perjantai 26. tammikuuta 2018

ENTÄ JOS OLISIMME SAANEET KAKSOSET?

Raskausviikolla 5+6 kävimme alkuraskauden ultraäänessä. Viikkoa aikaisemmin aloin vuotamaan pientä veristä vuotoa, joka kesti noin viikon verran ja ultraäänen jälkeen loppui kuin seinään. Ultraäänessä ei löytynyt syytä vuodolle, ja kohdussa näkyi vain yksi ruskuaispussi. Sen sijaan lääkäri huomasi vasemmassa munasarjassa kaksi keltarauhasta, ja totesi minun ovuloineen kaksi kertaa. Varasimme toisen ajan parin viikon päähän, jossa tarkistettaisiin alkioiden lukumäärä. Toisessa ultrassa lääkäri näki edelleen kaksi keltarauhasta vasemmassa munasarjassa. Kaksi ruskuaispussia, mutta vain yhden alkion. Alkiolla onneksi oli sykkivä sydän ja hän näytti voivan kaikinpuolin hyvin. Lääkäri epäili verenvuodon johtuneen tämän toisen keskeytymisestä. Oli hyvin todennäköistä, että olimme odottaneet alkuun kaksosia.

Suru toisen pienen menettämisestä varjostaa joka päivä elämäämme. Olemme kuitenkin todella onnellisia tästä yhdestäkin. Nautimme jokaisesta hetkestä hänen kanssaan. <3 Välillä olemme kuitenkin miettineet millaista elämämme olisi, jos vauvoja olisi syntynyt kaksi. Olisiko meillä ollut itkua ja huutoa tuplasti nämä ensimmäiset kuukaudet? Olisivatko molemmat kärsineet kovista masuvaivoista? Olisivatko he olleet yhtään saman näköisiä? Tai saman luontoisia?

Ainakin kodissamme olisi paljon ahtaampaa, sillä kaikkea olisi pitänyt hankkia tuplasti. Tällä hetkellä elämme tosiaan kotimme alakerrassa, koska yläkertamme on edelleen remontissa. Meillä on siis käytössämme eteinen, pieni kylpyhuone, keittiö ja kaksi huonetta. Näihin huoneisiin on mahduttava koko omaisuutemme, joten tilaa on rajoitetusti. Onneksi tämä on vain väliaikaista ja pääsemme pian levittäytymään yläkertaan. Jos lapsia olisi kaksi, tilaa olisi varmasti vielä vähemmän. Raskausaikana mietimme minne saisimme kaiken mahtumaan, jos olisi pitänyt ostaa kaksi pinnasänkyä ja suuret tuplavaunut. Tilanpuutetta onneksi helpottaa se, että suurin osa tavaroistamme on edelleen muuttolaatikoissa. Olisi pitänyt hankkia myös uusi, tilavampi auto.

Jotenkin kuvittelen mielessäni tämän toisenkin pienen olleen poika. Olisi ollut hauska seurata heidän kasvuaan, kehittymistään ja sitä millainen suhde heillä olisi ollut toisiinsa. Monesti kuulee puhuttavan, että kaksosilla on syvä yhteys toisiinsa, sillä he ovat jo kohdussa yhdessä. Välillä mietin millaista olisi, jos vuoden päästä täällä taapertaisikin kaksi pientä poikaa. Olisi meillä elämää ja rakkautta tuplasti. Valitettavasti emme tästä päässeet nauttimaan.

Olemme ihan äärettömän onnellisia tästä yhdestä pienestä pojasta, jonka saimme. <3 Olisimme kyllä mielellämme nauttineet tuplaonnestakin pienessä kodissamme.

Aiomme tulevaisuudessa kertoa Elianille, että hänellä on enkeli kaksonen. <3 

Seuraa minua
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa
Facebook: Suloisia unelmia

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

SUUNNITELMIA VUODELLE 2018

Vuosi vaihtui ja on aika luoda katseet tulevaan! Kuten joka vuosi, tänäkin vuonna tein muutamia uuden vuoden lupauksia. Suurin lupaukseni on kuitenkin sanoa juhannuksena tahdon tuolle ihanalle rakastamalleni miehelle. Talvi, kevät ja alku kesä menee häitä suunnitellessa. Suunnitelmat ovat melko hyvällä mallilla, mutta siitä huolimatta tuntuu siltä, että meillä tulee vielä kiire. Tällä hetkellä työnalla on kutsukortit, photo booth ja muita askarreltavia juttuja. :) Myös hääkakun tilaus varmistettiin. 

Häiden lisäksi vapaa-aika menee myös remontin parissa, joka jäi lokakuussa pahasti kesken! Ennen joulua meiltä hajosi lämminvesivaraaja, ja se oli uusittava samantien. Myös eteisen seinät ovat saaneet pojan syntymän jälkeen maalia pintaansa. Yläkerrassa on vielä paljon tekemistä ja seuraava tavoite olisikin saada se valmiiksi ennen kesää. Päästäisiin tätä alakertaakin remontoimaan ja saataisiin vielä ennen ensi joulua kellarikerroksen remontti aloitettua ja sauna käyttökuntoon! :) Onneksi veljeni on lupautunut meille remonttiavuksi, joten eiköhän tässä ala tapahtumaan taas!
Tämän vuoden aikana aion hoitaa myös terveyteni kuntoon. Tämä tarkoittaa muun muassa auki olevaa sektiohaavaa, alaselän ja lantion kipuja, hampaita ja muita vaivoja. Tarkoitus on myös työstää synnytyksen aiheuttamia traumoja ja pelkoja. Kärsivällisyyteni alkaa loppumaan tuon auki olevan haavan kanssa, jonka tilanne ei tunnu etenevän minnekään. Alaselkäni ja lantioni ovat raskauden jäljiltä niin romuna ja ne on saatava kuntoon. Haluan päästä eroon jatkuvasta särkylääkkeiden syömisestä.

Aloitin hampaiden hoidon juuri ennen raskautta, mutta se jouduttiin keskeyttämään. Kärsin järkyttävästä hammaslääkäri pelosta, ja meidän piti kokeilla seuraavalla hammaslääkäri käynnillä jotain uutta rauhoittavaa, sillä aikaisemmat eivät ole toimineet. Valitettavasti lääkäri ei suositellut rauhoittavien syöntiä raskaana ollessa sillä ne vaikuttaisivat myös sikiöön. Hoito oli siis keskeytettävä raskauden ajaksi. Kuitenkin yksi viisaudenhammas oli poistettava kirurgisesti raskauden puolivälin tienoilla. Se tulehtui kaksi kertaa ennen poistoa. Vaikka hammas poistettiin leikkaamalla eikä repimällä, lisäsi se vain hammaslääkäri pelkoani entisestään. Toivon, että saan kerättyä rohkeutta ja varattua ajan ennen kuin hampaat rupeavat vaivaamaan. Onneksi siellä ei paljoa hoidettavaa ole. Kolme pientä reikää jäi paikkaamatta ja kolme viisaudenhammasta poistamatta. Toivottavasti raskausaika ei tehnyt enempää tuhoa.

Toivon myös, että ehdimme vuoden aikana tekemään pari pientä matkaa perheen kesken. Etenkin lappiin olisi ihana päästä! :)

Millaisia suunnitelmia teillä on tälle vuodelle?

Seuraa minua
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa
Facebook: Suloisia unelmia

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

MEIDÄN KIHLAKUVAT JA HÄIDEN VALOKUVAAJA

Keväällä etsimme häihimme valokuvaajaa yhdestä Facebook ryhmästä. Toivoimme, että sama valokuvaaja ottaisi meistä myös kihlakuvia myöhemmin kesällä. Lisäksi toivoimme 12 tunnin dokumentaarista hääkuvausta ja budjettinamme oli noin 1000 euroa. Potretit ottaisimme ennen vihkimistä jossakin kauniissa miljöössä.

Saimme todella paljon yhteydenottoja ja heistä valitsimme viisi lupaavinta, joilta pyysimme tarjousta. Kolmelta saimme tarjoukset ja kaksi heistä oli ehtinyt jo ottamaan tilauksen hääpäivällemme. Hääkuvaajan valitsimme sen perusteella kenen kuvaustapa miellytti eniten. Valintaan vaikutti myös kuvien määrä.

Valintamme osui Risto Peltolaan. Hänen upeita kuviaan pääsette katsomaan TÄÄLTÄ!

Elokuun puolessa välissä meistä tosiaan otettiin kihlakuvia. Itse olin aluksi todella jännittynyt, sillä emme ole olleet koskaan aikaisemmin yhdessä kuvattavana. Risto sai meidät kuitenkin todella hyvin rentoutumaan. Hän oli todella puhelias, hauska ja mukava henkilö. Kuvistakin tuli todella upeita! Odotan innolla hääkuvia, niistä tulee varmasti vielä upeampia. :)


Onko teillä ollut tapana ottaa kihlakuvia? :) 

Seuraa minua
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa

tiistai 16. tammikuuta 2018

VUOSI 2017

Vuosi 2017 on ollut pitkästä aikaa tapahtumarikkain. On ollut paljon hyvää sekä pahaa, mutta hetkeäkään en vaihtaisi. Vuosi 2017 on jälleen kerran muistuttanut siitä, kuinka kaikki voi muuttua ihan silmän räpäytyksessä suuntaan tai toiseen. Jokaisesta hetkestä pitäisi pyrkiä olemaan kiitollinen. 


TAMMIKUU

- Suunnittelimme Villen kanssa minun muuttoani hänen luokseen ja pakkailimme tavaroitani.

- Kävimme matkamessuilla Helsingissä etsimässä ideoita kesälle.

- Kävin luistelemassa Monan kanssa ja vietin hänen kanssaan muutenkin paljon aikaa. :)

- Vietimme Villen kanssa puolivuotispäivää Tampereella Lapland Hotellissa. Samalla reissulla kävimme pyörähtämässä Tampereen yöelämässä ja kylpylässä.

- Aloitimme Villen kanssa häiden suunnittelun. Löimme hääpäivän lukkoon, teimme vieraslistan ja aloimme etsimään vihkikirkkoa ja juhlapaikkaa.


HELMIKUU

- Kävimme Tampereella häämessuilla etsimässä ihania ideoita omiin häihimme.

- Muutin Villen luo Koskelle ja opettelimme elämään yhdessä.

- Vietin paljon aikaa Monan kanssa. Pelasimme lautapelejä, ulkoilimme ja kävimme Helsingissä Disney on Ice Frozen jääshowssa.

- Järjestin Viialassa vieraillessani Villelle pienen yllärin hänen syntymäpäivänään. Tarjolla oli muun muassa kuohuviiniä, kakkua ja muita herkkuja.


MAALISKUU

- Alkukuusta tein positiivisen raskaustestin. Tai oikeastaan useammankin positiivisen testin, sillä en meinannut millään uskoa raskauden olevan totta.

- Kävimme kahdessa alkuraskauden ultraäänessä.

- Kävimme ensimmäistä kertaa neuvolassa.

- Vietimme veljeni 10 vuotis synttäreitä perheeni ja sukulaisteni kanssa.

- Täytin 23 vuotta ja sen kunniaksi kävimme Villen ja Vilman kanssa syömässä. :)


HUHTIKUU

- Kävimme kahdessa ultrassa kurkkaamassa pienen vointia. <3

- Kävimme American car showssa ihailemasa autoja. :)

- Ostimme kotiin dopplerin ja saimme pienen sydänäänet ensimmäistä kertaa kuuluviin!

- Kävimme lapsimessuilla tutustumassa erilaisiin vauvajuttuihin.

- Kävin sokerirasituksessa ja minulla todettiin raskausdiabetes.

- Pelkäsin läheisen ihmisen puolesta ja opin arvostamaan perhettä uudella tavalla. Onneksi kaikki päättyi kuitenkin hyvin!


TOUKOKUU

- Menimme kihloihin <3

- Vietimme äitienpäivää kumpikin omien perheidemme luona. Kotiin tullessaan Ville toi minulle kukkia ja lahjoja. Olihan se minunkin ensimmäinen äitienpäiväni. <3

- Muutin takaisin Viialaan, sillä Koskella asuminen alkoi ahdistamaan. Halusin päästä liikkeelle, enkä vain istua neljän seinän sisällä. Myös ajatus siitä, että haluan kasvattaa lapseni kotikaupungissani alkoi vahvistumaan. :)

- Kävimme neuvolassa ja kuulimme siellä vauvan sydänääniä. <3 Joka kerta se oli yhtä ihanaa.

- Kävin katsomassa Monan tanssiesityksen. :)

- Suunnittelimme kihlajaisia. Muun muassa tein kutsukortteja, suunnittelimme tarjoilua ja koristeluja.

- Kävin neuvolalääkärillä kovien liitoskipujen takia ja pääsin kurkkaamaan pientä tyyppiä. <3

- Kävimme katselemassa omakotitaloja, jotta löytäisimme meille uuden kodin.

- Kävimme Monan 7 vuotis synttäreillä.


KESÄKUU

- Vietimme kihlajaisia, jonne kutsuimme lähimmät sukulaisemme.

- Löysimme uuden kodin ja aloitimme yläkerran purkamisen.

- Vietin aikaa Monan kanssa ja hän vietti kanssani ensimmäisen yö uudessa kodissamme. :)

- Kävimme yksityisellä ultrassa kurkkaamassa vauvan vointia ja sukupuolta. Saimme tietää, että meille on tulossa pieni poika. <3

- Lähdimme viikon lomareissulle kiertämään Suomea. Kävimme muun muassa Kuopiossa, Ranualla, Rovaniemellä, Ylläksellä, Seinäjoella ja monessa muussa paikassa. :)

- Vietimme juhannuksen Saarijärvellä mökillä. :)


HEINÄKUU

- Kävimme rakenneultrassa ja neuvolasta laitettiin lähete taysin synnytysvastaanotolle kohonneiden tulehdusarvojen takia. Tulehdukselle ei koskaan löytynyt syytä ja tulehdusarvotkin laskivat normaaleiksi useamman antibioottikuurin jälkeen.

- Kävin äitini ja siskoni kanssa Urjalassa torilla.

- Saimme koko yläkerran purettua ja aloitimme ulkoeteisen purkamisen. Se paljastuikin oikeaksi ongelmapesäksi ja hommaa riitti!

- Etsimme sopivaa juhlapaikkaa häillemme ja lopulta löysimmekin sellaisen. :)

- Kävimme Valkeakosken työväen musiikkitapahtumassa.

- Vietimme ensimmäistä vuosipäivää!


ELOKUU

- Kävimme Valkeakoskella talonäyttelyssä hakemassa ideoita oman kodin sisustukseen.

- Kävimme kihlakuvauksessa ja samalla tapasimme ensimmäistä kertaa hääkuvaajamme.

- Sain äitiyspakkauksen, jota olin odottanut kuin kuuta nousevaa!

- Valmistauduimme vauvan tuloon vaatteita pesemällä ja silittelemällä.

- Aloitimme ulkoeteisen uusimisen. Se saatiinkin lattiaa vaille valmiiksi.


SYYSKUU

- Kävin äidilläni penkomassa varastoja ja löysin vauvalle ihania vanhoja vaatteita. <3

- Kävimme ostamassa pinnasängyn ja kasasimme sen.

- Kanimme saivat poikasia. <3

- Mona oli meillä yökylässä. Pelasimme lautapelejä, katsoimme televisiota ja hän kävi leikkipuistossa Villen kanssa. :)

- Yläkerran remontointi jatkui.


LOKAKUU

- Seurasin kaninpoikasten kehitystä. <3

- Laitoin vauvan hoitopöydän valmiiksi.

- Ravasin useita kertoja äitiyspoliklinikalla raskausdiabeteksen, vauvan suuren koon, raskausmyrkytyksen ja liikehälytyksen takia.

- Kävin äitini syntymäpäivä kahveella.

- Käytin aikani valmistautuen synnytykseen ja ottaen kaikesta mahdollisesta selvää. Silti eteen tuli asia, jota en osannut odottaa..


MARRASKUU

- Synnytin pienen pojan. <3

- Sain lapsivesikalvojen ja istukan tulehduksen, jonka takia jouduimme olemaan sairaalassa 10 vuorokautta.

- Opettelin uutta elämää äitinä.

- Sektiohaava aukesi ja sain ruveta juoksemaan terveyskeskuksessa päivittäin.

- Sukulaiset kävivät katsomassa vauvaa.

- Aloitimme ristiäisten suunnittelun.


JOULUKUU

- Vietimme Elianin kastejuhlaa. <3

- Vietimme joulua äitini luona ja joulupäivänä kävimme isälläni.

- Hoidin edelleen sektiohaavaa päivittäin terveyskeskuksessa.

- Elian oli yökylässä mummulassa ja me saimme kahden keskistä aikaa. <3

- Vietimme uutta vuotta äitini luona. Ammuimme raketteja ja herkuttelimme. :)


Toivottavasti vuosi 2018 tuo mukanaan hyviä ja ihania asioita. <3

Millainen teidän vuotenne oli?

Seuraa minua
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa
Facebook: Suloisia unelmia

perjantai 12. tammikuuta 2018

HÄÄT: KAASO, MORSIUSNEIDOT JA KUKKAISTYTTÖ

Morsiamen apuna on yleensä kaaso. Kaasoja voi olla yksi tai useampi. Jos kaasoja on vain yksi, hänen lisäkseen saattaa olla morsiusneitoja ja kukkaistyttö. Minä halusin ehdottomasti vain yhden kaason ja hänen lisäkseen kaksi morsiusneitoa ja kukkaistytön.

Kaasona toimii serkkuni Marika. Hänen kanssaan olimme lapsena kuin paita ja peppu. Valitettavasti yhteydenpito on vähentynyt vuosien varrella eri paikkakunnille muuton myötä, mutta olemme nyt lähivuosina alkaneet taas pitämään yhteyttä enemmän. Hän on läheisin serkku, joka minulla on ja samalla myös hyvä ystäväni ja Elianin kummitäti. :) Kaasona hän on vastuussa muun muassa morsiamen pukeutumisesta ja valmistautumisesta, vessareissuista ja vaatteiden vaihdosta. Suunnitelmissani on illan aikana vaihtaa päälleni lyhyempi mekko, jonka kanssa juhliminen on huomattavasti mukavampaa. :) Lisäksi hän vastaa aikataulusta ja siitä, että asiat sujuvat esimerkiksi pitopalvelun kanssa niin kuin on suunniteltu, lahjapöydästä ja muista tärkeistä asioista.

Morsiusneitona toimii ystäväni Vilma. Hän kirjoittaa itsekin blogia ja olemmekin tutustuneet näiden blogijuttujen kautta. :) Pidämme päivittäin yhteyttä, sillä pitkän välimatkan takia emme pääse näkemään niin usein kuin haluaisimme. Hän on myös Elianin toinen kummitäti. Hänen vastuullaan on valokuvata hääpäivää omasta näkökulmastaan, jotta saamme enemmän ja monipuolisempia valokuvia. Vihkitilaisuudessa toivomme hänen lukevan raamatusta pätkän ja juhlissa hän vastaa vieraskirjasta ja kynttilöistä. Vilma toimii myös juhliemme seremoniamestarina. :)

Toisena morsiusneitona toimii lapsuuden ystäväni Jonna. Tutustuin häneen ala-asteen ensimmäisellä luokalla ja olemme siitä asti olleet ystäviä. Hänen vastuualueenaan on ennen vihkitilaisuutta kirkko-ohjelmalehtisten ja saippuakuplien jakaminen vieraille. Hääjuhlassa hän vastaa karkkibuffetista, juomista ja iltapalan kattamisesta.

Kukkaistyttönä meillä on pikkusiskoni Mona. Toivomme hänen tiputtelevan ruusun terälehtiä kirkon käytävälle.

Mietin tarkkaan jokaiselle omat roolinsa ja vastuualueensa. Sen perusteella oli helppo jakaa tehtävät. Tehtävät käytiin jokaisen avustajan kanssa erikseen läpi, ja pyysin heitä sanomaan heti, jos joku omalle kohdalle osunut tehtävä ei tuntunut hyvältä.

Kaikille on myös samoja hommia, kuten auttaa valitsemaan muun muassa oikeanlainen häämekko, kakku ja booli. Myös hääaskarteluissa auttaminen omien jaksamisten ja halujen mukaan on toivottavaa. Toivoisin myös saavani seuraa häämessuille ja tärkeintä on tietenkin se henkinen tuki häiden suunnittelussa, toteutuksessa ja itse juhlapäivänä. :)

Villellä on myös yksi bestman.

Miten te olette valinneet avustajat? Millaisia tehtäviä olette heille antaneet? 

Seuraa minua
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa

torstai 11. tammikuuta 2018

MITEN KÄVI IMETYKSEN?

Joku saattaa ehkä muistaa, kun kirjoittelin raskausaikana, etten aio imettää vauvaani. Ajatuksenani oli pumpata vauvalle maitoa ja juottaa sitä tuttipullosta niin kauan kuin maitoa vain tulisi. Tärkeintä oli nimenomaan äidinmaidon antaminen. Miten sitten kävi imetyksen ja pumppaamisen suhteen? Kuten olen tänne jo aiemmin kirjoittanut niin vauva vietti ensimmäiset kolme päivää teho-osastolla alhaisten verensokereiden takia. Ensimmäinen päivä sektion jälkeen meni kävelyä harjoitellessa ja vauvaa ihmetellessä. Toisena päivänä ihana kätilö keskusteli kanssani imettämisestä ja pumppaamisesta. Kerroin hänelle, ettei minulla ole suunnitelmissa imettää ja pyysin häntä opettamaan minulle kuinka rintapumppua käytetään. Hän oli todella ymmärtäväinen ja kävi kanssani läpi rintapumpun toiminnan. Hän jopa haki pumpun huoneeseemme, jotta sain rauhassa opetella sen käyttöä. Toivoin, että maito alkaisi nousemaan ja sitä saataisiin vauvallekin. Ohjeeksi sain pumpata joka kerta sen jälkeen, kun olin pidellyt vauvaa sylissäni. Yölläkin pumppasin kerran. Minuutin kaksi kerrallaan yhtä rintaa ja sen jälkeen vaihto. Tätä toistettiin pari kertaa.

Kolmantena päivänä saimme vauvan samaan huoneeseen kanssamme. Se helpotti pumppaamista paljon. Pääsin heti pumpulle jokaisen syötön jälkeen, mutta mitään edistystä ei tapahtunut. Ainoastaan nännien päät menivät huonoon kuntoon rasvailusta huolimatta. Viikko kului eikä saaliiksi saatu yhtä ainoaa tippaa maitoa. Koska tulehdusarvoni olivat edelleen yli 250, sillä antibiootit eivät oikein lähteneet puremaan, lääkäri tuli keskustelemaan kanssani mahdollisten tulevien rintatulehdusten poissulkemisesta. Kerroin hänelle avoimesti, että pumppaaminen on alkanut ahdistamaan, ja haluaisin lopettaa sen. Näytti tuo vauva kasvavan hyvin korvikkeellakin. Lääkäri ehdotti, että voisin halutessani saada pillerin, joka estää maidon nousun. Minun olisi vain oltava täysin varma siitä, etten halua imettää tai pumpata. Tällä tavoin saataisiin myös rintatulehduksen riski pienentymään ja poissuljettua kaikki muut tulehdukset, jotta kohdussa oleva tulehdus pääsisi paranemaan. Lääkäri ajatteli, että toinen tulehdus saattaisi hidastaa paranemista. Keskustelimme Villen kanssa hetken, ja päätimme yhdessä tuumin, että pyydän lääkäriltä kyseisen pillerin.

Pillerin ottaminen ei ole jälkeenpäin kaduttanut. Vauva on kasvanut hyvin korvikkeellakin ja olemme saaneet molemmat luoda vauvaan hyvän suhteen, kun syöttäminen ei ole vain toisen vastuulla. :)

Näin tällä kertaa, ehkäpä seuraavalla kerralla maito lähtee nousemaan ja pumppailu onnistuisi paremmalla menestyksellä! :)

Seuraa minua
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa
Facebook: Suloisia unelmia

UUDET LENKKIKENGÄT JA VIHDOINKIN VAUNULENKEILLE

 Jo raskausaikana sain upean tilaisuuden lähteä tekemään yhteistyötä Color4caren kanssa. Kyseessä on hoitoalalla tarvittavia tuotteita ja vaatteita myyvä yritys. Tuotteet sopivat myös muidenkin kuin hoitajien käyttöön. Heidän tuotteensa ovat ihanan pirteitä ja värikkäitä. Yhteistyön myötä sain heiltä testattavaksi tennarit. Olen jo pidemmän aikaa tarvinnut uudet kunnolliset lenkkikengät, sillä aikaisemmat ovat kulahtaneet ja vuosia vanhat.

Sain vapaasti valita heidän valikoimastaan mieleiseni tennarit. Päädyin valitsemaan Hummelin harmaat Aero1 tennarit. Kengät sopivat niin vapaa-ajalle kuin esimerkiksi lenkkipoluillekin tai salille kuin työkengiksikin.
Raskausaikana ehdin muutaman viikon kenkiä testaamaan, kunnes jalkani turposivat niin paljon, ettei kengät mahtuneet enää jalkaani. Kävellessä kengät tuntuivat hyviltä jalassa! Ne eivät hiertäneet tai puristaneet mistään ja tuntuivat tukevilta jalan alla. Kokokin oli juuri oikea. Kun synnytyksestä oli kulunut reilut kolme viikkoa, jalkojeni turvotus oli kadonnut melkein kokonaan ja pääsin kokeilemaan kenkiä uudemman kerran. Silloin ulkona oli vielä lämpö plussan puolella, ja tennareilla uskalsi liikkua. Vaunuillessa ne olivat hyvät jalassa. Minun tarpeisiini sopivat kengät!

Olen tehnyt kevyitä, lyhyitä ja ennen kaikkea varovaisia vaunulenkkejä vauvan kanssa. Pelkään kovasti, että liukastun ja haavaan sattuu tai se pahimmassa tapauksessa repeää. Odotan innolla kevättä ja sitä, että pääsemme Elianin kanssa lenkkeilemään kunnolla. :)

Yhteistyössä Color4care

Seuraa minua
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa
Facebook: Suloisia unelmia

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

ELIAN 2 KK

Meidän pieni rakkaamme on jo kahden kuukauden ikäinen! Aika on mennyt ihan hurjan nopeasti, nopeammin kuin uskoin. Poika on kasvanut ihan silmissä! Nyt, kun katson sairaalassa otettuja valokuvia, huomaan kuinka iso hänestä on jo tullut. Vaikka edelleen hän on niin pieni. <3

Elianin ollessa 17 vuorokauden ikäinen neuvolan terveydenhoitaja tuli kotikäynnille. Sairaalasta kotiutuessamme hän ei ollut saavuttanut vielä syntymäpainoaan. Onneksi kotikäynnillä punnittaessa hänen painonsa oli 4360 grammaa. Syntymäpaino oli saavutettu ja sen ylitsekin oli menty! 2 kuukausi neuvola oli viime viikon torstaina ja silloin pienellä painoa oli jo 5635 grammaa. Myös pituutta on kasvettu huimasti! Neuvolassa mitattaessa poika oli jo 59 cm pitkä. Vauvan kasvun huomaa myös vaatteissa ja vaipoissa. Olen saanut siirtää kaikki 50 kokoiset ja osan 56 kokoisista vaatteista sivuun. Jo heti syntyessään hänellä on ollut koon 2 vaippoja ja ne ovat nyt jääneet pieniksi. Vasta pari päivää sitten otimme käyttöön kolmos koon vaipat.

Neuvolassa meille tarjottiin rotarokotetta, josta kieltäydyimme. Seuraavalla neuvolakäynnillä hän saa sitten ne piikitettävät rokotteet. :) Neuvolan terveydenhoitaja laittoi myös lähetteen lastenlääkärille. Pääsemme selvittämään onko Elianilla maitoallergia. Minäkin sain lähetteen fysioterapeutille kovien lantion kipujen takia.
Meidän elämässämme ei tällä hetkellä ole minkäänlaista rytmiä. Suurimmaksi osaksi vauva nukkuu öisin 2-3 tunnin unia ja päivisin pieniä torkkuja. Jouluaattona hän yllätti meidät kaikki ja nukkui 8 tuntia! Totta kai tämä oli vain yksittäinen kerta, eikä kotona tälläisistä unista ole tietoakaan. Illat ja yöt ovat vaikeimpia ja kaikista itkuisimpia. Silloin usein jopa karjutaan monta tuntia putkeen. Masu vaivaa pientä, ja se vaikuttaa myös uniin.

Korvikkeena meillä on käytössä Nan H A. Aikaisemmin olemme kokeilleet Tuutia ja Nan pro:ta, mutta ne aiheuttivat pienelle todella kovia vatsanväänteitä ja pulauttelua. Oireet ovat helpottaneet korvikkeen vaihdon myötä, mutta eivät täysin loppuneet. Käytössämme on myös vesipohjainen d-vitamiini, maitohappobakteerit, disflatyl masuvaivalääke ja maidon sakeuttaja. Maitoa hän imee kuin pieni pesusieni. Päivässä menee noin 1,5 litraa korviketta!
Ensimmäisen kerran hän hymyili tarkoituksella jo reilun kahden viikon ikäisenä. Eikä mennyt kauaa, kun hän rupesi jo juttelemaan meille, kuville ja leluille. Tällä hetkellä Elianista on parasta makoilla sitterissä ja heilutella leluja ja jutella niille. Etenkin yksi helisevä etana on hänen mieleensä. Niskaa hän yrittää jo kovasti kannatella, mutta pidemmän ajan jälkeen hän väsyy ja pää putoaa lattiaan. Kovasti yrittää jo kääntyä masulleen ja suuttuu, kun se ei onnistukaan. Kädestä jää kiinni. Myös kuolaaminen on alkanut.

Yökylässäkin on oltu jo kaksi kertaa! Molemmilla kerroilla hän on ollut minun äidilläni, muille en vielä uskalla antaa. Toisaalta haluan tuntea lastani hoitavat ihmiset hyvin ja pystyä luottamaan heihin. Elian tuntuu nukkuvan mummulassa paremmin kuin kotona. Kolmannen kerran Elian menee yökylään tämän kuun lopussa, jolloin me Villen kanssa suuntaamme Tampereelle hotelliin nauttimaan vain toistemme seurasta. <3  Emme vielä raaski antaa häntä kuin yhdeksi yöksi kerrallaan. Se on ihan riittävä aika näin pienelle.

Elian tykkää erityisesti, kun häntä puetaan ja hoivataan. Myös laulaminen ja musiikki ovat hänen mieleensä. Tuttuja lauluja on muun muassa tuiki tuiki tähtönen, jota lauleskelin paljon raskausaikana hänelle.

Elianin hiukset olivat syntyessä täysin ruskeat. Nyt ne ovat muuttuneet punaruskeiksi. Kuinkahan kaukaa suvusta sekin tulee, kun Villellä on vaaleat hiukset ja minun oma hiusten väri on tumman ruskea. Myös silmät ovat paljon sinertävämmät kuin syntyessä. :)

Millaisia teidän 2 kuukauden ikäiset vauvat ovat? Tai ovat olleet? 

Seuraa minua
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa
Facebook: Suloisia unelmia

tiistai 9. tammikuuta 2018

HÄÄT: VIERASLISTA

Häiden suunnittelussa yksi vaikeimmista asioista on ollut vieraslistan tekeminen. Jo viime tammikuussa väsäsimme ensimmäisen alustavan vieraslistan ja sen jälkeen siitä on tehty ainakin kolme erilaista versiota. Elokuussa istuimme alas ja keskityimme kunnolla listan tekoon. Ensin listasimme molempien perheenjäsenet ja isovanhemmat. Sen jälkeen mietimme, mihin vedetään raja. Johonkinhan se on pakko vetää. Päätimme, että kutsumme maksimissaan 110 henkilöä. Siihen olisi mahduttava sukulaiset ja ystävät. Kutsumme vain ihmisiä, jotka todella haluamme kutsua. Kaikkia on vaikea miellyttää eikä toisaalta tarvitsekaan. Nehän ovat meidän juhlamme.

Kun raja oli vedetty, aloimme pohtimaan ketä muista sukulaisista kutsumme. Tädit, enot ja serkut lapsineen totta kai, mutta sitä kaukaisempia sukulaisia emme kutsu. Ystävistä päätimme kutsua ne lähimmät ja tärkeimmät. Avecit ovat tervetulleita, jos tunnemme heidät entuudestaan tai heidän suhteensa ovat vakavalla pohjalla ja kestäneet pitkään. Uusia kumppaneita emme välttämättä halua juhliimme. Lapset ovat tervetulleita. Mutta emme haluaisi lasten olevan paikalla enää siinä vaiheessa, kun alkoholia on nautittu kunnolla. Pitäisiköhän juhlainfoon laittaa jonkinlainen kellon aika, jolloin toivomme lasten lähtevän iltapuuhiin ja yöunille?

Millä perusteella te olette tehneet vieraslistan? Miten olette toimineet avecien ja lapsien kanssa?

Seuraa minua
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa
Facebook: Suloisia unelmia

maanantai 8. tammikuuta 2018

EHKÄISY SYNNYTYKSEN JÄLKEEN

Jo synnytysosastolla maatessani minut leikannut lääkäri tuli keskustelemaan kanssani leikkauksen kulusta ja sen aiheuttamista rajoituksista. Yksi rajoituksista on, etten saisi raskautua ennen kuin leikkauksesta on kulunut vuosi. Leikkausarven on saatava parantua kunnolla. Haaveenani on aina ollut suuri perhe ja lapset mahdollisimman pienellä ikäerolla. Olimme keskustelleet seuraavan lapsen yrityksestä ja pohtineet, että ehkäpä häiden jälkeen olisi sopiva ajankohta. Nyt tämän kiellon myötä tämä ei tietenkään tule tapahtumaan. Odotettava on ainakin marraskuulle. Myös vaikea synnytys on saanut minut ajattelemaan toisin, jopa pelkäämään raskautumista.

Sairaalassa ollessani olin sitä mieltä, että haluan ehdottomasti aloittaa minipillerit mahdollisimman pian. Sainkin vuoden pillerit reseptille, mutta en koskaan hakenut niitä apteekista. Mainitsin asiasta neuvolassa ja sain sieltä kolmen kuukauden pillerit kokeiluun. Terveydenhoitaja kehotti aloittamaan ne samantien. Halusin kuitenkin odottaa jälkitarkastukseen ja miettiä muitakin vaihtoehtoja rauhassa. Jälkitarkastus kuitenkin oli ja meni, enkä tullut yhtään sen varmemmaksi pillereiden aloituksesta. Mielessä pyöri vain ne monet haittavaikutukset, joita pillerit vuosia sitten aiheuttivat. Pelkäsin kehoni menevän taas sekaisin.

Kyselin myös tuttaviltani kokemuksia pillereistä, ja niitä tuli laidasta laitaan. Toisilla ne olivat jättäneet kuukautiset kokonaan pois, ja toiset kärsivät jatkuvasta tiputtelusta. Pitkän pohdinnan jälkeen tulimme Villen kanssa siihen tulokseen, että en aloita minipillereitä enkä mitään muutakaan hormonaalista ehkäisyä. Pärjäämme hyvin kondomilla. Tiedämme, että haluamme lähteä yrittämään seuraavaa lasta viimeistään parin vuoden kuluttua. Helpompaa etten sotke kehoani hormoneilla.

Millaiseen ehkäisyyn te olette päätyneet synnytyksen jälkeen? Oletteko olleet tyytyväisiä?

Seuraa minua
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa
Facebook: Suloisia unelmia



sunnuntai 7. tammikuuta 2018

JOULU 2017

Tällä kertaa joululla oli aivan uudenlainen merkitys! Vaikka Elian on todella pieni eikä ymmärrä joulusta vielä mitään, oli tämä silti aiempiin jouluihin verrattuna täysin erilainen. Minulle oli tärkeää tehdä pienen ensimmäisestä joulusta unohtumaton. Valitettavasti emme päässeet tätä joulua vielä viettämään perheenä. Minä vietin sen Elianin kanssa äitini luona ja Ville oli omilla vanhemmillaan. Onneksi sovimme, että ensi joulun vietämme yhdessä omassa kodissamme. Remonttikin on varmasti silloin jo hyvällä mallilla. :)
Joulussa parasta on jouluaterian syönti perheen kanssa. Tällä kertaa pöydästä kuitenkin puuttui yksi veljeni. Hän oli kuskina joulupukille. Ruokana oli perus jouluruokaa eli kinkkua, laatikoita, joista oma lempparini on ehdottomasti porkkanalaatikko, rosollia, salaatteja, perunaa ja jauhelihakastiketta. Elianhan päätti vedellä unia koko jouluaaton. Kahdeksan ja puoli tuntia unta putkeen ensimmäisen kerran! Siinä meni ohi niin ruokailu kuin joulupukin vierailukin.

Joulupukki vieraili luonamme alkuillasta. Harmi, että vierailu kesti vain viitisen minuuttia. Muuten hänellä oli hauskat jutut! Eliankin sai jo muutaman paketin, joista paljastui muun muassa soiva nalle, pörröhaalari, helistinsukat ja soittorasia karuselli. Minä puolestani sain äidiltäni joululahjaksi suklaata ja lahjakortin New Yorkerille. Päätin jo raskausaikana, että uusin vaatekaappini sisällön, joten tällä lahjalla pääsen hyvin alkuun. :)
Ilta menikin sitten Monan ja Lucaksen leluja ihastellessa ja jouluisia elokuvia katsellessa. Myöhemmin illalla Ville tuli hakemaan meitä kotiin ja toi tullessaan lahjoja perheeltään. Kotona kuusen alla odotti myös monta meidän hankkimaamme lahjaa toisillemme sekä Elianille. Päätimme osan lahjoista jättää odottamaan joulupäivää ja avata ne silloin. :)

Joulupäivänä vierailimme isoäidilläni ja isälläni Valkeakoskella. Siellä tapasimme myös muita sukulaisiani pitkästä aikaa. Jälleen kerran pieni poika päätti nukkua koko vierailun ajan. Illalla veimme hänet yökylään minun äidilleni ja saimme viettää Villen kanssa aikaa kahdestaan. Kävimme viemässä haudoille kynttilöitä ja katselimme elokuvia myöhään yöhön. Tapaninpäivänä nukuimme pitkään ennen kuin äitini toi Elianin kotiin!

Millainen joulu teillä oli? 

Seuraa minua
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa
Facebook: Suloisia unelmia

perjantai 5. tammikuuta 2018

JÄLKITARKASTUS

Joulukuun 19. päivä tuli kuusi viikkoa ja kolme päivää synnytyksestä. Minulle oli sovittu jälkitarkastus Kanta-Hämeen Keskussairaalassa sille päivälle. Lääkäri oli osastolta kotiuttaessaan meidät sitä mieltä, että minun olisi hyvä tulla heille jälkitarkastukseen vaikean synnytyksen takia. Saisin samalla mahdollisuuden käydä synnytystä vielä kerran läpi lääkärin kanssa. Odotin kovasti, että aika olisi ollut leikkauksen tehneelle lääkärille, mutta vastassa oli sen sijaan joku toinen lääkäri. Tämä lääkäri ei ollut edes lukenut potilastietojani ja perehtynyt synnytykseeni. Tästä syystä synnytyksestä keskustelukin jäi vähemmälle.

Keskustelun sijaan lääkäri katsoi, että kohtu oli supistunut oikean kokoiseksi, ja että leikkausarpi näytti hyvältä. Kaikki olivat hänen mukaan kunnossa. Loppu käynnin hän perehtyi sektiohaavan auki olevaan kohtaan. Onkalon syvyys mitattiin ja se oli enää vain sentin syvyinen. Silloin, kun haava aukesi onkalo oli 5-6 cm syvä. Haava oli lähtenyt hyvin parantumaan. Täytyi vain olla kärsivällinen, sillä siinä menee kauan. Pitihän sen lähteä paranemaan pohjalta asti. Lääkäri otti haavasta myös bakteeriviljelyn ja laittoi uuden haavanauhan ja -lapun. Hän myös sanoi keskustelevansa kirurgin kanssa, jos haava suljettaisiin kauniisti sen jälkeen, kun onkalo on parantunut kokonaan. Muuten haavan jatkohoito siirrettäisiin täysin omaan terveyskeskukseen. 

Keskustelimme vielä ennen lähtöäni ehkäisystä, ja kerroin etten ole aloittanut saamiani minipillereitä. Sain muistutuksen siitä, että seuraavaa raskautta saa yrittää vasta 1-1,5 vuoden kuluttua sektiosta ja kehoituksen aloittaa pillerit nyt seuraavien kuukautisten alkaessa. Minullahan oli jo ensimmäiset kuukautiset tulleet, kun sektiosta oli kuusi viikkoa kulunut. 

Mainitsin lääkärille myös lantion ja alaselän kovista kivuista. Hän kehotti minua varaamaan ajan omalle lääkärille. Tämän aionkin hoitaa, kunhan vain haava saadaan kuntoon. 

Millainen jälkitarkastus teillä on ollut? Miten olette synnytyksestä palautuneet? 

Seuraa minua
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa

torstai 4. tammikuuta 2018

SYNNYTYKSEN JÄLKEISET VAIKEUDET

Synnytys oli todella vaikea niin henkisesti kuin fyysisestikin! Kuten synnytystarinassa jo mainitsinkin, synnytys ei mennyt niin kuin olin toivonut. Siihen liittyen minulla oli vain kaksi pelkoa, lapsen menettäminen ja sektio. Valitettavasti jouduin toisen näistä kohtaamaan. Sektion. Olin niin kauhuissani, että en muista kaikkea tapahtuneesta. Minullahan on aivan järkyttävä leikkauspelko. Tämähän ei siis koske vain sektiota vaan kaikkia mahdollisia leikkauksia. Vauva oli niin suuri, ettei hän olisi mahtunut syntymään alakautta. Myös tulehdusarvot lähtivät nousemaan lapsivesien menon jälkeen. Jälkeenpäin pääsin käymään synnytystä ja leikkausta läpi sairaalassa meitä hoitaneen kätilön, leikkauksen tehneen lääkärin, lastenlääkärin, sairaalapsykologin ja hoitajien kanssa. Silti en kertaakaan päässyt kertomaan todellisia ajatuksiani ja tunteitani. Heidän kanssaan keskustellessa keskityttiin vain niihin hyviin ja ihaniin asioihin, kuten terveeseen vastasyntyneeseen poikavauvaani. Olisin halunnut kertoa kuinka pettynyt olin itseäni ja synnytystä kohtaan, kuinka vihainen olin ja kuinka tulevaisuus pelotti. Sairaalassa tämä ei kuitenkaan ollut mahdollista, he eivät kuunnelleet minua. Kotiuduttuamme otin asian heti puheeksi neuvolassa ja myöhemmin pääsin keskustelemaan psykologin kanssa. Vaikka asioiden läpikäyminen on ollut vaikeaa ja ahdistavaa, olen silti päässyt niissä eteenpäin. En enää syytä itseäni tapahtuneesta ja vihakin on alkanut laantumaan. Pettymys ei ole hävinnyt mihinkään ja edelleen tulevaisuus pelottaa. Tiedän haluavani useamman lapsen, mutta en tiedä uskallanko koskaan enää yrittää. Mitä, jos raskautumisessa kestää yhtä kauan kuin tälläkin kerralla? Etenkin synnytys pelottaa. Mitä, jos se päättyy taas sektioon ja siitä toipuminen vie yhtä kauan aikaa kuin nyt? Onneksi nämä ovat asioita, joita ei tarvitse vielä sen ihmeemmin pohtia. Toivon nyt ensin pääseväni tämän synnytyksen aiheuttamista peloista ja traumoista ylitse. Henkisen puolen paranemisessa tulee varmasti kestämään kauemmin kuin fyysisen, mutta päivä kerrallaan.
Synnytys on jättänyt jälkeensä myös erilaisia fyysisiä vaikeuksia. Synnytyksen jälkeen olimme sairaalassa 10 vuorokautta ennen kuin pääsimme kotiin. Onneksi saimme olla koko tuon ajan perhehuoneessa, joten Ville sai olla kanssamme. En tiedä olisiko minua vielä edes kotiutettu, jos en olisi itse sitä vaatinut. Synnytyksessä lapsivesien menon jälkeen tulehdusarvot lähtivät nousemaan kovaa vauhtia. Leikkauksen jälkeen ne olivat nousseet jo 300 ja kuume oli korkea. Myöhemmin selvisi, että olin saanut jonkinlaisen infektion. Viikon verran yritin hoitajilta tiedustella, että mikä minua oikein vaivaa. Valitettavasti en saanut suoria vastauksia vaan aina sanottiin etteivät he tiedä. Loppujen lopuksi vaadin päästä juttelemaan lääkärin kanssa, joka kertoi, että minulle oli tullut lapsivesikalvojen ja istukan tulehdus. Tulehduksen parantumiseen voisi mennä kolmekin viikkoa. Koko sairaalassa olo ajan sain antibiootteja suoraan suoneen ja kotiuduttuamme söin niitä vielä 10 päivää suun kautta. Tulehdusarvot kuitenkin laskivat ja antibioottikuurin jälkeen ne olivat normaalit.

Kun antibioottikuuri oli lopuillaan ja aloin ajattelemaan parantumisesta positiivisesti, edessä olikin jo uusi haaste. Sektiosta oli kulunut 15 vuorokautta, kun sektiohaava aukesi yhdestä kohtaa ja alkoi vuotamaan kellertävää nestettä. Soitin synnärille ja he neuvoivat minua tulemaan heti näytille. Lääkäri tutki haavan ja puristeli sieltä useamman desilitran nestettä ulos. Hän kokeili haavan syvyytä ja arvion mukaan se oli noin 5-6 cm syvä. Ultralla varmistettiin vielä, että vatsalihakset olivat kunnossa. Olin kuulemma onnekas, sillä ilmeisesti kyseessä oli haavaonkalo, jonne oli kertynyt kudosnestettä. Usein tälläisissä tapauksissa, kun haava aukee, vatsalihakset ovat pettämässä ja silloin tarvitaan uusi leikkaus. Onkalon pohjalle asti laitettiin haavanauhaa ja päälle imevä lappu. Haavan pitäisi lähteä paranemaan pohjalta päin ja sitä oli käytävä hoitamassa terveyskeskuksessa päivittäin niin kauan kuin kudosnestettä erittyi paljon. Reilut kolme viikkoa kävin haavaa hoitamassa päivittäin, kunnes hoitoa vähennettiin joka toiseen päivään. Samoihin aikoihin haava tulehtui ensimmäisen kerran. Sain 10 päivän antibioottikuurin, jonka jälkeen meni viisi päivää, kunnes tulehdusarvot nousivat uudelleen ja kuume nousi korkeaksi. Tällä kertaa sain 14 vuorokauden antibioottikuurin. Haavan hoitoa on lisätty ja tällä hetkellä käyn päivittäin hoitamassa sitä terveyskeskuksessa ja viikonloppuisin ja pyhinä meillä käy kotisairaanhoitaja. Tällä hetkellä haavan onkalo on sentin syvä ja se pitäisi nyt saada siististi sulkeutumaan. Haava erittää edelleen kudosnestettä. Tämä jatkuva terveyskeskuksessa ravaaminen saa minut jo surulliseksi. Toivoisin niin kovasti, että haava paranisi pian.

Raskaus ja synnytys jättivät jälkeensä myös kovat kivut lantiolla ja alaselässä. Niihin en vielä ole saanut apua, mutta nekin on hoidettava. Haluan päästä eroaan jatkuvasta särkylääkkeiden syömisestä.

Paranitteko te hyvin synnytyksen jälkeen vai tuliko takapakkia? 

Seuraa minua
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa
Facebook: Suloisia unelmia

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

RISTIÄISET

Joulukuun 10. Päivänä vietimme poikamme ristiäisiä. Kastetilaisuus pidettiin kirkossa. Pappina toimi tuttu pappi, joka oli myös rippikoulupappinani aikoinaan. Kahvitilaisuuden olisin halunnut järjestää kotona, mutta eihän tänne remontin keskelle olisi voinut juhlia järjestää. Onneksi saimme seurakuntasalin käyttöömme! Villen äiti leipoi suurimman osan tarjottavista muun muassa kakut, muffinssit ja pullia. Vain voileipäkakut tulivat pitopalvelusta ja keksit ja suklaakonvehdit ostimme itse kaupasta. Koristeet ostimme jo hyvissä ajoin kahvipöytään ja ristiäisviikolla kävimme kukkakaupasta tilaamassa siihen kauniin kukkakimpun sinisillä kukilla.
Ristiäiset sujuivat oikein mukavasti ja melkein kaikki kutsutut vieraat pääsivät paikalle. Yksi kummi ei päässyt, mutta onneksi se ei kummiutta estä. Vauva oli hereillä, mutta tyytyväisenä, koko virallisen osuuden ajan. Muutaman kerran hän jutteli vähän kovempaa, jolloin pappi höpisi hänelle mukavia asioita takaisin. Taisi kummisedän sylissä olla hyvä. :) Minun teki sen sijaan vähän kipeää seistä 20 minuuttia paikoillani. Sektiohaavaa särki kovasti ja loppua kohden alkoi jo tärisyttämään ja pyörryttämään.

Kahvitilaisuuden ajan vauva nukkui tyytyväisenä, vaikka kiersikin sylistä syliin. Kahvituksen jälkeen otimme valokuvia vauvasta kummien ja muiden tärkeiden ihmisten kanssa. Juhlien loppu puolella avasin ristiäislahjoja, jotta vieraat pääsivät näkemään, mitä kaikkea meidän pieni oli saanut. Lahjaksi tuli muun muassa vauvakirja, säästöpossu, valokuva-albumeja, valokuvakehyksiä, kastesormus, vaatetta, vaippakakku ja muuta ihanaa!
Meidän pieni poikamme sai nimekseen

Elian Aatos Oliver

Seuraa minua
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa
Facebook: Suloisia unelmia