lauantai 30. joulukuuta 2017

VAUVAN ENSIMMÄISET PÄIVÄT

Vauva ehti olla kanssamme melkein pari tuntia synnytyssalissa, ennen kuin kätilö tajusi mitata hänen verensokerinsa. Mittari näytti erroria. Hän yritti uudelleen. Sama toistui. Vauva vietiin kiireellä vastasyntyneiden teho-osastolle ja me jäimme odottamaan lisätietoja. 

Tunti meni ennen kuin joku tuli kertomaan lisää. Olimme koko tämän ajan kahdestaan, eikä kukaan tullut sanomaan mitään. Pelotti ja huoli pienestä oli suuri. Tuntui kuin meidät olisi unohdettu. En osannut oikein keskittyä mihinkään ja lopulta aloin olemaan jo hieman kärsimätönkin. Jossain vaiheessa yöhoitaja tuli kertomaan, että meidät siirrettäisiin synnyttäneiden osastolle perhehuoneeseen ja pääsisin vauvaa katsomaan heti aamupäivällä, kun oma vointini sallii sen. Ville olisi päässyt heti aamulla herättyään katsomaan pikkuista, mutta halusi odottaa minuakin ja mennä yhdessä. Osastolle siirtyessämme hoitaja kertoi meille, että vauva oli mennyt shokkiin. Hänen verensokerinsa olivat nousseet tunnin kuluttua vastasyntyneiden teholle pääsystä 1.1. Verensokerit olivat siis olleet todella alhaiset. Paljon myös jätettiin kertomatta. Jälkeenpäin luin vauvan potilastiedoista, että hän oli teholle tullessaan mennyt veltoksi.
Aamulla Ville työnsi minut pyörätuolissa vastasyntyneiden teholle ja pääsin näkemään vauvani. Hoitajat olivat juuri vaihtamassa hänelle vaippaa. Sen jälkeen pääsin syöttämään hänet ensimmäistä kertaa. Voi kuinka pieni ja suloinen hän oli. <3 Hänellä oli kanyyli kädessään, ja meitä ohjeistettiin varomaan sitä, jottei pientä tarvitsisi kiusata ja laittaa kanyylia uudelleen. Alkuun hän imi pullosta vain 40 milliä, mutta määrää lähdettiin melko pian nostamaan. Syönnin jälkeen hän sai suuhunsa sokeritahnaa. Tahna oli todella makeaa ja pieni ei pitänyt sen mausta yhtään. Irvisteli vain.

Ensimmäisenä päivänä minä pääsin käymään vauvan luona sekä aamulla että illalla. Ville kävi muina aikoina opettelemassa vaipan vaihtoa, hoitamista ja syöttämistä. Onneksi vauvan ei tarvinnut olla pitkiä aikoja yksin. Itse makasin osastolla kuumeisena synnytyksessä saamani tulehduksen takia. Myös sektion aiheuttamat kivut olivat kovia.
Toisen päivän aamuna lastenlääkäri tuli luoksemme osastolle kertomaan vauvan voinnista. Verensokerit olivat lähteneet nousemaan hyvin ja mitään muuta "vikaa" vauvasta ei löytynyt. Vauva voisi päästä jo seuraavana päivänä luoksemme synnyttäneiden osastolle, jos mitään takapakkia ei tulisi. Olin todella onnellinen hyvistä uutisista ja helpottunut kuullessani vauvan voivan hyvin! Lääkärin lähtiessä myös Ville lähti teholle vauvaa hoitamaan. Itse jäin odottamaan seuraavaa antibiootti tiputusta. Toisena päivänä pääsin jo kolme kertaa käymään vauvan luona ja osallistumaan hänen hoitoonsa. Joka kerta jäädessäni yksin huoneeseemme ja Villen lähtiessä vauvan luo, tunsin olevani huono äiti. Makasin itse avuttomana sängyssä tipassa samalla, kun tuntemattomat ihmiset hoitivat minun lastani. Erossa oleminen tuntui todella pahalta. Olisin halunnut olla koko ajan vauvan luona ja hoitaa häntä.

Kolmantena aamuna menimme molemmat vastasyntyneiden teho-osastolle, jossa lastenlääkäri oli juuri tekemässä kotiinlähtö tarkastusta vauvallemme. Meillehän tämä ei vielä tarkoittanut kotiin lähtöä, sillä oma vointini oli huono. Mutta kuulimme kuitenkin hyviä uutisia. Verensokerit eivät olleet kertaakaan yön aikana laskeneet sallittujen rajojen alapuolelle, joten pieni pääsisi luoksemme. Sitä ennen Ville sai kylvettää hänet ja minä pääsin pukemaan hänelle vaatteita. Voi kuinka toinen oli niin pieni ja heiveröinen. Kauaa, en jaksanut seisoa hoitopöydän edessä, joten Ville sai pukea hänet loppuun. Pääasia oli, että sain edes vähän hoitaa häntä. Sillä välin, kun minä hoidin paperitöitä, Ville syötti pienen. Saimme vauvalle virallisen henkilötunnuksen ja allekirjoitin muutaman virallisen paperin.
Synnyttäneiden osastolle päästyämme, saimme ohjeet vauvan jatkohoidosta. Seuraavalla kolmella ruokailulla hänen verensokerinsa mitattaisiin ja hän saisi sokeritahnaa suuhunsa. Onneksi sokereissa ei tapahtunut laskuja ja tahnastakin päästiin jo neljäntenä päivänä eroon!

Vauvan ollessa viiden vuorokauden ikäinen, hän rupesi kellastumaan. Reiluksi vuorokaudeksi hän joutui sinivalohoitoon. Onneksi sairaalassa oli käytössä sellainen laite, jonka sai laittaa vauvan omaan sänkyyn ja näin vauva pysyi kanssamme samassa huoneessa. Vauvaa pystyi myös syöttämään ja pitämään sylissä laitteesta huolimatta. Onneksi keltaisuus alkoi häviämään ja arvot olivat jo seuraavana päivänä normaalit. Enää kotiutumisemme oli kiinni minun voinnistani.

Seuraa minua
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa
Facebook: Suloisia unelmia

12 kommenttia:

  1. Toinen on niin pikkuinen. Aikamoinen alku pienellä on ollut. Ihanaa kun kaikki on nyt hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä <3 Onneksi kaikki on nyt hyvin. <3

      Poista
  2. Puhut kauniista sairaala olosta ja tuskasta kun muut hoitaneet vauvaa kun sinä olet vielä ollut heikossa kunnossa. Nyt sinun ollessa kuitenkin terveempi on vauva jatkuvasti sun äidillä ja muutaman yönkin jo siellä viettänyt :D eikö vauvan hoito ollutkaan ihan sitä mitä ajattelit...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni se, että me Villen kanssa jaksamme ja saamme levätä on tärkeää myös lapsen hyvinvoinnin kannalta. Hän on viettänyt kaksi yötä äidilläni ja molempina kertoina olemme saaneet levätä. Mitään erikoisia kuvitelmia minulla ei vauvanhoidosta ollut. Onhan minulla sen verran nuorempia pikkusisaruksia, että tiedän mitä se on. Meidän poikamme vain sattuu olemaan itkuisempi. Mielelläni pojan äidilleni hoitoon vien. Hän on täysin eriasia kuin tuntematon ihminen.

      Poista
    2. Tottakai se on tärkeetä että saatte levätä mutta teitä on kuitenkin kaksi jakamassa kotityöt ja vauvan hoidon. Itse pidän vaan outona että noin pientä annetaan hoitoon jatkuvasti. Mutta kukin tietenkin tyylillään :)

      Poista
    3. Niin no sinähän et arjestamme mitään tiedä. Mutta lueppa tuo postaus, jossa kerroin synnytyksen jälkeisistä vaikeuksista. Otamme avun vastaan kun sitä tarjotaan ja parempi niin ettemme aja itseämme ihan loppuun. :)

      Poista
  3. Sisukas pieni <3
    Onneksi olette nyt molemmat kotona ja terveitä.
    Saiko mustekalan muuten kotiin vai mikä käytäntö siitä on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. <3 Mustekalan saimme kotiin pienelle <3

      Poista
  4. Voi ei mitä olet kokenut mutta onneksi nyt on kaikki hyvin <3

    VastaaPoista
  5. Mutta et voi kieltää etteikö se kuulosta hurjalta että lähes vastasyntynyt eli muutaman viikon ikäinen on yöhoidossa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän vauvamme ei ole ollut muutaman viikon ikäisenä yöllä hoidossa.

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥