sunnuntai 17. syyskuuta 2017

RASKAUSVIIKKO 32+1


 Tällä hetkellä eletään raskausviikkoa 33! Hurjaa ajatella, että nyt mennään jo lujaa vauhtia viimeisellä kolmanneksella ja laskettuun aikaan on jäljellä enään vajaa 8 viikkoa! Viimeksi kirjoittelin raskauskuulumisia raskausviikolla 28. Hetki on vierähtänyt ja tässä ajassa on tapahtunut paljon. Olen käynyt kaksi kertaa äitiyspoliklinikalla. Ensimmäinen käynti äitiyspoliklinikalla oli raskausviikolla 27+6. Silloin sain uusia vinkkejä ruokavaliooni ja ohjeeksi seurata sokereita vielä parin viikon ajan. Puhuttiin insuliinin aloituksesta, jos ruokavaliolla ei muutosta tapahtuisi. Ultrassa vauva vaikutti suuri kokoiselta ja kasvoi keskikäyrän yläpuolella. Painoarvio oli tuolloin 1244 grammaa. Uusi aika sovittiin raskausviikolle 30+3.

Toisella käynnillä käytiin läpi ruokavalioni muutoksia, otettiin ensimmäistä kertaa 15 minuutin ajan vauvan sydänkäyrää ja keskusteltiin muutenkin voinnistani. Tapasin molemmilla kerroilla ensin diabeteshoitaja - kätilön ja sen jälkeen lääkärin. Kerroin selkävaivoistani ja siitä, etten saa öisin nukuttua niiden takia. Lääkäri katsoi selkääni ja kertoi kipujen olevan lihasperäisiä. Voisin kokeilla kipuihin liikuntaa, venyttelyä, äitiysfysioterapeuttia, hierojalla käyntiä sekä kylmä- ja kipugeeliä. Lääkäri ei myöskään olisi huolissaan sokereistani, sillä aamupaastot ja ruokailujen jälkeiset ovat kunnossa. Muut voisi jättää omaan arvoonsa. Ultratessa huomattiin vauvan vartalon kasvavan nätisti keskikäyrällä, eikä hän uskonut vauvastamme kasvavan suuri kokoista sokereiden takia. Vauvan pää kuitenkin vastasi kahta viikkoa isompaa ja hän istuskeli perätilassa, joten saimme uuden kontrolliajan raskausviikolle 36. Tuolloin tarkistetaan vauvan koko ja asento. Pienellä olisi edelleen kuulemma reilusti tilaa kääntyä pääalaspäin, joten vielä ei tarvinnut huolestua. Sokereista sovittiin sen verran, että jatkan edelleen samalla ruokavaliolla ja mittaan kolmena päivänä viikossa sokereita. Lähetän kahden viikon välein mittaustulokset diabeteshoitajalle sähköpostitse. Olo oli todella huojentunut tuon toisen käynnin jälkeen! Ei insuliiniä ja vauva tuntui kasvavan hyvin. Vauvan painoarvio oli tuolloin 1689 grammaa.
Pahoinvointia on edelleen. Sain ensimmäisellä äitiyspoliklinikka käynnillä lääkettä närästykseen ja se on auttanut. Närästys on hävinnyt melkein kokonaan ja silloin harvoin, kun se minua vaivaa lähtee se lääkkeen ottamisen jälkeen melkein välittömästi. Tuolloin lääkäri ajatteli sen vähentävän myös pahoinvointia, mutta niin ei ole käynyt. Edelleen aamuisin on paha olo ja oksettaa. Muutaman kerran viikossa käyn oksentamassakin. Myös ruokailujen jälkeen on todella paha ja voimaton olo. Oksettaa ja vatsaan sattuu.

 Neuvolassa olen viimeksi käynyt raskausviikolla 28+4 ja seuraava käynti on ensi viikon keskiviikkona, jolloin mennään jo raskausviikolla 32+4. Viimeksi neuvolassa katsottiin vain perusjuttuja, kuten pissa, verenpaine, paino, vauvan sydänäänet ja sf mitta. Vauvan sykkeet ovat pyörineet edelleen 150-160 välissä. Painoni on tähän mennessä noussut 23 kiloa. Turvotusta on paljon sormissa, jaloissa polvista alaspäin ja kasvoissa. Kihlasormuskaan ei meinannut lähteä millään irti, mutta onneksi sain kuin sainkin sen pois. Jalat ovat aamusta iltaan kunnon pölkyt ja ainoastaan kesällä käyttämäni balleriinat mahtuvat jalkaani. Kenkäostoksille olisi lähdettävä, jotta tarkenee ilmojen viiletessä. Olen neuvolassa yrittänyt ottaa synnytyksen puheeksi, sillä nään siitä jo painajaisia. Vastaukseksi sain kuitenkin vain, ettei kannata stressata. Kuinkahan vaikeaa on löytää ihminen, joka tosissaan keskustelee kanssani tästä aiheesta. Ainakin doulan kanssa aion ottaa asian puheeksi seuraavalla tapaamisella. Seuraavalla neuvolakäynnillä on isyydentunnustus ja samalla keskustelemme synnytyssairaala valinnastamme. Alkuun olin pitkään sitä mieltä, että synnytämme taysissa. Nyt olen kuitenkin kuullut kaikilta todella hyviä kokemuksia Hämeenlinnan sairaalasta, ja olen kääntynyt sille kannalle, että haluan synnyttää siellä. Samalla tuen pienen synnytyssairaalan pystyssä pysymistä. :)
 Vatsa on kasvanut hurjasti ja sen huomaa parhaiten vaatteista. Paidat ylettävät enään napaan asti ja alavatsa jää paljaaksi. Mekkojen helmat nousevat ja vatsakin alkaa olemaan kokonsa puolesta tiellä. Uusia vaatteita olisi hankittava pian, jos en halua jäätyä ulkona!

Äitiysloman alkuun on enää vain kolme viikkoa aikaa! Sen jälkeen saakin ruveta jännittämään, koska tulee lähtö synnyttään. Tuntuu samaan aikaan todella haikealta ja surulliselta, että raskausaika on kohta ohitse, mutta myös todella ihanalta ja mahtavalta sillä uusi aikakausi alkaa. Pääsemme tapaamaan tämän pienen tyypin ja tutustumaan häneen. Opettelemaan elämää hänen kanssaan. Raskausaika on kaikista kivuista, säryistä, pahoinvoinneista ja muista huolimatta ollut aivan ihanaa aikaa. On ihanaa tuntea pienen liikkeet sisälläni ja tietää hänen kasvavan ja vahvistuvan. Ihanaa, että minun kehoni on pystynyt kantamaan tätä pientä ihmettä sisällään näinkin kauan ja vihdoinkin unelmani toteutuu. Olen joka päivä vain entistä kiitollisempi tästä kaikesta. Päivääkään en vaihtaisi! Villekin tunsi viime viikolla ensimmäistä kertaa vauvan liikkeet. Pyysin häntä laskemaan käden vatsalleni ja keskittymään hetkeksi vain siihen, mitä tuntee kättään vasten. Vauva potki juuri tuolla hetkellä suoraan Villen kättä kohden. Voi kuinka iloiseksi hänkin tuli, kun tunsi pienen liikkeet. <3
Kuten jo aikaisemmin mainitsin synnytys alkaa pyörimään enemmän mielessä. Olen lukenut yhtä synnytysopasta ja pohdiskellut synnytystoiveiden kirjaamista paperille. Mitä sitä edes synnytykseltä toivoisi? Muutakin kuin alatiesynnytystä ja tervettä vauvaa. <3 Mitä te olette kirjanneet synnytystoiveisiin? Myös sairaalakassin pakkaaminen pyörii mielessä. Netistä olen löytänyt paljon erilaisia listoja siitä, mitä mukaan kannattaisi ottaa. Niistä olen sitten koonnut itselleni pienen listan asioista, joita luulen tarvitsevani. Tällä hetkellä sairaalakassiin on pakattuna vain villasukat, mutta onhan sekin jo alku. Mitä kaikkea te olette ottaneet mukaan sairaalaan? :)

Loppuraskauden ja nimen päättämisen myötä myös ristiäiset ovat aktiivisesti mielessä. Olemme aina välillä istuneet yhdessä alas miettimään millaiset ristiäiset pojalle haluamme. Ristiäispäivä on päätettynä, ja pienen paikkakunnan hyvä puoli on se, että pappi on varmasti saatavilla silloin. Kirkon ja papin ajattelin varata vasta vauvan syntymän jälkeen. Ristiäisiä on tarkoitus viettää vielä ennen joulua. Kastetilaisuus järjestetään kirkossa, mutta kahvittelut ym haluaisin hoitaa kotona. Tarkoitus on saada yläkerran remontti valmiiksi ennen ristiäisiä ja alakerran remontti aloitettaisiin vasta ristiäisten ja joulun jälkeen. Myös vieraslista on tehty, ja pitää sisällään noin 45 vierasta. Missä te olette ristiäiset järjestäneet? Kotona vai seurakunnan tiloissa? :) 

Seuraa minua
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa
Facebook: Suloisia unelmia

14 kommenttia:

  1. Kolmen lapsen äitinä sanoisin, että älä stressaa. Tiedät itse synnytyksessä haluatko jotain kivunlievitystä ja sitten vain pyydät sitä. Sairaalaan oon pakannut itselle ja vauvalle kotiintulovaatteet, neuvolakortin, kännykän ja laturin+hammasharja ja tahna. Sairaalasta löytyy kyllä aika lailla kaikki muu. Toki jos haluaa jotain herkkua itselle ottaa niin. Pari päivää sairaalassa menee kuitenkin yleensä vauvaa ihastellessa ja lepäillessä, joten en itse ole ottanut mukaan mitään kirjoja, keskeneräisiä neuleita ym. Tsemppiä synnytykseen, se on oikeesti tosi ihana kokemus! <3 -miljama.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on varmasti totta, että vauvan syntymän jälkeen päivät menevät ihastellessa häntä ja levätessä. Siinä ehdi kirjoja lukemaan. :D Kiitos paljon <3 Minulla on tavallaan todella ristiriitaiset ja sekavat ajatukset synnytyksen suhteen, mutta eivätköhän ne tästä selkene. :)

      Poista
  2. No kyllä oltiin neuvolassa taas empaattisia ja auttavaisia. :( Mulle tarjottiin mahdollisuutta pelkopolilla käyntiin ja sain ylimääräisen neuvola-ajan, jossa käsiteltiin synnytykseen liittyviä pelkojani. Kannattaa selvittää, jos sinä pääsisit pelkopolikäynnille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä itsekin hieman petyin neuvolan toimintaan tässä asiassa. Olisi ihanaa, jos pääsisi käsittelemään vain ja ainoastaan tätä synnytykseen liittyvää pelkoa jonkun kanssa. Täytyykin selvittää tuo pelkopoli asia. :)

      Poista
  3. Olis kiva saada semmonen kunnon raskaus kuva missä näyt kokonaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän se jossakin vaiheessa onnistu. :)

      Poista
  4. Täälläkin jo odotellaan kovasti vauvan syntymää. Tsemppiä loppuodotukseen ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla. <3 Kiitos tsempeistä. <3

      Poista
  5. Hei! Onko kaikki ok? Kun et ole pitkään aikaan kirjoitellut tänne blogiin..ois kiva kuulla kuulumisia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki on hyvin. Olen ollut vain todella väsynyt nyt loppu raskauden, enkä ole jaksanut istua koneella. Aloitin tuossa juuri kirjoittelemaan tämän hetken kuulumisia ja yritän julkaista sen mahdollisimman pian. :)

      Poista
  6. joko olet synnyttänyt?

    VastaaPoista
  7. Mitä kuuluu? On niin kauan ollut hiljaista?

    VastaaPoista
  8. Kukkuu! Mitäs sulle kuuluu? Miten loppuraskaus on sujunut?😊

    VastaaPoista
  9. Mitä sulle kuuluu? Kun et oo kirjoittanut pitkään aikaan :(

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ♥