perjantai 21. maaliskuuta 2014

Inseminaatio

Tänään se sitten oli. Niin mikä? Noh, se inseminaatio tietenkin. Kerroin ystävälleni toimeenpiteen jälkeen. Viime yönä tuli nukuttua todella huonosti. Jännitin ja pelkäsin niin paljon tulevaa. Pelkäsin, että ovulaatio olisi mennyt jo ohi. Pelkäsin, että toimenpide sattuisi. Jännitin onnistuuko tämä. Stressikerroin oli todella suuri. 
Aamulla kuitenkin herätyskello soitti kuudelta ja parin tunnin yöunien jälkeen ei tehnyt yhtään mieli nousta.  Kuitenkin pakotin itseni nousemaan, koska ajatus siitä, että ehkäpä raskaustesti kahden viikon päästä näyttäisi jotain muutakin kuin negatiivista lohdutti minua vähän. :) Huomasin aamulla, että alavatsaani sattui todella paljon. Niin paljon, että bussipysäkille kävelykin tuntui tuskalta. 

Noin kahdeksan aikaan olimme jo Tampereen Sairaalalla Ovumian klinikalla. Mies kävi luovuttamassa spermaa ja minä odottelin sillä välin odotusaulassa. Luovutus sujui hyvin. Tämän jälkeen suuntasimme Kalevan abc:lle pariksi tunniksi viettämään aikaa, koska inseminaatio olisi vasta kello 11.20.  Joimme kahvit ja keskustelimme näistä hoidoista ja muista asioista. :) Aika tuntui matelevan eteenpäin, kun kärsimättömästi odottelimme. Kun kello tuli kymmenen, aloimme valmistautumaan sairaalalle lähtöön. 

Lapsettomuuspoliklinikalla saimme kuitenkin odotella 40 minuuttia ennen omaa vuoroamme ja aikakin oli 10 minuuttia myöhässä. Kun vihdoin oma vuoroni tuli kävelin rohkeasti toimenpidehuoneeseen, jossa lääkäri jo odotteli. Allekirjoitin muutaman lomakkeen, jotka mies oli allekirjoittanut jo aamulla. Kerroin lääkärille alavatsassa tuntuvasta kivusta ja sen voimakkuudesta. Lääkäri epäili, että kysessä olisi ovulaatio. Tarkistettiin kuitenkin vielä ultraamalla ja ovulaatiohan se oli. Lääkäri kertoi, että ovulaatio tapahtuu ihan parin tunnin sisällä, joten ajoituksemme oli juuri oikea! :) Tämä loi minulle toivon tunteen ja siitä lähtien toiveet ovat olleet todella korkealla. Kunhan vain eivät romahtaisi yhtä nopeasti kuin nousivat.

Toimenpide ei sattunut ollenkaan ja lääkärin todetessa sen olevan ohitse, ihmettelin, että siinäkö se nyt oli. Eipä ollut kummoinen. Ohjeeksi sain tehdä tasan kahden viikon päästä raskaustestin ja ilmoitella poliklinikalle sen tuloksesta. Jos tulos olisi positiivinen, tehtäisiin ultra poliklinikalla. Jos negatiivinen, jatkettaisiin samallta tavalla kuin tämäkin kierto. Eli kp 3-7 söisin femaria. Tosin seurantaultra kuulemma aikaistettasiin jo kp 9:lle. 
Kotiin päästyäni kipu alavatsassani oli kasvanut niin suureksi, että en enää kestänyt vaan heitin pääni tyynyyn ja suljin silmäni. Toivon nukahtavani. Toivon, että herätessäni kipu olisi poissa. Näin kävi. :)

Toivon niin paljon, että tämä olisi se meidän kiertomme! 

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Kohti inseminaatiota

Tänään me taas pitkästä aikaa miehen kanssa suunnattiin kohti Tampereen sairaalan lapsettomuus- ja hormonipoliklinikkaa. Minulla oli aika varattuna klo 10.30, mutta vastaanotolle pääsin vasta klo 10.50. Vastaanotolla keskusteltiin ensin tämän hetkisestä tilanteestamme ja femarista. Kerroin femarilla tulleen kipuilua useana päivänä alavatsaan, kysessä taisi olla kasvukipuja. Seuraavan ultrattiin. Ensin katsottiin kohdun limakalvon tilanne, joka oli 8 mm! Eli paras tähän mennessä saaduista tuloksista. Sitten katsottiin oikeaa munasarjaa, josta ei löytynyt mitään kummallisempaa. Vasemmalta löytyi yksi 20 mm follikkeli, joka oli jo irtoamassa. :)

Lääkäri soitti erikoislääkärille ja kyseli mitä tehtäisiin. Päätettiin, että pistetään tänään klo 21.00 Pregnyl pistos ja perjantaina klo 11.20 olisi inseminaatio. Miehen pitäisi perjantaina kahdeksalta aamulla käydä luovuttamassa sitä spermaa, jotta se voidaan tutkia ja pestä. :) 

Olen todella innoissani tästä! :) Vihdoinkin löydettiin lääke, joka todella toimii! :) Toivon myös, että inseminaatio tuottaisi tulosta.


perjantai 7. maaliskuuta 2014

PCOS, Mikä se on?

Sain tässä kerran postaustoiveen meidän lapsettomuutemme syystä. Olenkin täällä joskus saattanut ohimennen kertoa mikä se syy on, mutta nyt ajattelin tehdä siitä kokonaisen postauksen. 
Meillähän siis lapsettomuuden syy on minussa. Sain ensimmäisen kerran pcos epäilyksen jo viime vuoden huhtikuussa, mutta asia varmistui elokuussa. 

Mutta mikä se pcos on? Se on munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (polycystic ovary syndrome). 
Tämä ilmenee minulla muun muassa epäsäännöllisinä kuukautisina/kuukautisten poisjääntinä. Joillakin tämä voi näkyä liikakarvoituksena tai aknena (minulla ei onneksi ole kumpaakaan). 
Pcos aiheuttaa myös lapsettomuutta. Esimerkiksi munasolu ei irtoa ja näin ollen ei myöskään hedelmöity. 
Pcos voidaan todeta ultraamalla munasarjat ja erilaisilla verikokeilla, joissa mitataan muun muassa mieshormonien tasoa. Ultrauksessa voidaan löytää munasarjoista helminauhamainen muodostelma munarakkuloita..

Lääkärini mukaan tämä on yleistä naisilla, joilla on keskivartalon lihavuutta. Lääkäri myös kertoi, että riski sairastua diabetekseen tai verenpainetautiin vanhempana on suurentunut. 
Pcos:tä voi ymmärtääkseni helpottaa laihduttamalla (jos on ylipainoinen). Painonpudotus voi auttaa kiertojen säännöllistämiseen ja näin ollen myös raskauden alkamiseen. Tämän vuoksi minäkin sain lääkäriltä määräyksen lähteä laihduttamaan.