lauantai 12. elokuuta 2017

RASKAUSVIIKKO 27+0

Ihan uskomatonta, että nyt eletään raskausviikkoa 28! Viikon päästä alkaa viimeinen kolmannes. Tänään laskettuun aikaan on jäljellä tasan 91 päivää. Aika on mennyt ihan uskomattoman nopeasti, vastahan tein positiivisen raskaustestin ja nyt jo kohta on marraskuu ja pieni syntyy. <3

Viimeksi olin neuvolassa viime viikon keskiviikkona, jolloin oli raskausviikko 25+4. Laitettiin uudelleen lähete äitiyspoliklinikalle, sillä sokereissa on edelleen ylityksiä ja painoa on tullut reilussa viikossa melkein kaksi kiloa! Ruokavaliosta keskusteltiin lisää ja tultiin siihen tulokseen, ettei siihen juurikaan tarvitse muutoksia tehdä. Aika hyvin olen tietoinen siitä mitä voin raskausdiabeteksen takia suuhuni laittaa ja mitä en. Painoa on tullut koko raskauden aikana nyt jo 14 kiloa! Pakko kyllä myöntää, että joka kerta vaa'alle meno hirvittää. Kuinkahan paljon sitä ehtii tulemaan vielä ennen synnytystä? Turvotusta on reilusti, etenkin sormissa ja jaloissa polvista alaspäin. Kihlasormuskaan ei enää lähde irti sormesta. Sunnuntaina on kihlakuvaus ja sen jälkeen revin tuon sormuksen irti vaikka väkisin. En halua, että sitä sairaalassa leikataan pois. Äitiyspoliklinikalta tuli tällä viikkoa jo kirje, ja sain ajan ensi viikon perjantaille.

Kolme viikkoa sitten pahoinvointi palasi, ja on ollut kiusanani siitä lähtien. Etenkin ruokailun jälkeen oksettaa ja vatsaan sattuu. Olen pienentänyt annoskokojakin siinä toivossa, että se helpottaisi, mutta ei siitä ole ollut apua. Närästys on myös vaivannut etenkin iltaisin ja makuullaan ollessa. Renniestä ei juurikaan ole apua. Huomaa myös, että loppua kohden mennään sillä öisin on saanut ruveta heräämään useamman kerran pissalle! Liitoskipuja on edelleen todella paljon. Jos yhtään seisoo tai kävelee pidempään sen huomaa seuraavana päivänä, kun ei tahdo päästä sängystäkään ylös. Öisin pelkkä asennon vaihtaminen vihloo ilkeästi alavatsaan ja häpyluuhun. Supistuksia ilmenee myös epäsäännöllisesti esimerkiksi rasituksen yhteydessä. Myös alaselkä on alkanut vihoittelemaan pitkillä automatkoilla, kävellessä ja pitkään seistessä. Pari kuukautta sitten tilasin vatsaan tukivyön, mutta siitä ei ole ollut mitään apua. Täytyy kokeilla jotain toisenlaista. Olisiko teillä suositella jotain tukivyötä, joka oikeasti auttaa?

Vauva pyörii mahassa ihan miten sattuu. Aamulla hän voi olla pää alaspäin, päivällä poikittain ja illalla jalat alaspäin. Potkut tuntuvat useimmiten joko ihan alhaalla, oikeassa kyljessä tai rintalastan alapuolella. Itse tunnen potkut jo kädellekin ja huomaan vatsan liikahtavan vauvan liikkeiden myötä. Ville vielä harmittelee, kun ei pienen liikkeitä tune. Toissa iltana hän piti pitkään kättään vatsalla ja vauva potki juuri käden kohdalle. Kysyin häneltä tunteeko hän vauvan potkua, ei kuulemma tuntenut. Ehkäpä hänkin alkaa ne pikku hiljaa tuntemaan. :) Kutsumme pikkuista joko Pepeksi tai jollakin muulla yhtä ihanalla lempinimellä. Kesäkuussa saatuamme tietää pienen sukupuolen päätimme myös hänen nimensä. En malta odottaa, että pääsen puhumaan hänestä myös nimellä. <3

Edelleen sf mitta huitelee yläkäyrän yläpuolella ja vastaa noin viittä raskausviikkoa suurempaa. Tämän takiahan sain uudelleen ajan neuvolalääkärillä vauvan painoarvio ultraan. Vauva kasvaa juuri ja juuri alakäyrällä, joten ei hän ainakaan vielä iso ole. Painoarvio raskausviikolla 25+3  oli 750 grammaa. Totta kai nuo mittaukset voivat aina heittää jonkin verran, mutta itse haluan luottaa niihin. Mahan kasvu on yllättänyt minutkin ja se rupeaa olemaan tiellä monessa asiassa. Mutta mahan nopeasta kasvusta huolimatta, pystyn edelleen nauttimaan mahallaan nukkumisesta!

Laskettuun aikaan on kolme kuukautta! Tuntuu hassulta ja ihanalta ajatella, että kolmen kuukauden päästä meillä on vauva! Synnytys pelottaa todella paljon. En niinkään pelkää kipua tai alakautta synnyttämistä, itseasiassa haluaisin mahdollisimman luonnonmukaisen synnytyksen. Pelkään sektioon joutumista, uutta tilannetta ja ympärillä häärääviä ihmisiä, sairaalassa oloa, piikkejä, tutkimuksia ja vauvan kuolemaa. Otin asian jo neuvolassakin puheeksi. Heidän kanssaan keskustellaan asiasta enemmän syyskuun lopussa, kun perhevalmennus on ohitse. Jos edelleen pelottaa, on mahdollista päästä pelkopolille keskustelemaan asiasta.

Seuraa minua
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa
Facebook: Suloisia unelmia

14 kommenttia:

  1. Ihana pieni siellä kasvaa. Sinulla on kyllä kaunis raskausmasu!

    VastaaPoista
  2. Tuo painonnousu raskauden aikana on niin hirveän yksilöllistä! Itselläni on täysin päinvastainen ongelma kuin sinulla. Raskauskiloja ei tohdi tulla juurikaan. Neuvolassa asia otetaan poikkeuksetta joka kerta esille ja silloin tunnen hirveää syyllisyyttä asiasta, johon en ole itse oikein pystynyt vaikuttamaan. Raskausviikkoja on tällä hetkellä 39+0 ja painoa on kertynyt suunnilleen neljä kiloa koko odotuksen aikana. Painonnousu on tosiaankin maltillista, mutta ei se mulle mitenkään superpositiivinen asia oo, vaikka monet tuntuvatkin asiasta olevan ihmeissään...

    Keskiviikkona neuvolakäynnin yhteydessä tehtiin konsultaatiolähete synnytyssairaalaan ylimääräisen ultran toivossa. Mikäli he kokevat ultran tarpeelliseksi, kutsutaan mut alkuviikosta sinne. Syynä on alhainen sf-mitta, joka huitelee 30cm korkeudella. Täällä siis huolenaihetta tuottaa sikiön oletettu pienikokoisuus ja kasvu, joka on sekin hyvin maltillista.

    Voimia raskauteen ja toivottavasti saat jäsenneltyä ajatuksiasi tuon synnytyspelon suhteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ikävää, että neuvolassa otetaan joka kerta esille paino. Tietenkin on hyvä, että sitä seurataa, mutta eihän se kuitenkaan kerro koko totuutta vauvan voinnista. En oikein tiedä noista pienistä sf mitoista, mutta viittaako se aina automaattisesti siihen, että sikiö on pieni? Toivottavasti ultrassa selviäisi pienen kasvaneen hyvin. <3

      Kiitos paljon! Voimia sinullekin loppu rutistukseen! :)

      Poista
  3. Raskaudet on niin erilaisia, harmi kun sulla on pahoinvointia ja muuta. En malta odottaa että vauva syntyy ja pääsee tutustumaan kaveriin! :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän ne ovat. Ehkäpä seuraava raskaus on sitten helpompi, jos vielä mahdollisuuden tähän saan. <3 Välillä tuntuu aika matelevan ja odottaa vain koska pienen saa syliin, mutta vielä saa kolmisen kuukautta odotella. <3

      Poista
  4. Synnytystä ei kannata pelätä, koska se on edessä kuitenkin ja helpommin ohi mitä vähemmän pelkää. Itsellä takana 2x synnytystä ja molemmat mennyt hyvin ja äkkiä��Toivon että saat hyvät kätilöt niin kaikki menee hyvin. Pyydä myös rohkeasti kipuun apua jos tarvitsee��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että sinulla on synnytykset menneet hyvin. :) Toivon saavani synnytyksestä hyvän kokemuksen. :)

      Poista
  5. Nukut vatsallaan?? Miten ihmeessä? Reikä patjassa??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nukun, ja ei patjassa ei ole reikää. :) Vatsallaan nukkuminen ei tunnu ainakaan vielä pahalta, onneksi.

      Poista
    2. Mutta mun ymmärtääkseen kiellettyy? Kuten selällä nukkuminenki olikse puolenvälin jälkeen ;0 tuntuu jotenki hassulta et nukkuis mahallaan ku lapsi siel kuitenki aika iso jo.

      Poista
    3. Ainakin minulle on kerrottu, että niin kauan, kun joku tuntuu hyvältä on se ok. :) Kyllä keho sitten kertoo jos joku ei tunnu hyvältä. Ihan yhtälailla pystyn nukkumaan selällänikin eikä siitäkään aiheudu huonoa oloa. :)

      Poista
  6. Söpö maha, ikävää tuo pahoinvointi, mutta jaksamisia loppuraskauteen. Minulla 3 lasta, painoa tuli 2.1kg, 0.8kg ja 1.1kg ja lapset painoivat 4.2/54 4.4/56 ja 4.9/52 ja kaikki terveinä alateitse,ilokaasun voimin. Sairaalassa olin 3-5 vrk. Kipulääkettä vain pyydät, jos tuntuu sille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Mukava kuulla, että kaikki lapsesi ovat olleet terveitä. :) Lääkkeistä ainoa, jota voisin kokeilla on tuo ilokaasu. Mielihän voi muutta sitten vielä, mutta toivon, etten tarvitsisi piikkejä. Ne pelottavat.

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥