torstai 4. tammikuuta 2018

SYNNYTYKSEN JÄLKEISET VAIKEUDET

Synnytys oli todella vaikea niin henkisesti kuin fyysisestikin! Kuten synnytystarinassa jo mainitsinkin, synnytys ei mennyt niin kuin olin toivonut. Siihen liittyen minulla oli vain kaksi pelkoa, lapsen menettäminen ja sektio. Valitettavasti jouduin toisen näistä kohtaamaan. Sektion. Olin niin kauhuissani, että en muista kaikkea tapahtuneesta. Minullahan on aivan järkyttävä leikkauspelko. Tämähän ei siis koske vain sektiota vaan kaikkia mahdollisia leikkauksia. Vauva oli niin suuri, ettei hän olisi mahtunut syntymään alakautta. Myös tulehdusarvot lähtivät nousemaan lapsivesien menon jälkeen. Jälkeenpäin pääsin käymään synnytystä ja leikkausta läpi sairaalassa meitä hoitaneen kätilön, leikkauksen tehneen lääkärin, lastenlääkärin, sairaalapsykologin ja hoitajien kanssa. Silti en kertaakaan päässyt kertomaan todellisia ajatuksiani ja tunteitani. Heidän kanssaan keskustellessa keskityttiin vain niihin hyviin ja ihaniin asioihin, kuten terveeseen vastasyntyneeseen poikavauvaani. Olisin halunnut kertoa kuinka pettynyt olin itseäni ja synnytystä kohtaan, kuinka vihainen olin ja kuinka tulevaisuus pelotti. Sairaalassa tämä ei kuitenkaan ollut mahdollista, he eivät kuunnelleet minua. Kotiuduttuamme otin asian heti puheeksi neuvolassa ja myöhemmin pääsin keskustelemaan psykologin kanssa. Vaikka asioiden läpikäyminen on ollut vaikeaa ja ahdistavaa, olen silti päässyt niissä eteenpäin. En enää syytä itseäni tapahtuneesta ja vihakin on alkanut laantumaan. Pettymys ei ole hävinnyt mihinkään ja edelleen tulevaisuus pelottaa. Tiedän haluavani useamman lapsen, mutta en tiedä uskallanko koskaan enää yrittää. Mitä, jos raskautumisessa kestää yhtä kauan kuin tälläkin kerralla? Etenkin synnytys pelottaa. Mitä, jos se päättyy taas sektioon ja siitä toipuminen vie yhtä kauan aikaa kuin nyt? Onneksi nämä ovat asioita, joita ei tarvitse vielä sen ihmeemmin pohtia. Toivon nyt ensin pääseväni tämän synnytyksen aiheuttamista peloista ja traumoista ylitse. Henkisen puolen paranemisessa tulee varmasti kestämään kauemmin kuin fyysisen, mutta päivä kerrallaan.
Synnytys on jättänyt jälkeensä myös erilaisia fyysisiä vaikeuksia. Synnytyksen jälkeen olimme sairaalassa 10 vuorokautta ennen kuin pääsimme kotiin. Onneksi saimme olla koko tuon ajan perhehuoneessa, joten Ville sai olla kanssamme. En tiedä olisiko minua vielä edes kotiutettu, jos en olisi itse sitä vaatinut. Synnytyksessä lapsivesien menon jälkeen tulehdusarvot lähtivät nousemaan kovaa vauhtia. Leikkauksen jälkeen ne olivat nousseet jo 300 ja kuume oli korkea. Myöhemmin selvisi, että olin saanut jonkinlaisen infektion. Viikon verran yritin hoitajilta tiedustella, että mikä minua oikein vaivaa. Valitettavasti en saanut suoria vastauksia vaan aina sanottiin etteivät he tiedä. Loppujen lopuksi vaadin päästä juttelemaan lääkärin kanssa, joka kertoi, että minulle oli tullut lapsivesikalvojen ja istukan tulehdus. Tulehduksen parantumiseen voisi mennä kolmekin viikkoa. Koko sairaalassa olo ajan sain antibiootteja suoraan suoneen ja kotiuduttuamme söin niitä vielä 10 päivää suun kautta. Tulehdusarvot kuitenkin laskivat ja antibioottikuurin jälkeen ne olivat normaalit.

Kun antibioottikuuri oli lopuillaan ja aloin ajattelemaan parantumisesta positiivisesti, edessä olikin jo uusi haaste. Sektiosta oli kulunut 15 vuorokautta, kun sektiohaava aukesi yhdestä kohtaa ja alkoi vuotamaan kellertävää nestettä. Soitin synnärille ja he neuvoivat minua tulemaan heti näytille. Lääkäri tutki haavan ja puristeli sieltä useamman desilitran nestettä ulos. Hän kokeili haavan syvyytä ja arvion mukaan se oli noin 5-6 cm syvä. Ultralla varmistettiin vielä, että vatsalihakset olivat kunnossa. Olin kuulemma onnekas, sillä ilmeisesti kyseessä oli haavaonkalo, jonne oli kertynyt kudosnestettä. Usein tälläisissä tapauksissa, kun haava aukee, vatsalihakset ovat pettämässä ja silloin tarvitaan uusi leikkaus. Onkalon pohjalle asti laitettiin haavanauhaa ja päälle imevä lappu. Haavan pitäisi lähteä paranemaan pohjalta päin ja sitä oli käytävä hoitamassa terveyskeskuksessa päivittäin niin kauan kuin kudosnestettä erittyi paljon. Reilut kolme viikkoa kävin haavaa hoitamassa päivittäin, kunnes hoitoa vähennettiin joka toiseen päivään. Samoihin aikoihin haava tulehtui ensimmäisen kerran. Sain 10 päivän antibioottikuurin, jonka jälkeen meni viisi päivää, kunnes tulehdusarvot nousivat uudelleen ja kuume nousi korkeaksi. Tällä kertaa sain 14 vuorokauden antibioottikuurin. Haavan hoitoa on lisätty ja tällä hetkellä käyn päivittäin hoitamassa sitä terveyskeskuksessa ja viikonloppuisin ja pyhinä meillä käy kotisairaanhoitaja. Tällä hetkellä haavan onkalo on sentin syvä ja se pitäisi nyt saada siististi sulkeutumaan. Haava erittää edelleen kudosnestettä. Tämä jatkuva terveyskeskuksessa ravaaminen saa minut jo surulliseksi. Toivoisin niin kovasti, että haava paranisi pian.

Raskaus ja synnytys jättivät jälkeensä myös kovat kivut lantiolla ja alaselässä. Niihin en vielä ole saanut apua, mutta nekin on hoidettava. Haluan päästä eroaan jatkuvasta särkylääkkeiden syömisestä.

Paranitteko te hyvin synnytyksen jälkeen vai tuliko takapakkia? 

Seuraa minua
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa
Facebook: Suloisia unelmia

13 kommenttia:

  1. Ensimmäisen lapset syntymän jälkeen paranin sektiosta todella hyvin. Toinen lapsi syntyi alateitse ja siitä paraneminen kesti todella kauan. Minulle ilmeni runsasta veren vuotoa ja jo ommeltuja tikkejä piti venyttää. Tämä teki välilihaan nyrkin kokoisen hematooman. Pari viikkoa kesti, että pystyin edes wc:ssä käymään normaalisti ja kivut olivat aivan kamalat. Ei siis helpolla olla täälläkään päästy. Onneksi palkinto kaikista kivuista on sen arvoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän tätä tuskaa kestäisi ellei tuo palkinto olisi noin ihana <3 Ikävää, että toisen lapsen syntymän jälkeen parantuminen oli hitaampaa ja toi tullessaan ikäviä asioita. :(

      Poista
  2. Tosi kurjaa, että sinulla on ollut noin vaikea synnytys ja toipuminen. Itse olin heti pian synnytyksen jälkeen pientä aristusta lukuunottamatta kunnossa. Henkisesti oli ensimmäiset viikot vaikeampia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi säästyit suuremmilta kivuilta ja vaikeuksilta synnytyksen jälkeen. :)

      Poista
  3. Olen niin pahoillani ikävistä tapahtumista synnytyksiisi liittyen. Tuntuu siltä, että moni asia meni vaikean kautta. Pääasia tietysti, että sinä ja vauva olette hengissä ja hyvinvoivia, mutta kyllä silti huonoa synnytyskokemusta saa ja pitää surra.
    Oma synnytykseni meni todella hyvin ja helposti, ja on ollut minulle voimaannuttava kokemus. Voin todella kuvitella, kuinka paljon sinua harmittaa, että synnytyksesi ei mennyt kuten olit kuvitellut. Oliko teillä tiedossa, että lapsi on niin suuri? Eikö etukäteen selvitetty, mahtuisiko vauva tulemaan lantiostasi? Ajattelin, että em. tiedoilla olisit kuitenkin joutunut sektioon, mutta sentään olisit kyennyt henkisesti valmistautumaan asiaan.

    Toivottavasti sektiohaavasi paranisi pian ja pääsisit todenteolla nauttimaan vauvastasi,eikä huoli omasta terveydestä kalvaisi mieltä koko aikaa. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi <3
    T. Viltsu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, vaikeasti meni, mutta palkinto on parhain <3 Mukava kuulla, että sait kokea hyvän synnytyksen. Huonoa synnytyskokemusta en toivo kenellekään. Lapsen viimeisin painoarvio, jonka perusteella synnytyksen käynnistys päätös osittain tehtiin oli 4200 grammaa ja vauva oli syntyessään 4215 grammaa eli aika oikeaan osui. Minulle ei missään vaiheessa tehty synnytystapa arviota, ja kun sitä itse kysyin lääkäri sanoi että kyllä tämän kokoinen vauva mahtuu kenen tahansa lantiosta tulemaan. Totuus oli kuitenkin toinen. Se olisi ollut suuri apu, kun olisin saanut henkisesti valmistautua.

      Toivon samaa. Koko ajan saa pelätä milloin haava tulehtuu taas. :( Kiitos paljon <3

      Poista
  4. Hei. Toivottavasti voit jo paremmin ja onnea ihanasta vauvasta. Täällä myös toivutaan sektiosta joka tehtiin syyskuun lopussa rv 35. Sektio meni hyvin mutta komplikaatiot alkoivat pian heräämössä josta jouduin vauhdilla kaavintaan ja uuteen leikkaukseen. Vuotoa oli 6.5litraa ja hengitysvaikeuksia. vauva syntyi siis to klo 12.09 mutta minut herätettiin teholta pe päivänä. Tehtiin massiivinen verensiirto ja nesteytys mutta huono tuuri jatkui kun elimistö ei jaksanutkaan vaan sairastuin keuhkokuumeeseen ja siirto yksityishuoneeseen. Itselläni lähtö oli hyvin lähellä ja lapsia ei enää kun kohtu niin ohut useiden leikkausten takia ja ikääkin jo 44v. Nyt ymmärrän sektion komplikaatiot ja miksi eivät heppoisin perustein sektioita tee. Toivutaan rauhassa ja nautitaan pienistä pojistamme...pieni mini oli 2160g ja 45cm mutta nyt jo 6kg mötykkä. Kaikkea hyvää uudelle vuodelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon. <3 Tällä hetkellä riasanani ovat vain auki oleva haava ja kovat kivut lantion ja alaselän alueella. Onpa sinullakin rankka synnytyskokemus taustalla. :( Onneksi kuitenkin kaikki meni hyvin ja saitte terveen pienen. <3 Oikeassa olet, antakaamme itsellemme aikaa toipua rauhassa ja nautitaan pojista. <3 Tsemppiä toipumiseen! <3

      Poista
  5. Hei,

    Kurjaa, että synnytyksesi meni huonosti ja olet joutunut ravaamaan terveyskeskuksessa.

    Suosittelen käymään synnytyksen jälkeisiin ongelmiin erikoistuneella osteopaatilla. Varmaan saisit sieltä apua lantioon ja alaselkään. Minä sain osteopaatilta avun lonkan virheasentoon, joka oli minulla ongelmana vielä 8 kk synnytyksestä.

    -Sonja + tyttö 10kk

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Täytyykin tutkia missä täällä olisi lähin ostoepaatti ja perehtyä asiaan. :) Mukava kuulla, että sinä olet saanut sieltä apua. Näin uskallan itsekin mennä luottavaisin mielin sinne. :)

      Poista
  6. Voi kamala! Kuulostaa tosi pahalta tuo miten se haava on noin huonosti parantunut :( ja en voi kuvitellakkaan miten rankkaa on ravata terkkarilla joka päivä! Joudutko ottamaan aina vauvan mukaan vai saatko hoitoapua?

    Ja tuohon lopun kysymykseen voin todeta, että mulla meni esikoisen synnytys kuin oppikirjassa. Normaali alatiesynnytys ja kohtuu nopeasti. Sektio oli mullakin suuri pelko ja on edelleen tässä tulevassa synnytyksessä. En ikinä ole ymmärtänyt ihmisiä jotka haluaa suunnitellun sektion, varsinkaan siis ekalla kerralla kun ei ole vielä synnytyskokemusta. Tietenkin se on sitten eriasia jos on tosi traumaattinen alatiesynnytys takana.. mutta jokainen tavallaan :) mua pelottaa tällä hetkellä taas vähän toisin päin tää juttu: kun esikoisen synnytys meni niin super hyvin, niin voiko tää toinen enää mennä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä on todella raskasta ravata joka päivä terveyskeskuksessa. Toivon todella, että se alkaisi pian paranemaan. Joko Ville tai äitini on aina vauvan kanssa, kun minä olen hoidettavana. Vauva on silti otettava mukaan autoon.

      Mukava, että sinä olet palautunut synnytyksestä hyvin. :) Toivotaan, ettet sektioon joudu! Itseni on myös hyvin vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka vapaaehtoisesti haluavat sektioon mennä. Kyllä tämä toipuminen siitä ja ne ensimmäisen viikon kivut ovat jotain niin kamalaa. Pidän peukut pystyssä ja toivon parasta, että synnytyksesi menee hyvin. <3

      Poista
  7. Minä paranin muuten hyvin mutta mun sektiohaava suljettiin hakasilla ja mun iho reagoi niihin hakasiin tosi huonosti. Odotin kuin kuuta nousevaa sitä et terkka tulee kotikäynnille ja ottaa ne hakaset pois. Mulle on siis jäänyt arvet niistä hakasista myös.

    Ja samanlaiset pelot täällä. Pelkään kaikkia leikkauksia tosi paljon. Ja eniten juuri uutta sektiota. Tsemppiä sinne tosi paljon. Toivottavasti onkalo sulkeutuu piakkoin. <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ♥