torstai 10. joulukuuta 2015

Vuodet 2010-2015

Pari päivää sitten selasin vanhoja kuvia ulkoiselta kovalevyltä. Päätin jakaa osan näistä teidän kanssanne. Huomaa, että tyylini on muuttunut paljon vuosien varrella. 

2010-2011
Tämä vuosi meni kymppiluokalla ollessa. Asuin koulun asuntolassa. Loppuvuodesta 2010 sain ihme päähän piston hankkia lävistyksen huuleen. Koru sai lähteä kolme kuukautta myöhemmin.

2012-2013
2012 vuoden kohokohta oli ehdottomasti omat hääni ja syksyllä hankimme koiran. 2013 vuodelta ei montaa muistoa olekaan. Mielestäni vaaleat hiukset sopivat minulle paremmin kuin nämä ruskeat..

2014
Tyylini muuttui ehkä eniten. Vaalensin hiukseni ja muutin tyylini nykyiseksi. Opettelin myös meikkaamaan kevyesti. 2014 oli ehkä tapahtumarikkain vuosi. Tapahtui niin hyviä kuin huonojakin asioita, ja opin elämästä paljon!

2015
Nykyisyys! :) Tällä hetkellä menossa on unelmien vaatekaappi projekti, eli sisältö menee uusiksi! Tämä vuosi on ollut aivan ihana. <3

Näitä vanhoja kuvia on ihana katsella. :) Onko teillä samanlaisia muutoksia vuosien varrella? :)

lauantai 14. marraskuuta 2015

Joulun bucket lista

Joulukuu alkaa olemaan jo nurkan takana sillä marraskuu on jo pian puolessa välissä! Joulusuunnitelmat ja -valmistelut ovat jo hyvällä mallilla. Ensimmäiset jouluvalot ja -koristeet on laitettu paikoilleen. Alkuviikosta söimme ensimmäisen kerran tänä vuonna jouluruokaa - porkkana- ja lanttulaatikkoa! Lemmikkimessuilta ostettiin ensimmäinen joululahja. :) Olenkin luonut joulua varten oman bucket listan, johon olen kerännyt asioita, joita tehdä vielä ennen joulua. :) Yliviivatut on tehty jo! :)

 1. Leivo pipareita ja joulutorttuja. Rakastan pipareita ylikaiken. Lämmin glögi ja piparit! <3

2. Katso paljon jouluelokuvia. Jouluelokuvat ovat kaikista parhaimpia. :)

3. Hanki joululahjat. Muista myös paketoida ne kauniisti.

4. Askartele joulukortit, ja postita ne. 

5. Kuuntele paljon joululauluja. Rakastan suomen- ja englanninkielisiä joululauluja. Edelleen suosikkini on Michael Bublen joululevy. <3 

 6. Koristele joulukuusi. Yleensä minulla on ollut sekä muovikuusi että aitokuusi, mutta tänä jouluna meille tulee vain muovinen. Sain kuusen vuonna 2011 isoäidiltäni, kun vietin ensimmäistä joulua omassa asunnossani. Kuusi on todella vanha, mutta sitäkin tärkeämpi osa minun jouluani. :) 

7. Koristele koti kauniisti! Rakastan joulukoristeita yli kaiken! Niitä onkin vuosien varrella kertynyt useampi laatikollinen. Tänä jouluna tulen käyttämään suurimmaksi osaksi punaisia, kultaisia ja hopeisia koristeita. Ehkäpä joukosta löytyy muutama vihreä ja sininen pallo kuusessa. :) Joulukoristeiden laitoin olenkin aloittanut jo, sillä muutamat valot ovat päässeet paikoilleen. Myös joululiinat on otettu käyttöön ja kynttilät on vaihdettu jouluisempiin. :) 
8. Leivo piparkakkutalo ja koristele se kauniisti. Olen monena jouluna haaveillut piparkakkutalon leipomisesta, mutta aina se on kiireen vuoksi jäänyt. Tänä jouluna aion löytää tähän aikaa! :)

9. Tee joulusiivous. Yleensä jouluna on tapana siivota joka paikka kiiltäväksi. Näin minäkin olen tehnyt joka joulu, ja aion myös tänäkin jouluna. Aloittelen varmaan joulusiivouksen noin viikkoa ennen joulua, jotta joka paikka kiiltää sitten jouluaattona! :) 

10. Valmista jouluruoka. Me aiomme syödä jouluruokaa kotonamme ennen kuin lähdemme kiertämään sukulaisiamme. Aiomme nauttia hetken joulunrauhasta kahdestaan. :)

11. Muista hankkia joulukukkia tuomaan jouluntuoksuja kotiin. Isoäideille ja vanhemmille täytyy myös viedä joulukukat joulunkunniaksi. :) 

12. Hanki hautakynttilät ja lyhdyt haudoille. Meillä on jouluna tapana käydä haudoilla muistamassa edesmenneitä rakkaitamme.

13. Hanki koirille ja kaneille jouluherkkuja ja lahjoja. <3 Kaiva myös Fian joulupuku jostain kaapista. :)
Millaisia asioita teillä on omalla bucket listallanne? :) 

Tämän postauksen kuvat ovat viime joululta. :)

tiistai 3. marraskuuta 2015

Lääkäri kuulumisia

Tampereen minilomamme jälkeen sain postissa kirjeen, jossa oli uusi lausunto pääni magneettikuvista. Ilmeisesti oma lääkärini ei ollut katsonut niitä tarpeeksi tarkasti, sillä lausunto oli toisen lääkärin kirjoittama. Lausunnon mukaan aivoissani ei ole mitään vikaa, mutta kaulaltani oli löytynyt suurentuneita rauhasia. Magneettikuvaus lähetteen yhteydessä olin saanut myös lähetteen verikokeisiin, joissa kävin tämän kuun puolessa välissä. Verikokeen ottanut hoitaja oli todella asiallinen ja ystävällinen. Hän kertoi mitä verikokeita minulta otettaisiin, ja koska saisin tietää tulokset. Hän jopa varasi minulle soittoajan lähetteen tehneelle lääkärille. Kerroin hoitajalle pelkääväni verikokeen ottamista, sen aiheuttaman kivun takia. Kaikki sanovat, että verikokeen ottaminen sattuu yhtä paljon kuin hyttysen pistos. Minun mielestäni se sattuu paljon enemmän. Verikokeen otto meni kuitenkin hyvin. :)

Verikokeen tulokset olivat jo seuraavana päivänä luettavista Terveystalon Oma Terveys -sivuilta. Kävin sieltä lukemassa tulokset, ja huomasin valkosoluarvojen olevan yli viitearvojen. Lääkärin soittoaika oli parin päivän päästä tästä. Lääkäri kyseli ensin vointiani ja onko jotain uusia oireita ilmennyt. Kerroin hänelle, että väsymys on pahentunut. Voisin oikeasti nukkua vuorokaudenkin ympäri, jos se vain olisi mahdollista. Päänsärky ja pahoinvointi on ollut samanlaista kuin aiemminkin. Joitakin uusiakin oireita on ilmaantunut. Lääkäri kertoi verikoetulokset, jotka jo tiesinkin. Olin kysymässä häneltä tarkempaa tietoa magneettikuvien ja verikokeen tuloksista, kun hän jo kehotti minua varaamaan aikaa toiselle lääkärille. Hän ei kuulemma osaisi minua enää auttaa, sillä neurologista ongelmaa ei ollut. Sain myös luvan lähteä uusimaan silmälasini. Silmien punoitus johtuu kuulemma silmien siristämisestä, jota kuulemma teen huonon näköni takia. 

Tosiaan huomenna olisi tarkoitus varata aikaa toiselle lääkärille näiden asioiden tiimoilta. Tärkeää olisi nyt päästä jatkotutkimuksiin asioiden tiimoilta. Puhetta on ollut ainakin kaulan imusolmukkeiden ultraamisesta, ja kontrolli verikokeista. Saa nähdä mitä tämä tuo tullessaan, mutta uskon, ettei kyseessä ole mitään vakavaa. :)

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Pyhäinpäivä

 Eilen vietettiin pyhäinpäivää, jolloin on tapana sytyttää kynttilä pois menneiden rakkaidemme muistoksi. Minä kävin viemässä kynttilät pappani ja siskoni haudoille. Sytytin myös kynttilät vaarilleni ja ystävälleni muualle haudattujen kiven kohdalle. Kynttilöitä sytyttäessäni ja jätäessäni muistelin samalla aikoja, jotka sain kokea yhdessä pois menneiden kanssaan. Muistelin, millaista oli lapsena käydä papan mökillä. Muistelin kaikkia niitä asioita, joita olimme tehneet yhdessä, ja sitä millainen pappa oli ollut. Muistelin myös siskoani. Mietin kuinka kaunis hänestä olisi tullut. Kuinka suloinen lapsi hän oli ollut. Muistelin rippijuhliani, jolloin saimme hakea siskon sairaalasta kotiin illaksi, ja sain pitää häntä ensimmäisen ja viimeisen kerran sylissäni.

Muistelin vaariani, ja sitä kuinka olimme käyneet hänen kanssaan katsomassa strutseja ja panssarivaunumuseossa. Vaarin kanssa tuli lapsena käytyä myös muutamaan kertaan automuseossa. Etenkin nämä reissut ovat jääneet hyvin mieleeni. Muistelin häntä pellolla töissä isäni kanssa. Muistelin kuinka hän oli aina mummolaan mennessäni maannut sohvalla, ja katsellut televisiosta jotain historiallista dokumenttia. Näiden kaikkien rakkaiden lisäksi muistelin myös ystävääni, jonka menetin vuonna 2010. Muistelin mitä kaikea olin hänen kanssaan tehnyt ystävyytemme aikana. Hän oli ollut se henkilö, johon tukeuduin aina, kun oli ollut vaikeaa. Hän oli saanut minut aina hymyilemään ja nauramaan.

Välillä tekee hyvää vain muistella heitä, jotka olemme menettäneet. Minäkin olen menettänyt monta läheistä ihmistä, mutta onneksi he elävät ikuisesti muistoissani. <3  

Pyhäinpäivän lisäksi, me vietimme äitini syntymäpäivää. Veimme hänelle kukkia ja suklaata lahjaksi. Nautimme hänen ja siskoni seurasta muutaman tunnin. Oli mukavaa olla pitkästä aikaa kotiseudullani. :)

lauantai 31. lokakuuta 2015

Prada ja Dior

Pari viikkoa sitten keskustelimme S:n kanssa, ja päätimme ottaa toisen kanin. Olimme huomanneet, että Dior on hieman yksinäinen ja kaipaisi seuraa. Ajattelimme, että tyttöystävä sopisi kuvioon täydellisesti. Viikko sitten meille kotiutui aivan ihana pieni tyttökani. Kanilla on nyt ikää yhdeksän viikkoa, ja rodultaan hän on hermeliini. Minä sain päättää pienelle nimen, joten nimeksi tuli Prada. :) Olemme nyt viikon aikana oppineet, että Prada on todella utelias kaveri. Hän viihtyy hyvin sylissä, ja vapaana ollessaan yrittää kiivetä aina jonnekin ylös. Prada rakastaa porkkanaa ja salaattia. :) Tuntuu, että hän on kasvanut nyt viikossa todella paljon! :) Ihanaa seurata pienen kehitystä ja kasvua. Onneksi hermeliini on kääpiörotu, joten Prada jää ihanan pieneksi! :)

 Tarkoitus olisi leikkauttaa Dior, jotta kaneja voisi pitää samassa häkissä ilman pelkoa siitä, että kohta on kaninpoikasia talo täynnä. Tällä hetkellä kanit ovat eri häkeissä. Olemme kuitenkin pitäneet heitä samaan aikaan vapaana, jotta ovat tottuneet toisiinsa. Kanit tulevat todella hyvin toimeen keskenään, vaikka välillä saamme olla rauhoittamasta menoa. :) Prada on tottunut hyvin koiriin. Fia haluaisi hirveästi leikkiä pienen kanssa, etenkin silloin, kun Prada juoksee ympäri häkkiään. Bella puolestaan yrittää nuoleskella ja näykkiä häntä, joten olemme toistaiseksi pitäneet hänet kauempana. 
Eivätkö olekin suloisia! <3

maanantai 12. lokakuuta 2015

Tonttu ikkunan takana

Kävimme tänään kaupassa, ja siellä oli jo paljon joulusuklaita myynnissä! Ihan mahtavaa! :) Tuli niin jouluinen ja hyvä fiilis, että ajattelin nyt kertoa teille yhdestä erityisestä jouluun liittyvästä muistosta.

En muista tarkkaan minkä ikäinen olin tämän tapahtuessa, mutta alle 8 vuotias kuitenkin. Oli joulukuun alku ja leikimme pikkuveljeni kanssa pikkuautoilla. Veljelläni oli paljon upeita autoja, mutta tästä huolimatta halusimme molemmat leikkiä samalla autolla. Totta kai meillä tuli pientä kinaa siitä kumpi autolla saisi leikkiä. Kesken kinastelumme kuulimme jonkun koputtavan veljeni huoneen ikkunaan. Säikähdimme ja katsoimme kuka siellä koputti. 

Yllätykseksemme ikkunassa vilkuili tyttö, jolla oli vaaleat hiukset leteillä ja päässään punainen tonttulakki. Hän koputti vielä uudelleen ja vilkutti meille. Kävimme tietenkin kertomassa näystämme vanhemmillemme, mutta he olivat kuin eivät tietäisi koko asiasta mitään. Autoleikit unohtuivat kyllä samantien. :) 

En ole vielä tähänkään päivään mennessä saanut tietää totuutta tuon illan tapahtumista. Sen verran tiedän, että vanhempani olivat viereisessä huoneessa tämän tapahtuessa. Olisi mukava tietää kuka siellä ikkunan takana oikeasti oli, ja miten joku oli saanut noin ihanan idean. :) Muistona tämä on erittäin ihana. :) Mitä mieltä te olette? Kuka olisi saattanut ikkunan takana olla? :) 

Äänestä blogiani!

Indiedays Blog Awards lähestyy, ja osa teistä varmasti tietääkin, että nyt myös minun pieni blogini on ehdolla vuoden inspiroivimmaksi lifestyle-blogiksi. Tämä on ehdottomasti hienoin asia tähän asti koko blogihistoriani aikana. Arvatkaa kuika innoissani olen tästä! :) 

Pyytäisinkin nyt kaikkia teitä lukijoita äänestämään bloginia. :) Olen jokaisesta äänestä todella kiitollinen. Se merkitsee minulle paljon. <3 Äänestämään pääsette painamalla alla olevasta kuvasta tai sivupalkissa olevasta äänestyspainikkeesta. Kirjoittakaa hakuun Toiveita, Haaveita ja Suloisia Unelmia. Äänestäjien kesken arvotaan upeita palkintoja! :)

http://goo.gl/gxnIqI

Kiitos paljon kaikille äänestäneille! <3

tiistai 22. syyskuuta 2015

Toivepostaus: Lapsettomuus ja perheelliset ystävät

Lapsettomuus taivalta on takana nyt kolme vuotta ja yhdeksän kuukautta. Ystäväpiiristäni olin ensimmäinen, joka haaveili perheenlisäyksestä. Parin vuoden ajan haaveilin ja kuumeilin. Ystävät kyllästyivät kuuntelemaan jatkuvaa valitustani siitä, kuinka en raskaudu. Pian kuitenkin heidänkin vauvakuumeensa heräsi. Useimmat ystävistäni kertoivat yrityksestään ja haaveistaan heti yrityksensä alussa. He kyselivät minulta, mitä pitäisi tehdä, jos raskaus ei pian alkaisi. Vastailin heidän kysymyksiinsä, mutta jälkeenpäin tunsin todella pahaa oloa siitä, että he ovat suurinpiirtein juoksemassa lapsettomuushoitoklinikan ovista sisään, jos raskaus ei ala ensimmäisellä, toisella tai vielä kolmannellakaan yrittämällä. Koitin kertoa heille, että on normaalia yrittää vuoden verran ennen tutkimuksiin ja hoitoihin hakeutumista. Pian jokainen heistä alkoi raskautumaan. Minä kuulin useimmat raskausuutiset facebookin kautta. Tuntui todella pahalta, ettei minulle voitu kertoa ilouutisia kasvotusten tai edes tekstiviestillä. Useimmille kerroin, että olin hieman loukkaantunut heidän toiminnastaan. He kertoivat, etteivät tiedä miten suhtautua minun lapsettomuuteeni. He pelkäsivät loukkaavansa minua jotenkin. Koitin kertoa heille moneen kertaan, ettei heidän onnensa ole minulta pois, ja olen aidosti onnellinen jokaisen perheellisen ystäväni puolesta.

Tähän päivään mennessä suurin osa ystävistäni on raskaana tai saanut lapsen. Harvat enää elävät elämää, johon ei kuulu raskaus tai lapsi. He joko yrittävät tai sitten vauvahaaveista ei ole tietoakaan. Perheellisten ystävien kanssa on todella vaikea olla. Heidän raskausaikanaan näimme vain muutaman kerran, koska minun teki pahaa katsoa kasvavaa vatsaa. Tietäen, että he tulevat pian saamaan jotain, jota itse en välttämättä saa ollenkaan. Heidän lastensa synnyttyä emme ole nähneet kertaakaan. En pysty kohtaamaan heitä. Heidän onnensa muistuttaa minua siitä, mitä en itse ole pystynyt saamaan. Olen kertonut näille ystävilleni, etten pysty näkemään heitä tällä hetkellä lapsettomuuden takia. Osa heistä laittoi välit poikki kanssani, ja loput ovat oleet todella ymmärtäväisiä ja antavat minun nähdä heitä silloin, kun itselleni tuntuu olevan sopivaa henkisesti. Eniten heidän näkemisessä pelkään henkistä romahdusta siitä, että minunkin piti olla äiti pienelle, mutta se vietiin minulta epäreilusti pois. Heidän lastensa näkeminen muistuttaa minua tästä surusta. Etenkin, kun he odottivat samaan aikaan kuin minä. Heidän raskautensa vain meni onnellisesti loppuun asti.

Huonoimpina päivinä pystyn parhaiten nauttimaan sellaisten ystävieni seurasta, joilla ei ole lapsia. Tosin heidänkin kanssaan pelkään joka päivä sitä, että koska he ilmoittavat odottavansa. Välillä on vaikeampia aikoja, kuten minulla oli koko kesän. Lapsettomuus tuntui entistä pahemmalta ja kaikki muistot keskenmenoista, raskauksista, lapsettomuudes, epäonnistumisista ym. palautuivat mieleni. Viime kuussa nämä ikävät ajatukset alkoivat hälvenemään mielestäni ja vointini on henkisesti paljon parempi. Olen jopa uskaltanut olla perheellisiin ystäviini yhteydessä ja sopia mahdollisia näkemisiä. Tuntuu, että nyt olisin valmis näkemään heidät ja heidän lapsensa. Nämä ovat vaikeita asioita, ja yhtä tunteiden vuoristorataa. Toivonkin, että kaikki läheiseni ymmärtäisivät, etteivät he ole tehneet mitään väärää vaan elämä potkii välillä astetta kovemmin päähän. Olen jokaisen perheellisen ystäväni puolesta oikeasti aidosti onnellinen. <3


Tässä pari vinkkiä heille, joiden ystäväpiirissä on lapsettomia: 

- Kerro raskausuutiset kasvotusten tai edes tekstiviestillä, jos olette hyviä ystäviä. Näin tämä ei tunnu lapsettomasta niin pahalta. Ainakin itse koin loukkaavana, että yritys aikeet kerrotaan kyllä kasvotusten, mutta ilouutisia ei voida kertoa. Arvostan muutenkin ystävyyssuhteissa avoimuutta, ja pyrin siihen itse joka tilanteessa. Ei ole varmaan yhtään asiaa, jota en olisi parhaalle kaverilleni kertonut.

 - Omasta onnestaan saa puhua. Esimerkiksi raskana olevat voivat kertoa raskaudestaan ja perheelliset lapsistaan. Äläkää sulkeko meitä lapsettomia ulkopuolelle. Sanomme kyllä, kun emme jaksa/kestä kuunnella asioita lapsista.

- Antakaa aikaa ja ymmärtäkää. Jos kerromme teille, ettemme jaksa juuri tällä hetkellä nähdä, niin antakaa aikaa. Olkaa ymmärtäväisiä. Te ette ole tehneet mitään väärää, meillä on omat surumme, jotka tuntuvat välillä ylitsepääsemättömän vaikeilta. Kuten aikaisemmin mainitsin pari ystävääni sulki minut elämästään täysin pois, koska en pystynyt tapaamaan heitä enää samalla tavalla kuin aikaisemmin. Muistaakseni olin tehnyt toisen inseminaation jälkeen raskaustestin, jonka tulos oli jälleen kerran negatiivinen. Jokainen pettymys laittaa minut itkemään, ja hetkeä myöhemmin olisi pitänyt tavata ystäväni ja hänen puoli vuotias lapsensa. Ystäväni koki parhaaksi siinä tilanteessa laittaa välit poikki, kuin antaa hetki omaa aikaa. Ystäväni tiesi tilanteestamme ja negatiivisesta testistä.

- Kuunnelkaa. Jos muuten ei osaa auttaa, niin aina voi kuunnella toista. Minä ainakin keskustelisin lapsettomuuden aiheuttamista tunteista mielelläni ystävieni kanssa. Välillä kaipaan kuuntelijaa.

- Muistakaa, ettei teidän onnenne ole minulta pois. Voitte kertoa minulle edelleen asioista normaaliin tapaan. Mutta mielelläni en kuuntele valitusta valvotuista öistä tai muista, sillä vaihtaisin oman arkeni siihen koska vain.

- Kertokaa suoraan, jos ette jaksa kuunnella jatkuvaa valitusta epäonnistuneista hoidoista, menkoista, ovulaatiotestien tulkitsemisesta, jne.


Näitä asioita olen kuullut koko lapsettomuus taipaleeni ajan, joten en haluaisi kuulla niitä ystäviltäni:

- "Lopettakaa yrittäminen, ja antakaa sen tulla, jos on tullakseen." Luuletteko ettemme ole yrittäneet tätä keinoa jo?

- "Olette vielä nuoria, kyllä teillä on aikaa." Ei sillä iällä hirveästi väliä ole. Jos on pitkään yrittänyt, ei se nuori ikä hirveästi lohduta. Etenkin, jos lapsettomuuteen löytyy jokin syy. Parhaimmat mahdollisuudet raskautua on nuorena, vanhempana hedelmällisyys laskee.

- "Älä stressaa." Tiedämme, ettei stressi ole hyvästä eikä edesauta raskautumista mitenkään. Stressaamista on vain hyvin vaikea lopettaa.

- "Kaikelle on tarkoituksensa." Onko sille todella tarkoitus miksei nuori nainen tule lasta? Onko sille tarkoitus, että juuri minä olen lapseton? Minä, joka olen koko elämäni haaveillut suur perheestä.

- "Ehkä et ole vielä valmis äidiksi, ja tämä on luonnon tapa kertoa se sinulle." Miten se kertoo siitä, etten ole valmis äidiksi, jos olen valmis tekemään kaikkeni pienen ihmisen eteen? Syön hormoneja, jotka eivät varmasti ole mitenkään hyviä keholle, opettelen voittamaan piikki pelkoni, jotta voin laittaa hormonipiikkejä vatsaani, käyn lapsettomuushoidoissa, laitan hoitoihin tolkuttomasti rahaa, ja silti joka kuukausi joudun pettymään? Ei kukaan sellainen, joka ei ole valmis äidiksi lähde lapsettomuushoitoihin.

Näitä huolimattomasti sanottuja asioita on varmasti vielä useampia. Joka kerta ne tuntuvat yhtä pahalta, ja saavat minut tuohtumaan. Minua myös ärsyttää, kun ihmiset kyselevät jatkuvasti missä vaiheessa meidän perheenlisäys projektimme on tai koska meille on tulossa perheenlisäystä.

Itse olen ollut todella otettu, kun ystäväni ovat tarjoutuneet tulemaan kanssani lapsettomuusklinikalle. Sinne on aina niin paljon mukavampi mennä, kun on joku tuki henkilö mukana. Joten ehkäpä sinäkin voit joskus tarjoutua jollekin seuraksi, jos tiedät hänen menevän yksin klinikalle. :) Käynnin jälkeen voit piristää ystävääsi käymällä kahvilla tai pienellä shoppailureissulla. Samalla saatte yhdessä laatuaikaa. :) Minä ainakin olen kokenut läheisteni tuen todella tärkeäksi näiden vaikeiden asioiden keskellä. Onneksi on olemassa niitä ymmärtäviäkin ihmisiä. :) Muistakaa, että te voitte aina itse päättää miten suhtaudutte asioihin! :)

tiistai 8. syyskuuta 2015

Vihdoinkin asiat etenevät..

Kirjoittelin tänne aikaisemmin silmäoireista, joita minulla on ollut kesän alusta alkaen. Muutama viikko sitten minulla oli aika Silmäasemalle erikoissilmälääkärille. Hän tarkisti näköni perusteellisesti, mittasi silmänpaineen ja tutki silmät muutenkin perusteellisesti. Mitään vikaa silmistä ei löytynyt, joka selittäisi päänsäryt, pahoinvoinnit, kylmyyden tunteen, huimauksen ja pyörtyilyn, silmien arkuuden ja punaisuuden ym. Näköni sen sijaan oli huonontunut kolme astetta viime kertaisesta näön tarkastuksesta. Silmälääkärin mielestä näin suuri ero edelliseen on huolestuttavaa, etenkin näiden kaikkien oireiden kanssa. Lääkäri katsoi parhaaksi laittaa kiireellisen lähetteen neurologille ja magneettikuvaukseen. Hän epäili, että silmien takana olisi jotakin joka vaikuttaa näköön. Toivon ylikaiken, että tämä epäilys osoittautuu vääräksi! 

Silmälääkärin jälkeen juoksin vessaan. Itkin hetken ja soitin äidilleni. Kerroin hänelle kaiken, mitä lääkärissä tapahtui. Hän säikähti ja pelkäsi ensimmäisenä pahinta. Puhelun jälkeen laitoin viestillä uutiset S:lle ja sen jälkeen soittelin kavereille ja isälleni. Olen nyt reilun viikon verran odotellut kutsua neurologille, ja pelonsekaisin ajatuksin mielessä on käynyt kaikki mahdolliset vaihtoehdot. Yht'äkkiä sitä osaa arvostaa elämää ja terveyttä ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Tällä hetkellä toivon enemmän kuin mitään muuta, että lääkärin epäilykset olisivat vääriä ja minä olisin täysin terve. Tuntuu, että päähajoaa näiden särkyjen kanssa.

Pari viikkoa sitten neurologilta tuli kirje. Minun pitäisi kuulemma mennä omalle terveyskeskuslääkärille hakemaan särkylääkkeitä. Kutsua neurologille tarkempiin tutkimuksiin ei tullut. Olin pettynyt ja vihainen. Revin kirjeen samantien ja itkin pitkään. Odotin, että pian pääsen näistä säryistä eroon ja saan elää taas normaalia elämää. Odotin, että jokin syy oireilleni löytyisi. Tuntui ihan hirveältä ajatella, että joku määrää hakemaan särkylääkkeitä, ilman että edes vaivautuu koko ihmistä näkemään! Soittelin äitini kanssa ja päätimme, että varaan ajan yksityiselle neurologille. Selasin Terveystalon nettisivuja, ja onnekseni heillä on tarjolla neurologi. Soitin heille ja varasin ajan. Sain ajan jo viikon päähän. Olin helpottunut. Vihdoinkin asiat etenisivät!

Viime viikon perjantaina hyppäsin linja-autoon ja suunnistin Huittisista Tampereelle Terveystaloon. Yllätyin positiivisesti Terveystalon ystävällisestä ja asiantuntevasta henkilökunnasta. He opastivat minut hyvin lääkärinvastaanotolle, ja lääkärikin oli todella mukava. Hän perehtyi ongelmaani kunnolla. Kuunteli oireet ja vastasi kysymyksiini. Lääkäri antoi minulle lähetteet verikokeisiin ja magneettikuvaukseen. Verikokeista testataan maksa- ja munuaisarvot, pienverenkuva, kilpirauhasarvot ja sokeriarvot. Magneettikuvaus on laaja pään magneettikuvaus, johon sain reseptille rauhottavia lääkkeitä ahtaan paikan kammon takia. Käynnin jälkeen olin niin helpottunut, että vihdoinkin joku perehtyy ongelmaani ja saan apua särkyihin!

Eilen minun piti varailla aikaa jatkotutkimuksiin, mutta yön aikana nousi kuume, ja olen viettänyt viimeisen 32 tuntia sängyssä kuumeenkourissa. Noh, varaan ajat kunhan paranen! :) Kamalaa sanoa tämä, mutta jälleen kerran nähdään kuinka paljon parempi yksityinen terveydenhuolto on kuin julkinen. Julkisella ei vaivauduta edes potilasta näkemään, mutta yksityisellä perehdytään asioihin samantien ensimmäisellä käynnillä.

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Vieraskynä: Vilma - elämää, ei sen enempää

Ajattelin ruveta toteuttamaan erilaisia vieraskynä -postauksia, ja hyvä ystäväni Vilma sai kunnian olla ensimmäinen. Jos teiltä lukijoilta löytyy mielenkiintoa osallistua näihin vieraskynä -postauksiin, niin laittakaahan sähköpostia osoitteeseen yksipienielefantti@gmail.com. Mutta pidemmittä puheitta, päästetään Vilma ääneen! :)

Moi! 

Mä olen Vilma, blogista elämää, ei sen enempää. Kun Jenna pyysi multa postausta tänne blogiin, otin haasteen innoissani vastaan. Mietin pitkään mitä kirjoitan. Hallituksen säästöideoista jotka kohdistuvat heikompiosaisiin, uudesta lasten päivähoitoon liittyvästä laista ja vai höpötänkö joutavia. Nämä kaikki ovat minulle tärkeitä asioita.  

Mutta asia joka minulla on eniten näinä päivinä ollut mielessä, on ystävyys. Jenna on yksi tärkeimmistä ystävistäni. Jennan kanssa tutustuttiin alunperin blogijuttujen kautta. Hän on auttanut minua mm. blogini kanssa, huh, kiitos Jenna!

Monesti kuulee pohdittavan että millainen ystävän pitäisi olla. Luotettava, empaattinen... Tärkeitä ominaisuuksia, mutta samalla mietin mitä me voimme odottaa ystävältä. En tiedä, voimmeko mitään. Hän on läsnä ystävänäsi oman elämäntilanteensa kautta. Se saattaa olla sellainen, jossa ei pysty olemaan sellainen ystävä kuin mitä ystävän odotetaan olevan.

Onko iällä väliä, kun kyseessä on ystävä. Ei, minulla on monta paljon vanhempaa ystävää. Ja he pitävät minua ystävänään. Se on rikkaus. Viime viikolla olin vierailulla kahdella iäkkäällä naisihmisellä. En tiedä koenko heidän olevan ystäviäni, mutta ainakin voin olla heille ystävällinen ja kaveri. 

Mitä eroa on ystävyydellä ja ystävällisyydellä. Ystävällinen voit olla kaikille. Mutta ystävä ei tarvitse olla kaikkien kanssa. Ystävällinen ajattelee ainakin olevansa sellaisille ihmisille joista pitää. Mutta myös niille joita ei tunne, koska miksi olla epäystävällinen jos voi olla ystävällinen. Halusin osoittaa vanhoille naisille ystävällisyyttä ja välittää, koska tiedän miten käyntini ilahduttaa ja kuinka paljon itse saa. Se on kalleinta kuin mikään ystävällisyys. Välittäkää toisistanne!

Niinkuin rakkaus, voi myös ystävä:
"Ystävä on  kärsivällinen, ystävä on lempeä, ystävä ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu..."

Rakkaudella, Vilma
www.eisenenem.blogspot.fi

torstai 13. elokuuta 2015

Tuuri

Viime viikon tiistaina teimme ystäväni kanssa mukavan reissun Tuuriin. En ole aikaisemmin käynyt Tuurissa, joten odotin tätä reissua kuin kuuta nousevaa! :) Tiistai aamuna ystäväni haki minut S:n luota, ja jatkoimme täältä matkaa ensin Nokialle, jossa kävimme nopeasti kaupassa, ja sen jälkeen Tuuriin. Meidän onneksemme tiistaille osui kaunis ilma, ja saimme nauttia auringonpaisteesta ja lämmöstä koko päivän! :) Tuuriin päästyämme kiersimme ensin muutaman pienemmän puodin ja sen jälkeen suunnistimme sisälle isompaan. :) Ihania tuotteita oli myytävänä, mutta kauppa oli yksinkertaisesti liian suuri! Kolmessa tunnissa kiersimme alle puoli kauppaa. Loput saivat jäädä johonkin toiseen kertaan. Olimme molemmat väsyneitä ja nälkäisiä. Kokemuksena oli todella mukava! :) 

Tuurista mukaan lähti tuliaisia S:lle ja koirille, itselle uusi paita ja Victorias Secretin body mist sekä uuteen kotiin ihanan tuoksuisia kynttilöitä valaisemaan pimeitä syysiltoja. :)
Tämä tuoksu on tällä hetkellä uusi lempparini! :) Tuoksuu todella ihanalta. <3

Tuurin reissusta jäi hyvä mieli, ja haluan ehdottomasti käydä ensi kesänä uudelleen. Siellä olisi ollut vaikka mitä ihania sisustus juttuja uuteen kotiin! Oletteko te käyneet Tuurissa? :)

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Mitä minulle kuuluu?

Ehkä olisi aika kirjoitella pitkästä aikaa kuulumisia. Tämä kesä on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa. Alkukesästä kävin sydänlääkärillä toisen kerran pitkään jatkuneiden sydänoireiden takia. Samalla minulle tehtiin rasituskoe. Edellisellä viikolla minulla oli sydämen vuorokausirekisteröinti, jonka aikana olin yöllä herännyt siihen, etten saanut hengitettyä juuri ollenkaan. Pitkään haukoin henkeä ja sydän hakkasi todella lujaa. Rasituskokeessa pyörryin, ja lääkärin mukaan sydämen sykkeessä oli jotain häikkää. Sain ohjeeksi odotella kutsua jatkotutkimuksiin syksymmälle. Sydänoireet ja pyörryttävä tunne on jatkunut pitkin kesää. Viikon päästä sydänlääkäristä kävin optikolla piilolinssien ensisovitusta varten. Piilolinssejä en kuitenkaan koskaan saanut, vaan sain ohjeeksi hakeutua lääkäriin arkojen silmien takia. Silmäni olivat myös punertavat. Lääkärissä todettiin arkuuden johtuvan heinä- ja koivuallergiastani. Sain allergialääkkeet ja silmätippoja. 

Käytin lääkkeitä kuukauden päivät, mutta ne eivät helpottaneet oloani. Heinäkuussa alkoi päivittäinen päänsärky ja pahoinvointi. Silmät tuntuivat edelleen aroilta ja punaisilta. Huomasin näkönikin huonontuneen. Pari viikkoa sitten soittelin uudelleen lääkäriin. Nyt lääkäri epäili silmätulehdusta. Sain antibiootit, joiden käytöstä ei ollut mitään apua. Nyt odottelen aikaa kunnon silmälääkärille. Aika on ensi viikon maanantaina. Tuntuu turhauttavalta ja pelottavalta, kun ei tiedä mikä on. Itkin puhelimessa kovaa päänsärkyä äidilleni, joka huolestui asiasta enemmän. Hän ehdotti yksityiselle lääkärille menoa, jos silmälääkäri ei löydä silmistäni mitään vikaa. Särkylääkkeet eivät tunnu auttavan yhtään. Vaikka olen kuinka yrittänyt elää normaalia elämää, unohtaa kivut ja nauttia kaikesta, tuntuu ettei se onnistu.

Tuntuu ettei kukaan ymmärrä tätä kipua. Olen todella ärtynyt koko ajan, vaikka asiat olisivatkin ihan hyvin muilta osin. Tämä tilanne stressaa ja pelottaa niin kovin. Tällä hetkellä keskityn täysin omaan hyvinvointiini, ja aion laittaa sen edelle nyt kaikessa. Haluan päänsärystä eroon ja voida hyvin. Inhottaa joka aamu herätä pahoinvointiin. Tämä on osittain myös syy siihen minkä takia kommentteihin vastaaminen viivästyy sekä muiden blogien seuraaminen on hidastunut.  Tämä nyt oli lähinnä tälläinen tunteiden purkaus postaus, joten pahoittelut valittamisesta! Tietenkin on tapahtunut myös paljon mukaviakin asioita, kuten kävimme ystäväni kanssa Tuurissa viikko sitten, ja viikonloppuna olin Viialassa vasenkätisten vestivaaleilla, jossa oli esiintymässä Atomirotta ja Paleface. :) Ainiin, viime viikolla kävin ensimmäistä kertaa uimassa yli viiteen vuoteen! :) Uimataidossani ei pahemmin ole kehumista, mutta kai se on pääasia, että pinnalla pysyy. Edelleen pelkään vettä, mutta järvessä uiskentelin vain sellaisissa kohdissa, joissa jalat ylettyivät pohjaan. Ehkäpä joskus pääsen tästä pelosta eroon. :)

Mitä teille kuuluu? :)

perjantai 7. elokuuta 2015

Vastauksia Fiasta

Pari viikkoa sitten annoin teille mahdollisuuden kysyä Fiasta kaikkea sellaista, jota olette aina halunneet tietää. Kysymyksiä sateli yllättävän paljon. Kiitos kaikille kysyjille! :)
Mistä olet Fian hakenut?
- Hain Fian Ristiinan kaupungista. :)
Kuinka kauan mietit koiran ostoa? 
Koiran hankkimista suunniteltiin reilun vuoden verran.

Miten päädyit juuri Fiaan?
- Pentua valittaessa oli selvää, että halusin ehdottomasti narttukoiran. Sain kasan kuvia pienistä pennuista sähköpostiini, koska Viialasta Ristiinan kaupunkiin oli niin pitkä matka, ettei koiraa voinut mennä aikaisemmin katsomaan. Valitsin kuvista suloisimman näköisen ja minun onnekseni se osoittautui tuollaiseksi sylikoiraksi. <3 Paremmin en olis voinut valita. :)
Mitä rotuja Fiassa on? 
- En enään tiedä varmaksi mitä rotua Fia on. Sillä minusta tuntuu vahvasti siltä, että Fia myytiin minulle eri rodulla kuin hän on oikeasti on.

Miten ylipäätään päädyit sekarotuiseen koiraan?
Ei kai sillä ole mitään väliä onko koira sekarotuinen vai puhdasrotuinen. 

Mistä keksit hänelle nimen Fia?
- Nimen valitseminen Fialle oli aluksi todella hankalaa. Mikään ei kuulostanut omaan korvaan oikealta. Selailin netistä erilaisia nimi vaihtoehtoja ja listasin niitä paperille. Siitä sitten valitsin parhaimman.
Sanotaanko Fian nimi kuten kirjoitetaan, vai Fiia? 
- Fian nimi sanotaan Fiia. :)
Onko Fia ensimmäinen koirasi?
 - Ei ole. Itseasiassa Fia on toinen oma koirani, mutta perheessäni on aina ollut koiria. 

Millainen Fia on luonteeltaan?
- Fia on luonteeltaan hupsu, hellä ja arka. Fia on todella leikkisä tapaus. Jokaisen vastaan tulevan eläimen kanssa pitäisi alkaa leikkimään, jopa siilien. Itseasiassa tässä yhtenä päivänä erään siilin piikit osuivat Fiaan ja tämän jälkeen ovat saaneet siilit olla rauhassa. Sylissä oleminen ja rapsutuksien saaminen on parasta. Arkuus johtuu varmaan pitkälti asioista, joita Fia on pienen elämänsä aikana nähnyt. Pelkää ukkosta, kovia ääniä, ihmisiä ja itseasiassa melkein kaikkea.
Mitkä on Fian parhaat puolet?
 - Ehdottomasti se, että Fia osaa lohduttaa aina kun itken tai on muuten vain paha olla. <3 Hän saa oloni aina niiin paljon paremmaksi!

Milloin viimeksi Fia sai sinut nauramaan?
- Fia saa minut nauramaan melkein päivittäin. Eilen viimeksi, kun toinen vei heti uuden lelun piiloon sängyn alle, ettei Bella saa sitä. :D

Mikä on ollut palkitsevinta Fian kanssa?
-   Tähän on todella vaikea vastata, koska koko tämä yhteinen aika Fian kanssa on ollut palkitsevaa. :)

Mitä huonoja tapoja Fialla on? 
- Haukkuminen/puhiseminen ja roskapussin tyhjentäminen.
Mikä Fiassa on rasittavaa?
 - Haukkuminen.

Tekeekö Fia paljon pahaa?
- Ei oikeastaan. Ainoa paha mitä Fia tekee on se, että hän tyhjentää lattialla olevan roskapussin.
Onko Fia koskaan tuhonnut mitään?
- Onhan se. Muun muassa parit kengät, omia lelujaan, hanskat, barbie nuken ja palikoita.
Mitä temppuja Fia osaa?
- Fia osaa tulla paikalle kun kutsutaan ja istua ja antaa tassua käskystä.
 
Syötätkö Fialle paljon herkkuja?
-  Jonkin verran. Kyllähän vähän herkutella saa. ;)

Mikä on Fian lempiherkku?
- Fialle tuntuu maistuvan kaikki herkut, joten yhtä suosikkia ei taida olla. :)
Syökö Fia paljon?
- Fia saa ruokaa kerran päivässä ja herkkuja aina silloin tällöin. Ei syö paljoa. :)
Ahmiiko Fia?
 - Välillä, jos Bella on vieressä kyttäämässä.
Miten hoidat Fian turkkia?
- Fia käy noin pari kertaa puolessa vuodessa pesulla niin, että pesen turkin shamppoolla, ja useammin pelkässä vesipesussa. Lisäksi harjailen turkkia.
Lähteekö Fiasta paljon karvoja?
 - Jonkin verran.

Kuinka usein peset Fiaa? 
 - Kuten tuossa aikaisemmin mainitsin niin pari kertaa puolessa vuodessa shamppoolla, ja useammin pelkällä vedellä.

Millaista pesuainetta käytät koiran pesemiseen?
- Tällä hetkellä Fialla taitaa olla jokin hellävarainen pesuaine käytössä. Tuoksuu hyvälle ja jättää Fian turkin ihanan pörröiseksi ja puhtaaksi. :) 

Paljonko Fia painaa? 
- Fia painaa 7 kiloa. :)
 
Kuinka monta kertaa ulkoilette päivässä?
- Fia käy ulkona noin neljästä viiteen kertaa päivässä, joista yksi on pidempi lenkki ja loput pienempiä.
Kuinka kauan teidän lenkit kestää?
- Paha sanoa. Kaikki ovat niin eri pituisia. Lyhimmät ovat varmaan 20 min ja pisimmät parisen tuntia.
 
Mikä on Fian lempi puuha? 
- Fian lempi puuha on ehdottomasti paijattavana oleminen ja nukkuminen. Palloilla leikkiminen on myös kivaa. :)
Leikitkö Fian kanssa, vai leikkiikö hän yksin?
- Leikin Fian kanssa päivittäin, mutta kyllä hän yksinkin leikkii. :)
Onko Fian kanssa harrastettu jotakin?
- Lenkkeilyn lisäksi emme ole harrastaneet muuta.
 
Onko Fia jo sisäsiisti, jos on niin koska hän oppi sisäsiistiksi?
 - Kyllä Fia on sisäsiisti. Hän oppi joskus vuoden iässä täysin sisäsiistiksi. :)

Miten opetit Fian sisäsiistiksi?
 - Viemällä vain tarpeeksi usein ulos. :)

Onko Fia paljon yksin?
- Koko viikossa noin 8 tuntia. Välillä enemmän ja välillä vähemmän.
 
Miten opetit Fian olemaan yksin kotona?
- Alkuun laittamalla Fian toiseen huoneeseen hetkeksi niin, että itse olin toisessa huoneessa. Siitä sitten pikku hiljaa niin, että ensin lähdin kotoa 15 minuutiksi ja pikku hiljaa pidensin aikoja sitä mukaan, kun Fia tottui olemaan yksin. :)
 
Ulvooko Fia yksin ollessaan? 
 - Yhdessä vaiheessa Fia ulvoi niin, että naapuritkin valittivat, mutta siitä vaivasta päästiin melko nopeasti eroon. Nykyään ei enää ulvo.

Missä Fia viettää aikaa kotona?
- Sängyn alla ja sohvalla. :)
 
Onko Fialla vakuutus?
- Ei ole.
Onko Fialla allergioita?
- Ei ole.
Onko Fia sairastunut koskaan?
- On. Pentuna Fia söi vahingossa myrkkyä ja tämän takia saatiin pelätä pienen puolesta. Noin puoli vuotta sitten Fialla oli ruoansulatuskanavassa tulehdus.
Tykkääkö Fia muista koirista?
- Tykkää. :)
Kuinka hyvin Fia tulee toimeen S:n koiran kanssa? 
 - Fia tulee Bellan kanssa toimeen oikein hyvin. :)

Aijotteko tehdä Fialla pentuja?
- Emme aio. Alkuun oli suunnitelmissa, mutta myöhemmin olen muuttanut mieleni asiasta.

Toivottavasti saitte vastaukset kaikkiin mieltä askarruttaviin kysymyksiin! :)


sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Karvapallon synttärit!

Eilen vietettiin Fian kolme vuotis synttäreitä. Ajatella, että tuo karvainen ystäväni on jo kolme vuotias! Vastahan se oli pieni pentu ja opeteltiin uusia asioita. Aika menee hurjan nopeasti! Synttäreiden kunniaksi kävin hakemassa Fialle rusinatonta maksalaatikkoa ja nakkeja. Kyllä oli pieni onnessaan, kun sai herkutella. <3

Ajattelin myös toteuttaa sellaisen kysy Fiasta-postauksen, joten jos teillä on kysyttävää Fiasta vastaan mielelläni kysymyksiin! :) Annetaan Fiallekin mahdollisuus yhteen postaukseen. ;) Kysymyksiä voi esittää 26.07.-02.08.2015! :) Joten antakaahan palaa! Nyt voitte kysyä kaiken, mitä olette aina halunneet tietää rakkaasta koirastani. :)

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Asiaa Teroluteista

Viimeksi olen käyttänyt Terolutteja vuoden 2014 alussa. Nyt ollaan kuitenkin siinä pisteessä, että kierrot ovat alkaneet venymään. Viime kierrossa käytössäni oli Terolutit ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Aloitin Terolutit kiertopäivänä 15, ja söin niitä kymmenen päivän ajan. Toisena Terolut päivänä tapahtui ovulaatio. Tämä on hieno, juttu koska se on ainakin tapahtunut! Noin viidentenä päivänä alkoi tulemaan kaikenlaisia haittavaikutuksia. Rinnat tuntuivat aremmilta ja turvonneemmilta, tunnun masentuneemmalta ja hermot saattoivat mennä pienimmästäkin asiasta, myös pientä pahoinvointia oli havaittavissa. En ole koskaan aikaisemmin huomannut Terolutteja käytäessäni, että niistä olisi tullut haittavaikutuksia. Onko muilla Terolutteja käyttäneillä ilmennyt jotain? Kuukautiset alkoivat kiertopäivänä 31, joka oli 14 päivää ovulaatiosta. Mielestäni kierto oli ihan hyvän pituinen. :)

Tämän hetkiseen kiertoon ei tule Terolutteja. Katsotaan, jos tuo yksi Terolutkuuri riittäisi tasaamaan kiertoa.  On tuntunut ihanalta vain olla, eikä miettiä mitään sen enempää. Tarkalleen ottaen en tällä hetkellä edes tiedä mikä kiertopäivä on, eikä voisi vähempää kiinnostaa. Ovulaatioo en ole pahemmin kytännyt. Sellainen aiheuttaa paineita, joita nyt en kyllä kaipaa yhtään enempää! Tällä hetkellä haluan nauttia kesästä ja elämästä. :)

Aion jatkossakin kirjoitella tänne pieniä päivityksiä siitä, mitä kaikkea tässä vauvaprojektissa tapahtuu! :)

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Tilanne tällä hetkellä?

Lapsettomuushoidot päättyivät reilu vuosi sitten, raskaus alkoi luomusti viime syksynä, mutta päättyi kuitenkin keskenmenoon. Useamman kerran. Lapsettomuus pyörii mielessäni päivästä toiseen. Päälimmäisenä ajatuksena on saanko koskaan omaa lasta. Mitä, jos en saa ikinä kokea raskautta loppuun asti, synnytystä ja sen jälkeistä aikaa - vanhemmuutta. Ihailen lapsiperheitä - niiden onnellisia vanhempia ja suloisia lapsia. Pitkästä aikaa olen alkanut tuntemaan katkeruutta ja vihaa. Miksi toiset saavat nauttia onnesta, kun se on minulta viety niin monta kertaa? Vaikka toisen onni ei ole minulta pois, on minulla oikeus tuntea näitä tunteita. Onnea, iloa, surua, vihaa, katkeruutta ja kateellisuutta, epätoivoa ja toivoa

Pelkoni elämästä ilman lasta kasvaa vuosien vieriessä. Nyt on kulunut kolme ja puoli vuotta siitä, kun luovuin ensimmäisen kerran ehkäisystä. Silloin lapsi haave heitettiin ilmoille ensimmäisen kerran. Näiden vuosien varrelle on mahtunut monenlaisia asioita. Olen haaveillut, toivonut, rukoillut, pelännyt, itkenyt, huutanut ja pistänyt kroppaani jos jonkinlaisia hormoneja. Olen laihduttanut, jotta raskaus voisi alkaa. Sekään ei riittänyt. Tuntuu, ettei mikään riitä. Epäonnistun jatkuvasti asiassa, johon naisen pitäisi pystyä. Toisinaan on kuukausia, jolloin en mieti ollenkaan lapsettomuutta tai vauvahaaveita. Välillä on kuitenkin vaikeampia aikoja, jolloin jokainen pieni pettymys saa ahdistuksen ja epätoivon pintaan.
 
Kuukautiskiertoni venyy venymistään. Ensin se oli normaalit 28 päivää, mutta pikku hiljaa se on alkanut venymään 44 päivään. Tiedän ovulaation tapahtuvan pitkissä kierroissa, mutta onko siitä mitään hyötyä kierron loppu vaiheella? Kuinka moni todellisuudessa raskautuu loppukierrossa ovuloiduttuaan? Luteaalivaihe on minulla aina 16 vuorokautta, ovulaation ajankohdasta riippumatta. Aloitin Terolutit uudelleen, jotta kiertoni tasaantuisi.

Lohduttavaa on tietää, että kykenen tulemaan raskaaksi. En saa kuitenkaan nauttia siitä paria viikkoa pidempään. Meneekö jokin väärin? Onko minussa jotain vikaa? Keskenmenojen syytä aletaan tutkimaan pikku hiljaa. Toivon, että niille löytyisi joku syy. Se helpottaisi paljon niiden käsittelyssä. Onko teistä lukijoista joku käynyt tutkimuksissa? Miten asiaa on lähdetty tutkimaan? Miten ne ovat edenneet ja onko syytä löytynyt?

Tässä yhtenä päivänä sairaalassa ollessani juttelin naishoitajan kanssa, joka kertoi kärsivänsä myös lapsettomuudestä. Hän sai hoitojen avulla lapsen. Tälläinen onnistumistarina luo uskoa siihen, että ehkä minäkin jonain päivänä saan oman lapsen. :)  

Tässä oli pieniä välikuulumisia tähän lapsettomuus asiaan. Erityisemmin emme lasta tällä hetkellä yritä. Se tulee, jos on tullakseen. Tutkimuksiin on hakeuduttu keskenmenojen takia. Tällä hetkellä yritän parhaani mukaan nauttia elämästä, ja keskittyä nyt syksyn ylioppilaskirjoituksiin! :)

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Uusi perheenjäsen

Maaliskuussa serkkuni kani sai poikasia, ja lupauduin ottamaan heistä yhden. Reilun kahden kuukauden ajan sain kuvia pienistä poikasista. Heistä kasvoi kaikista todella suloisia. <3 Huhtikuun loppuun mennessä oli melko selvää, mikä poikasista tulee minulle. Olin täysin rakastunut tähän pieneen, ja odottelin sen saapumista malttamattomana. Toukokuun lopulla serkkuni lupautui kuljettamaan kanin luokseni. Vihdoinkin odotus palkittiin. :) Pieni oli ihanan pörröinen, pehmoinen ja suloinen. Ensimmäiset pari päivää kani oli todella arka. Säikähti jokaista pientä ääntä ja liikettä. Tutustumisen kanssa edettiin hitaasti, ensin totutin kanin itseeni. Kani tottui myös Fiaan nopeasti. Fia haluaisi kovasti vain leikkiä pienen kanssa, mutta ei taida kanista olla leikkiseuraa.

Aloin miettimään kanille nimeä. S ehdotti nimeksi Penaa ja parilta kaverilta tuli myös hyviä ideoita. Kuitenkaan mikään näistä ei tuntunut sopivalta. Loppujen lopuksi yhtenä iltana päätin, että kani saisi nimekseen Dior. Itse kuitenkin kutsun Dioria aika pitkälti vain pupuksi, mutta täytyyhän jokaisella nimi olla. :) Dior tottui aika pian myös olemaan vapaana asunnossa. Kertaakaan hän ei ole pahaa tehnyt, ei yhtäkään sähköjohtoa syönyt tai mitään muutakaan. Ei kaki eikä pissi lattialle, joten kauheasti ei tarvitse siivota jälkiä vapaana olon jälkeen. Häkkiä ei kolistele, joten saan nukkua öisin rauhassa. :) Pikku hiljaa Dior alkaa tottumaan uusiin asioihin. Seuraavaksi olisi tarkoitus totuttaa hänet valjaisiin, ja jossain vaiheessa ulkoilla. :)

Eikös olekkin suloinen? :)

torstai 28. toukokuuta 2015

Iltalehden haastattelu

Kuinkas moni teistä luki maanantaina Iltalehden mukana tulleen ylioppilasliitteen? :) Liitteen lukeneet saattoivat huomata, että siellä oli yksi juttu nettilukiostakin! Minua pyydettiin huhtikuussa tähän juttuun haastateltavaksi. Haastattelu tehtiin puhelimessa. Haastattelija oli todella mukava, ja kysymyksiin oli helppo vastata. Haastattelun jälkeen valokuvaaja tuli ottamaan minusta muutamat kuvat. :) Viime viikon lauantaina sain tiedon sähköpostiini, että juttu julkaistaan maanantaina. Olihan se pakko nähdä omin silmin, joten maanantaina kävimme äitini kanssa kaupasta ostamassa Iltalehden. :) Mielestäni juttu oli oikein onnistunut. Todella hienoa, että nettilukiota on tuotu lähiaikoina näin paljon esille. Ehkä nyt suurempi osa ihmisista tietää, mikä on nettilukio, kun kerron opiskelevani siellä. :) Toivon myös, että ihmiset kiinnostuvat nettilukiosta mahdollisuutena opiskella lukio-opintoja. :)


Mitä mieltä te olitte tästä jutusta? :)

tiistai 26. toukokuuta 2015

My weekend

Lauantaina aamupäivällä suuntasimme S:n kanssa Viialan markkinoille. Markkinat olivat melko pienet, eikä niissä paljoa nähtävää ollut. Mukavaa kuitenkin oli, ja muutama tuttukin nähtiin. :) S osti muikkuja, itselleni ei tarttunut mitään mukaan. Kävimme kuitenkin leipomossa kahvilla ennen lähtöä. :) Markkinoiden jälkeen kävimme kukkakaupasta hakemassa kukkia siskoni haudalle. Hänen kuolemastaan tuli viime viikon keskiviikkona kuluneeksi kuusi vuotta. 

 Haudalla käynnin jälkeen menimme juhlimaan Monan syntymäpäivää. Mona täytti viisi vuotta, ja veimme hänelle lahjaksi kaksi Barbie -elokuvaa. S tutustui samalla isoäitiini, tätiini, enoihin ja serkkuuni. Yllätyin, kun S suostui pelaamaan jalkapalloa Lucaksen kanssa. Illemmalla S auttoi trampoliinin kasaamisessa, ja hyppi siinä hetken aikaa Monan ja Lucaksen kanssa. :) Tuntui, että S nautti ajasta, jonka vietimme syntymäpäivillä. :) Minullakin oli todella mukavaa, vaikka väsymys alkoi painamaan iltaa kohden.

Lauantai-ilta ja sunnuntai menivät pitkälti vain makoillessa rakkaan kainalossa ja katsellessa elokuvia. :) Sunnuntaina meillä oli kuukausi päivä. Herkuttelimme jäätelöllä, suklaalla ja mansikoilla. Oli ihanaa. <3 Sunnuntai-iltana S lähti kotiin, ja oli todella outoa olla pitkästä aikaa yksin. Todella kova ikävä iski heti ulko-oven sulkeuduttua. Kun ikäväitku oli hieman helpottanut lähdin vielä reilun tunnin mittaiselle lenkille Heidin ja Fian kanssa. Ihanaa lenkkeillä, kun ulkona on niin kaunis ja lämmin ilma. :)

Viikonloppuna sain myös uuden karvaisen kaverin. :)

Millainen viikonloppu teillä oli? :)

perjantai 15. toukokuuta 2015

Abitreenien haastattelu

Sain yhteydenoton Yleltä huhtikuun puolessa välissä. He suunnittelivat abitreeneihin juttua Otavan Opiston nettilukiosta ja siellä opiskelusta, ja kysyivät haluaisinko olla haastateltavana. :) Haastattelu tapahtui niin, että he lähettivät minulle sähköpostitse kysymyksiä, joihin vastasin parhaani mukaan. 

Minusta oli todella mukavaa olla haastateltavana, ja asiasta on tulossa lisää juttua vielä loppukuusta. :) On mukavaa tuoda nettilukiota ja verkko-opiskelua enemmän esille! 

Abitreenien juttu on luettavissa TÄÄLTÄ!!

Mitäs piditte jutusta? :)

Pahoittelen, että kommentteihin vastaaminen on kestänyt! Pyrin käymään kaikki kommentit läpi ja vastaamaan niihin viikonlopun aikana! :)

tiistai 7. huhtikuuta 2015

itkua, kipua ja surua

Tiedättekö sen tunteen, kun ensin annetaan toivoa ja sitten se viedään sormia napsauttamalla pois? Muutaman viikon ajan saa suunnitella ja haaveilla tulevaisuudesta lapsiperheenä. Kunnes yhtenä maanantai aamuna kaikki viedään pois. Kaikki ne haaveet ja unelmat romahtavat. Vauvantuoksuisten unelmien sijasta elämän täyttää suru ja tuska. Ikävä, joka ei koskaan lopu. Näin meille kävi. 

21.03.2015 tein positiivisen raskaustestin. S oli kaupassa ja odottelin häntä testi kädessäni. Olin ihmeissäni ja täynnä onnea. Näytin testiä S:lle ja hän kysyi, mitä testin tulos tarkoittaa. Kerrottuani sen hänelle, kävi ilmi, ettei vauvan tulo haittaisi häntä. Reilu kaksi viikkoa suunniteltiin ja haaveiltiin yhteisestä tulevaisuudesta pienen lapsen vanhempina. Elettiin peläten keskenmenoa, mutta silti nauttien jokaisesta hetkestä. Pahoinvointi ja alavatsa kivut olivat melkein päivittäin mukana, mutta ne eivät onneani haitanneet. Onni muuttui suruksi 06.04.2015, kun aamulla herätessäni vuosin verta. Veren vuoto vain lisääntyi ja päivystyksessä kerrottiin raskauden menneen kesken. Mitään ei olisi ollut tehtävissä. Nyt pitäisi kuulemma levätä ja ottaa rauhallisesti ja seuraavina päivinä pitäisi hakeutua omaan terveyskeskukseen lääkärille tarkistukseen.

Kaiken tuon jälkeen ensimmäiset ajatukseni olivat, mitä olen tehnyt väärin? Olisinko voinut tehdä jotain toisin? Onko tämä kaikki minun syytäni? Johtuiko tämä kaikki stressistä? Minusta tuntuu, että olen vastuussa siitä, että minusta ei tule äitiä eikä S:stä isää. Tämä on yhtälailla hänen menetyksensä. Pahimmalta tuntuu hänen puolestaan. S on yrittänyt sanoa minulle, etten olisi voinut tehdä mitään toisin, ettei tämä ole minun syytäni. Kuitenkaan syyllisyyden tunne ei katoa minnekkään.

Olit luonamme hetken, ihan pienen vaan.
Et pitemmälle enää, jaksanutkaan.
Ei koskaan tavattu, tunnettiin vain, 
liian pienen hetken sinut pitää sain.

Ei tullut äitiä, ei tullut isää,
vain itkua, kipua, surua lisää.
Pilven reunalla teitä jo liikaa on,
äidin ja isän kaipaus on loputon.
Ei muuta voi kuin rukoilla vaan,
että seuraavan jo pitää saan. 

 Eilen lueskelin erilaisia keskenmenosta kertovia runoja, ja tämä osui silmääni. Tuntui niin sopivalta tähän tilanteeseen. Tänään kaupassa huomioini kiinnittyi pieniin lapsiin ja heidän vanhempiin. Kiinnitin erityisesti huomiota vanhempiin, jotka ostivat vauvalle vaippoja tai ruokaa. Tuntui todella pahalta katsella pieniä lapsia. Päälimmäisenä mielessä oli oma menetys. Minä en saa koskaan käydä kaupassa sen pienen kanssa, jonka juuri menetin. Me emme saa tehdä hänen kanssaan perheenä vaunulenkkejä. Emme saa olla hakemassa häntä päiväkodista tai kertoa hänelle, kuinka tärkeä hän meille olisi ollut.

Nyt, kun näitä keskenmenoja on takana useampia, ajattelin hakeutua tutkimuksiin. Haluan löytää niille syyn. Jos joku syy löytyy, niin ainakin se voisi olla hoidettavissa. Ehkäpä seuraavasta raskaudesta saamme nauttia loppuun asti. Täytyy vain toivoa parasta, vaikka tällä hetkellä asiat näyttävät synkiltä.