lauantai 13. kesäkuuta 2015

Tilanne tällä hetkellä?

Lapsettomuushoidot päättyivät reilu vuosi sitten, raskaus alkoi luomusti viime syksynä, mutta päättyi kuitenkin keskenmenoon. Useamman kerran. Lapsettomuus pyörii mielessäni päivästä toiseen. Päälimmäisenä ajatuksena on saanko koskaan omaa lasta. Mitä, jos en saa ikinä kokea raskautta loppuun asti, synnytystä ja sen jälkeistä aikaa - vanhemmuutta. Ihailen lapsiperheitä - niiden onnellisia vanhempia ja suloisia lapsia. Pitkästä aikaa olen alkanut tuntemaan katkeruutta ja vihaa. Miksi toiset saavat nauttia onnesta, kun se on minulta viety niin monta kertaa? Vaikka toisen onni ei ole minulta pois, on minulla oikeus tuntea näitä tunteita. Onnea, iloa, surua, vihaa, katkeruutta ja kateellisuutta, epätoivoa ja toivoa

Pelkoni elämästä ilman lasta kasvaa vuosien vieriessä. Nyt on kulunut kolme ja puoli vuotta siitä, kun luovuin ensimmäisen kerran ehkäisystä. Silloin lapsi haave heitettiin ilmoille ensimmäisen kerran. Näiden vuosien varrelle on mahtunut monenlaisia asioita. Olen haaveillut, toivonut, rukoillut, pelännyt, itkenyt, huutanut ja pistänyt kroppaani jos jonkinlaisia hormoneja. Olen laihduttanut, jotta raskaus voisi alkaa. Sekään ei riittänyt. Tuntuu, ettei mikään riitä. Epäonnistun jatkuvasti asiassa, johon naisen pitäisi pystyä. Toisinaan on kuukausia, jolloin en mieti ollenkaan lapsettomuutta tai vauvahaaveita. Välillä on kuitenkin vaikeampia aikoja, jolloin jokainen pieni pettymys saa ahdistuksen ja epätoivon pintaan.
 
Kuukautiskiertoni venyy venymistään. Ensin se oli normaalit 28 päivää, mutta pikku hiljaa se on alkanut venymään 44 päivään. Tiedän ovulaation tapahtuvan pitkissä kierroissa, mutta onko siitä mitään hyötyä kierron loppu vaiheella? Kuinka moni todellisuudessa raskautuu loppukierrossa ovuloiduttuaan? Luteaalivaihe on minulla aina 16 vuorokautta, ovulaation ajankohdasta riippumatta. Aloitin Terolutit uudelleen, jotta kiertoni tasaantuisi.

Lohduttavaa on tietää, että kykenen tulemaan raskaaksi. En saa kuitenkaan nauttia siitä paria viikkoa pidempään. Meneekö jokin väärin? Onko minussa jotain vikaa? Keskenmenojen syytä aletaan tutkimaan pikku hiljaa. Toivon, että niille löytyisi joku syy. Se helpottaisi paljon niiden käsittelyssä. Onko teistä lukijoista joku käynyt tutkimuksissa? Miten asiaa on lähdetty tutkimaan? Miten ne ovat edenneet ja onko syytä löytynyt?

Tässä yhtenä päivänä sairaalassa ollessani juttelin naishoitajan kanssa, joka kertoi kärsivänsä myös lapsettomuudestä. Hän sai hoitojen avulla lapsen. Tälläinen onnistumistarina luo uskoa siihen, että ehkä minäkin jonain päivänä saan oman lapsen. :)  

Tässä oli pieniä välikuulumisia tähän lapsettomuus asiaan. Erityisemmin emme lasta tällä hetkellä yritä. Se tulee, jos on tullakseen. Tutkimuksiin on hakeuduttu keskenmenojen takia. Tällä hetkellä yritän parhaani mukaan nauttia elämästä, ja keskittyä nyt syksyn ylioppilaskirjoituksiin! :)

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Uusi perheenjäsen

Maaliskuussa serkkuni kani sai poikasia, ja lupauduin ottamaan heistä yhden. Reilun kahden kuukauden ajan sain kuvia pienistä poikasista. Heistä kasvoi kaikista todella suloisia. <3 Huhtikuun loppuun mennessä oli melko selvää, mikä poikasista tulee minulle. Olin täysin rakastunut tähän pieneen, ja odottelin sen saapumista malttamattomana. Toukokuun lopulla serkkuni lupautui kuljettamaan kanin luokseni. Vihdoinkin odotus palkittiin. :) Pieni oli ihanan pörröinen, pehmoinen ja suloinen. Ensimmäiset pari päivää kani oli todella arka. Säikähti jokaista pientä ääntä ja liikettä. Tutustumisen kanssa edettiin hitaasti, ensin totutin kanin itseeni. Kani tottui myös Fiaan nopeasti. Fia haluaisi kovasti vain leikkiä pienen kanssa, mutta ei taida kanista olla leikkiseuraa.

Aloin miettimään kanille nimeä. S ehdotti nimeksi Penaa ja parilta kaverilta tuli myös hyviä ideoita. Kuitenkaan mikään näistä ei tuntunut sopivalta. Loppujen lopuksi yhtenä iltana päätin, että kani saisi nimekseen Dior. Itse kuitenkin kutsun Dioria aika pitkälti vain pupuksi, mutta täytyyhän jokaisella nimi olla. :) Dior tottui aika pian myös olemaan vapaana asunnossa. Kertaakaan hän ei ole pahaa tehnyt, ei yhtäkään sähköjohtoa syönyt tai mitään muutakaan. Ei kaki eikä pissi lattialle, joten kauheasti ei tarvitse siivota jälkiä vapaana olon jälkeen. Häkkiä ei kolistele, joten saan nukkua öisin rauhassa. :) Pikku hiljaa Dior alkaa tottumaan uusiin asioihin. Seuraavaksi olisi tarkoitus totuttaa hänet valjaisiin, ja jossain vaiheessa ulkoilla. :)

Eikös olekkin suloinen? :)