta se tuntuisi. Ensimmäiset pari päivää sain itkukohtauksia melkein missä vain. Välttelin paikkoja ja asioita, jotka muistuttivat hänestä. Keskustelin paljon ystävieni kanssa ja mietin monesti, että miten ihminen pystyy olemaan noin kylmä. Muutaman päivän jälkeen pahin suru alkoi helpottamaan ja pystyin taas tekemään normaaleja asioita. Toivoin koko ajan, että tunteeni häntä kohtaan häviäisivät yhtä nopeasti kuin hän oli hävinnyt elämästäni. Parin viikon jälkeen ymmärsin, ettei rakkaus kuole sillä tavalla. Kaikki tapahtuu ajan kanssa.

Eron jälkeen olen tehnyt paljon sellaisia asioita, jotka ovat antaneet minulle voimaa jaksaa eteenpäin. Olen viettänyt aikaa perheeni ja ystävieni kanssa, tavannut uusia ihmisiä, nauttinut kesäisistä ilmoista ja auringosta, käynyt uimassa, opiskellut, nauttinut elämästäni ja tehnyt muita ihania asioita. Olen opetellut taas rakastamaan ja arvostamaan itseäni, ja usein olen löytänyt itseni miettimästä, että hei enpäs olekaan niin kamala kuin olen luullut.
Blogin tulevaisuutta olen miettinyt paljon, ja tulin siihen tulokseen, että blogi jatkaa tässä tutussa vanhassa osoitteessa. Kaikki lukijat eivät löytäneet uuden blogin puolella, ja minusta on mukavampi palata takaisin tänne. Blogin nimi tosin muuttui, mutta osoite pysyy samana. Sisältöön ei tule ihmeempiä muutoksia, mutta enää en kerro "meistä" vaan minusta ja minun arjestani. Olen tullut välillä kirjoittelemaan teille postauksia luonnoksiin, ja niitä on kertynyt jo melkoinen määrä, joten juttua riittää ainakin! :) Seuraavalla kerralla positiivisempia asioita, mutta nyt lähden Fian kanssa lenkille.

Mitä teille kuuluu? 

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Sonera Roam Like Home - etkot ja NBE - Party

Torstaina oli matkamessujen ammattilaispäivä, jonka päätteeksi Sonera järjesti meille bloggaajille Roam Like Home-etkot. Etkoilla meille tarjoiltiin kuohuviiniä ja vaahtokarkkeja. Ensimmäistä kertaa elämässäni join oikeasti hyvää kuohuviiniä! Illan juhlia varten sai käydä laitatuttamassa meikin ja hiukset. :) Kaunistautumisen jälkeen meille oli järjestetty kyyditys Messukeskukselta Radisson Blu Plaza- Hotellille. 
Mekon ostin iltaa varten Ideaparkista New Yorkerilta. Mielestäni se on aivan ihana. <3 
Päivä huipentui Nordic Bloggers Experiencen järjestämään NBE Partyyn, johon osallistui sekä ulkomaalaisia että suomalaisia bloggaajia. Itse vierailin ensimmäistä kertaa Plazassa ja pakko sanoa, että todella upean näköinen hotelli! Täytyy joskus käydä yöpymässä siellä. :) Ohjelmaan kuului kahden bloggaajan tarinan kuuleminen, ruokailu ja hieman musiikkia. Tutustuin uusiin ihaniin ihmisiin ja toivon, että pysymme jatkossakin yhteydessä. :) 

Oli aivan mahtava ilta! :) Kiitos kaikille! :)