torstai 11. tammikuuta 2018

MITEN KÄVI IMETYKSEN?

Joku saattaa ehkä muistaa, kun kirjoittelin raskausaikana, etten aio imettää vauvaani. Ajatuksenani oli pumpata vauvalle maitoa ja juottaa sitä tuttipullosta niin kauan kuin maitoa vain tulisi. Tärkeintä oli nimenomaan äidinmaidon antaminen. Miten sitten kävi imetyksen ja pumppaamisen suhteen? Kuten olen tänne jo aiemmin kirjoittanut niin vauva vietti ensimmäiset kolme päivää teho-osastolla alhaisten verensokereiden takia. Ensimmäinen päivä sektion jälkeen meni kävelyä harjoitellessa ja vauvaa ihmetellessä. Toisena päivänä ihana kätilö keskusteli kanssani imettämisestä ja pumppaamisesta. Kerroin hänelle, ettei minulla ole suunnitelmissa imettää ja pyysin häntä opettamaan minulle kuinka rintapumppua käytetään. Hän oli todella ymmärtäväinen ja kävi kanssani läpi rintapumpun toiminnan. Hän jopa haki pumpun huoneeseemme, jotta sain rauhassa opetella sen käyttöä. Toivoin, että maito alkaisi nousemaan ja sitä saataisiin vauvallekin. Ohjeeksi sain pumpata joka kerta sen jälkeen, kun olin pidellyt vauvaa sylissäni. Yölläkin pumppasin kerran. Minuutin kaksi kerrallaan yhtä rintaa ja sen jälkeen vaihto. Tätä toistettiin pari kertaa.

Kolmantena päivänä saimme vauvan samaan huoneeseen kanssamme. Se helpotti pumppaamista paljon. Pääsin heti pumpulle jokaisen syötön jälkeen, mutta mitään edistystä ei tapahtunut. Ainoastaan nännien päät menivät huonoon kuntoon rasvailusta huolimatta. Viikko kului eikä saaliiksi saatu yhtä ainoaa tippaa maitoa. Koska tulehdusarvoni olivat edelleen yli 250, sillä antibiootit eivät oikein lähteneet puremaan, lääkäri tuli keskustelemaan kanssani mahdollisten tulevien rintatulehdusten poissulkemisesta. Kerroin hänelle avoimesti, että pumppaaminen on alkanut ahdistamaan, ja haluaisin lopettaa sen. Näytti tuo vauva kasvavan hyvin korvikkeellakin. Lääkäri ehdotti, että voisin halutessani saada pillerin, joka estää maidon nousun. Minun olisi vain oltava täysin varma siitä, etten halua imettää tai pumpata. Tällä tavoin saataisiin myös rintatulehduksen riski pienentymään ja poissuljettua kaikki muut tulehdukset, jotta kohdussa oleva tulehdus pääsisi paranemaan. Lääkäri ajatteli, että toinen tulehdus saattaisi hidastaa paranemista. Keskustelimme Villen kanssa hetken, ja päätimme yhdessä tuumin, että pyydän lääkäriltä kyseisen pillerin.

Pillerin ottaminen ei ole jälkeenpäin kaduttanut. Vauva on kasvanut hyvin korvikkeellakin ja olemme saaneet molemmat luoda vauvaan hyvän suhteen, kun syöttäminen ei ole vain toisen vastuulla. :)

Näin tällä kertaa, ehkäpä seuraavalla kerralla maito lähtee nousemaan ja pumppailu onnistuisi paremmalla menestyksellä! :)

Seuraa minua
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa
Facebook: Suloisia unelmia

15 kommenttia:

  1. Sulla on mun mielestä suoraan sanottuna vähän hassut ajatukset äitiydestä, kun ajatellaan kuinka paljon vauvaa hinguit. Ei edes ajatusta imettää, vauva yökylässä vastasyntyneenä jne. Hassua, miten erilailla voikin asiat nähdä. Mä olisin varmaan itkenyt sydämeni irti imettävistä rinnoistani, jos olisin joutunut olemaan erossa lapsistani silloin, kun he olivat alle vuoden ikäisiä. Mutta.. Sitä se imetys tekeekin. Tulee hyvin vahva kiintymyssuhde vauvaan. Kiva kuitenskin, että sä et oo tämmösiä jääny suotta murehtii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa nykyajalta. Vanhemmat ovat laiskoja ja itsekkäitä mitä lapsiin tulee. Halutaan päästä helpolla 🙄

      Poista
    2. Meillä on Villen kanssa molemmilla vahva kiintymyssuhde lapseen, eikä se liity mitenkään imettämiseen. Enpä nyt tiedä onko tämä korvikeiden antaminen helpolla pääsemistä.

      Poista
    3. Mutta lähes vastasyntyneenä yökylään yms. Kyllä se vain on matalimmasta kohdasta aitaa yli!

      Poista
    4. No se on sinun mielipiteesi, mutta itse olen toista mieltä.

      Poista
  2. Voisitko kertoa MIKSI et halunnut imettää? :) Se olisi voinut onnistua vaikka pumppaaminen ei.. Silloin ei kyllä voisi jättää vauvaa heti yöksi hoitoon, onko syy siinä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kirjoittanut postauksen erikseen siitä, miksi en halunnut imettää. Suosittelen lukemaan sen :) Postaus löytyy viime vuoden elokuulta.

      Poista
  3. Tuossa tilanteessa kun on pitkittynyt synnytys, sektio ja infektio ja vauva teholla, ei se imetys välttämättä millään lähde käyntiin. Ja kaikki ei heru pumpulle eikä tuo pumppaaminen kokonaan ilman imettämistä normaalitilanteessakaan välttämättä onnistu. Minusta alkuperäinen päätös olla imettämättä ja pumpata kuulosti tuhoontuomitulta, mutta nyt kun tuli komplikaatioita ei se imetyskään välttämättä olisi lähtenyt käyntiin. Minusta lähtökohtaisesti olisi ainahyvä imettää, mutta tilanteet ei aina mene niin kuin toivoo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Hoitajat puhuivat kovasti, ettei maito olisi välttämättä lähtenyt mitenkään nousuun, vaikka olisin kuinka kokeillut. Ei voi tietää. Mutta ainakin säästyin rintatulehduksilta, ja hyvä niin, kun tämä paraneminen on muutenkin ollut vaikeaa. Mutta ehkäpä seuraavan lapsen kanssa pumppaaminen lähtee paremmin käyntiin. :) Sen näkee sitten joskus tulevaisuudessa.

      Poista
  4. Pumppasit yöllä kerran?! Mulla maidonnousu kesti viikon vaikka vauva oli tissillä koko ajan ja pumppasin vielä 3 tunnin välein. Ei ihme että maito ei noussut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä vauva söi kolmen tunnin välein, mutta sain ohjeeksi pumpata öisin vain kerran. Se, ettei minulla noussut maito on varmasti monen asian aiheuttama, mutta hyvin vauvamme kasvaa näinkin. :)

      Poista
  5. Joo mä oon kanssa sivusta seurannut tota touhua, kokoajan lapsi hoidossa jossain että saa omaa-aikaa.. 😂 Mun on mielettömän vaikea laittaa lasta vieläkään hoitoon vaikka onkin jo iso ja sit on näitä jotka vaan pistää lasta kokoajan hoitoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan itse lapseni hoidan. Hän on hoidossa tasan silloin hoidossa, kun meillä on menoa jonne poikaa ei voi ottaa mukaan tai sitten sen kerran kuussa yökylässä. :)

      Poista
  6. Jokainenhan tekee nämä päätökset itse. Kyllä minustakin tämä päätös on valtavirtaan verraten erilainen, mutta miksi nuorta, tuoretta äitiä pitää tuolla tavalla tylyttää?

    Voihan olla, että mahdollisen seuraavan lapsen kohdalla imetys alkaakin tuntua luontevammalta ajatukselta.

    Lapsi voi myös saada hyvän vastustuskyvyn, vaikka korviketta joisikin. Kiintymyssuhde ei sekään ole yksin imetykseen sidonnainen.

    Toki äidinmaito on lapselle parasta ravintoa, mutta eihän imetys aina yrityksestäkään huolimatta onnistu. Syitä voi olla monia. Nouseeko silloinkin helvetin lieskat, kun imetyspettymyksensä kanssa kipuilevaa äitiä aletaan syyllistämään.

    Itsehän siis olen äiti, jonka kaksi ekaa ovat olleet rinnalla kolmesta viikosta kolmeen kuukauteen. Kolmatta sen sijaan täysimetin 8kk.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä päätökset ovat nimenomaan jokaisen omia päätöksiä. Me olemme oikein tyytyväisiä päätökseemme, sillä olemme päässeet luomaan molemmat paremmin suhdetta lapseen.
      Kätilöt synnytysosastolla ajattelivat, ettei maito noussut traumaattisen synnytyksen takia.
      Hienoa, että sinä olet jaksanut imettää lapsiasi. :) En missään nimessä ajattele imetyksestä negatiivisesti tai ole sitä vastaan. Minusta se on hienoa, mutta jokainen tietää sopiiko se itselleen vai ei.

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥