torstai 31. elokuuta 2017

EN AIO IMETTÄÄ VAUVAANI

Hankintoja vauvalle postauksessa sain hyvän vinkin rintapumpun hankkimisesta. Mainitsin vastauksessa, etten aio imettää vauvaani. Haluan pumpata maidon ja juottaa pullosta. Tämä tuntui herättävän monissa ihmisissä negatiivisia ajatuksia. Joidenkin mielestä pilaan lapseni, koska hän saa ruokansa pullosta. Jonkun mielestä toimin sairaalla tavalla ja joku toinen taas ihmettelee miksi ihmeessä en aio imettää. Itseäni kummastuttaa kovasti aikuisten ihmisten suhtautuminen asiaan. Ymmärrän kyllä, että nykypäivänä ollaan kovasti imetyksen kannalla, mutta tämähän on jokaisen äidin oma henkilökohtainen asia ja jokaisen oma päätös. Tärkeintähän on, että vauva saa ruokaa ja kasvaa. Ajattelinkin nyt avata ajatuksiani teille vähän enemmän.

Tiesin jo positiivisen raskaustestin tehdessäni, etten aio imettää vauvaani. Ajattelin kuitenkin, että raskausaika muuttaisi ajatustani ja omaa suhtautumistani imetykseen. Ajattelin, että se valmistaisi minua henkisesti ja mielessäni pystyisin näkemään itseni imettämässä. Minulla ei todellakaan ole mitään imettäviä äitejä vastaan. On hienoa, että toiset jaksavat imettää ja nähdä vaivaa sen eteen, että se onnistuu. Ajatus itsestäni imettämässä kuitenkin ahdistaa. Olen koittanut lukea imetyksestä ja keskustella siitä monien muiden äitien kanssa. Olen pohtinut paljon olisiko minusta edes kokeilemaan sitä. Asia on jollain tavalla jopa stressannut minua läpi raskauden. Mitä enemmän ajattelen imetystä, sitä enemmän se ahdistaa. En vain halua tehdä sitä, se ei tunnu omalta jutulta. Lisäksi rintani ovat olleet jo ennen raskautta todella herkät jopa kipeät koskiessa. En usko imetyksen ainakaan helpottavan sitä. En halua tuottaa itselleni yhtään ylimääräisiä paineita tai stressiä asiasta, jossa voin valita itse miten toimin.

En kuitenkaan halua lääkkeitä maidonnousun estämiseksi. Päinvastoin, haluan vauvan saavan äidinmaitoa mahdollisimman pitkään. Tästä lähti ajatus pumppaamisesta ja pulloruokinnasta. Asiahan on minulle sinällään paljon vieraampi kuin imetys. En tunne ketään, joka olisi pumpannut vauvalleen maidon, joten vertaistukea on etsittävä netistä erilaisilta keskustelufoorumeilta ja facebook ryhmistä. Tietoa on kuitenkin saatavilla enemmän kuin oletin. Pakko myöntää, mitä enemmän olen asiaan perehtynyt, sitä enemmän se tuntuu omalta jutulta. Netistä löytyy paljon tietoa siitä, minkälainen pumppu on mihinkin tarpeeseen sopiva, miten voi auttaa maitoa nousemaan paremmin ja miten maidontuotantoa voi hillitä ja jossain vaiheessa jopa lopettaa kokonaan. Löytyy tietoa siitä kuinka usein olisi hyvä pumpata ja miten toimia muun muassa tiheän imun kausina. Tietoa löytyy yllättävän paljon, kun sitä vain jaksaa ja haluaa lähteä etsimään.

Viimeksi äitiyspoliklinikalla käydessäni kätilö kysyi olenko ajatellut imettää vauvaa. Kerroin avoimesti, mitä olen ajatellut ja hän vaikutti todella ymmärtäväiseltä. Antoi jopa paljon vinkkejä pumppaamiseen, ruokavalioon ja näytti miten käsin lypsäminen onnistuu. Hän myös mainitsi, ettei kannata huolestua jos maitoa ei yhdelle pumpulle heruisi, toiselle voi herua, joten kannattaa kokeilla useampaa pumppua löytääkseen itselle sen oikean. Sairaalassa on kuulemma tarjolla sairaalassa olo ajalle pumppu, ja kotiin kannattaa hankkia sähkökäyttöinen. Hän myös ohjeisti miten tulee toimia vauvan syntymän jälkeen, jotta vauva saa ensimmäiset tipat äidinmaitoa. Pakko myöntää, että minua pelottaa synnytyksen jälkeinen aika. Tulevatkohan hoitajat tyrkyttämään imettämistä minulle? Toivoisin niin kovasti, että meistä huolehtisi sellainen henkilökunta, joka ymmärtää haluni pumpata.

Ville on suhtautunut päätökseeni todella hyvin. Hän tukee minua sata prosenttisesti tässä asiassa. Eikä hän ole kertaakaan painostanut minua imettämiseen vaan ymmärtää, että vauva saa täysin samaa ruokaa pullosta kuin saisi rinnasta. Hän on jaksanut kuunnella panikointiani imetyksestä ja on kannustanut etsimään tietoa muista vaihtoehdoista sekä valitsemaan itselleni sopivan vaihtoehdon. Hänestä on ollut korvaamaton tuki tässä asiassa ja hän auttaa hankkimaan tarpeelliset välineet kotiin. Totta kai tuttipulloja onkin oltava pulloruokinnassa enemmän kuin imettäessä ja välillä tuo mies kiikuttaakin niitä kaupasta kotiin sanomatta. <3

Toivon todella, että kaikki lähtisi hyvin käyntiin. Ymmärrän silti, että vaikeuksiakin voi tulla, mutta ne on tehty voitettaviksi! :) Sitä varten koitan saada mahdollisimman paljon selville ennen vauvan syntymää, jotta osaan varautua kaikkeen mahdolliseen. :)

Onko teistä joku pumpannut ja ruokkinut lastaan pullosta? Haluaisin kuulla lisää kokemuksia! :)

Seuraa minua
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa
Facebook: Suloisia unelmia

tiistai 22. elokuuta 2017

HÄÄT: MISSÄ JA MILLOIN MEIDÄT VIHITÄÄN?

Päivämäärä oli ensimmäinen konkreettinen asia, joka häiden suhteen päätettiin. Halusimme ehdottomasti kesähäät ja päivän olisi oltava erityinen. Tästä lähtikin sitten ajatus juhannushäistä. Nykyään niin harvat juhlivat häitään juhannuksena, koska halutaan itse mennä festareille ja mökeille ja samalla antaa myös sukulaisille ja ystäville mahdollisuus samaan. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että juhannusta voi juhlia joka vuosi, mutta kuinka usein tulee mahdollisuus päästä juhannushäihin? Mikä olisikaan sen romanttisempaa!
Seuraava kysymys oli, että vihitäänkö meidät kirkossa vai maistraatissa. Olimme molemmat sitä mieltä, että kirkkohäät ovat paljon juhlallisemmat ja kauniimmat, joten vihkiminen tapahtuu kirkossa. Minulle on myös erittäin tärkeää saada avioliitollemme Jumalan siunaus. Kirkko ja uskonto ylipäänsä ovat todella tärkeitä asioita elämässäni, joten tuntuu luonnolliselta vannoa valat Jumalan kasvojen edessä.

Kirkon valinta olikin sitten vaikeampi asia. Alkuun varasimme Urjalan kirkon, sillä se sijaitsee suurinpiirtein puolessa välissä molempien perheitä. Urjalan kirkko on myös todella upea sekä ulkoa että sisältä! Kuitenkin raskauden ja yhteenmuuton myötä halusin vaihtaa kirkkoa. Tuntui ajatuksena hassulta mennä jollakin toisella paikkakunnalla naimisiin. Yhtenä toiveena olisi myös, että meidät vihkisi sama pappi, joka kastaa vauvamme. Tästä ei voi kuitenkaan täysin varma olla, sillä pappien työajat selviävät vasta ensi keväänä. Päädyimme kuitenkin varaamaan Akaan kirkon vihkitilaisuuteen. Myös haluamamme ajankohta oli vapaana, koska ensi vuoden juhannukselle ei ollut vielä yhtään varausta.

Joten meidät vihitään 23.6.2018 klo 14.00 Akaan kirkossa! :)

Millä perusteella te valitsitte vihkikirkkonne? :)

Seuraa minua
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa

torstai 17. elokuuta 2017

MITEN KÄY OPINNOILLENI?

Kuten olen täällä maininnut, olen jo useamman vuoden opiskellut lukio-opintoja itsenäisesti. Nyt raskauden edetessä on ollut pakko miettiä, mitä opinnoille käy, kun vauva syntyy. Tiedän, ettei minulla ole energiaa hoitaa vauvaa, pyörittää kotia ja vielä opiskella siinä samalla. Suunnitelmahan oli aloittaa ylioppilaskirjoitukset tänä syksynä ja jatkaa niitä ensi vuonna, mutta vauvan tulo muuttaa paljon suunnitelmaa. Haluaisin kuitenkin päästä kirjoituksista kunnialla läpi, ja ylioppilastodistuksen avulla jatko-opiskelemaan. Tämä ei todennäköisesti tule onnistumaan huonosti nukuttujen öiden ja rajallisen lukuajan kanssa.

Yksi tämän kesän tärkeimmistä jutuista tehtävälistalla oli päättää mitä teen opintojen suhteen. Olen paljon pohtinut asiaa, sillä en missään nimessä haluaisi keskeyttää opintoja ja lykätä niitä taas eteenpäin. Haluaisin valmistua ja hakea jatko-opiskelemaan vauvan ollessa tarpeeksi vanha. Mutta faktat ovat faktoja ja tiedän mihin itse pystyn ja mihin en. Pakko ihailla niitä äitejä ja isiä, jotka jaksavat opiskella vauvan ollessa pieni!

Näin ollen, olen päättänyt keskeyttää opintoni siihen asti, että vauva on tarpeeksi vanha päiväkotiin. Mielestäni pienen lapsen paikka on kotona ja Ville on kanssani samaa mieltä, joten hän tukee päätöstäni. Haluan viettää päivät poikani kanssa, nähdä hänen kehittyvän ja oppivan uusia asioita. Päätös oli vaikea, mutta se on meille oikea. Lapsen ensimmäiset vuodet menevät niin nopeasti, eikä niitä saa takaisin. Opiskella voin koska vain. :)

Miten te olette toimineet opintojen/töiden suhteen, kun olette jääneet äitiyslomalle? :)

Seuraa minua
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa

keskiviikko 16. elokuuta 2017

HANKINTOJA VAUVALLE

Ensimmäiset hankinnat vauvalle tehtiin raskausviikolla 8. Tiedämme, että ostettavaa on paljon, joten helpointa oli aloittaa ajoissa. Paljon on hankittu ja paljon puuttuu edelleen. Tässä pieni katsaus siihen, mitä meillä jo on. :)

Vauvan vaatteita koossa 44-74. Vaatteita on ostettu uutena ja käytettynä. Osa on saatu sukulaisilta. Pienet vaatteet ovat niin suloisia, että niitä voisi hypistellä vaikka koko ajan. On vaikea arvioida minkä kokoisena vauva syntyy, joten olemme varanneet muutaman vaatteen kokoa 44 ja 48. Suurin osa vaatteista on kokoa 50-62. Tein listan puuttuvista vaatteista ja edelleen niitä puuttuu paljon! Stressi iskee, kun miettii mistä ja milloin kaiken hankimme.
Yhdistelmävaunut. Ville jätti vaunujen valinnan minulle, joten sain vapaasti selata erilaisia sivustoja ja tutustua vaunuihin. Myös keväällä järjestetyillä lapsimessuilla oli muutamia erilaisia vaunuja esillä. Siellä pääsimme kokeilemaan vaunuja. Liikkeisiin en jaksanut lähteä kiertelemään vaan keskityin lukemaan netistä ihmisten kokemuksia. Omat kriteerini vaunuille olivat: kääntyvät etupyörät, jotka helpottavat keskustassa ja kaupoissa liikkumista, miellyttävä ulkonäkö, valkoinen väritys ja budjetti alle 1 000 euroa. Lemppareiksi valikoituivat Nord Activet! Ne täyttivät kaikki kriteerit ja olivat luonnossa vielä ihanemmat kuin kuvissa! Vaunujen mukana tuli sade- ja hyttyssuojat, hoitolaukku ja viltti. Vaunujen kopan päätyä saa nostettua hieman koholle, jotta vauva näkee vaunuista. :) Vielä syksyn aikana pitäisi koirat opettaa kulkemaan vaunujen kanssa.
Turvakaukalo. Turvakaukaloa oli vaikeampi valita kuin vaunuja, mutta onneksi netistä löytyy yllinkyllin toisten kokemuksia asiasta. Päädyimme valitsemaan Britaxin Primon mustana. Aiomme ostaa kaukaloon vielä telakan, jotta sen kiinnittäminen autoon olisi helpompaa.
Näiden lisäksi olemme hankkineet jo leluja, vaippoja, vauvaöljyä, talkkia, puhdistuspyyhkeitä, topseja, harsoja, tutteja, tuttinauhoja, tuttipulloja, pyyhkeitä, lakanoita ja kirjoja. Kuten huomaatte, edelleen puuttuu paljon kaikkea ja välillä sitä rupee miettimään tuleeko meillä kiire. Onneksi marraskuuhun on vielä muutama kuukausi aikaa ja jokaisella kauppareissulla mukaan tarttuu jotain. Listalla olevat asiat vähenevät kuitenkin koko ajan. :)

Mitä kaikkea te olette hankkineet vauvalle ennen syntymää? :)


Seuraa minua
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa
Facebook: Suloisia unelmia

DOULA MUKAAN SYNNYTYKSEEN

Heti raskauden ensimmäisen kolmanneksen jälkeen loimme katseet kohti tulevaa ja synnytystä. Keskustelimme paljon siitä, millaisen synnytyksen haluan ja mitä toivon tukihenkilöltäni. Koska Ville voisi joutua todennäköisesti poistumaan muutamaan kertaan ja kohentamaan oloaan, eikä hän välttämättä ole tietoisesti läsnä tilanteessa koko ajan, oli selvää, että haluan toisenkin tukihenkilön. Mietin pitkään pyydänkö äitiäni toiseksi tukihenkilöksi vai hankimmeko doulan. Minua kiinnostaisi kovin luonnonmukainen synnytys, ja ajattelin doulalla olevan paljon vinkkejä luonnonmukaiseen kivunlievitykseen, joten päädyimme valitsemaan doulan

Kesäkuun lopulla neuvolassa otin asian puheeksi. Kyselin heiltä, mistä minun kannattaisi lähteä doulaa etsimään. Sain paljon vinkkejä tämän alueen doulatoiminasta ja tietoa siitä, mistä doulaa voi lähteä etsimään. Laittelin muutamaan paikkaan kyselyä, olisiko mahdollista doulaa saatavilla meidän lasketun ajan tienoilla. Vastauksia tuli muutama, mutta yllätyin niiden vähyydestä. Olimmeko sittenkin asian kanssa liikkeellä liian myöhään? Kuinka aikaisin doula olisi hyvä varata?

Pari viikkoa mietimme, kenet tapaisimme ensimmäisenä ja katsoisimme osuuko ajatukset yhteen. Laitoin sitten eräälle naiselle viestiä ja kyselin sopivaa aikaa tavata. Tapasimme ja juttelimme pitkään. Keskustelimme synnytyksestä ylipäänsä, peloistani ja toiveistani. Tulimme todella hyvin juttuun ja tuntui, että olimme samalla aaltopituudella. Ehkäpä hän olisi doulamme? Valitettavasti Ville ei ehtinyt häntä työkiireiltään tapaamaan, mutta kerroin hänelle illalla mistä kaikesta olimme jutelleet ja millainen ihminen hän oli. Hän sanoi luottavansa arvostelukykyyni ja uskovan, että itse tiedän parhaiten millaisen tukihenkilön synnytykseen haluan. Niinpä seuraavalla viikolla kirjoittelin doulalle sähköpostin, ja hän suostui doulaksemme!

Olen niin huojentunut tiedosta, ettei minun tarvitse jäädä synnytyksessä missään vaiheessa yksin!

Onko teillä ollut doula mukana synnytyksessä? Oletko itse ollut doulana? :)

Seuraa minua
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa
Facebook: Suloisia unelmia

lauantai 12. elokuuta 2017

RASKAUSVIIKKO 27+0

Ihan uskomatonta, että nyt eletään raskausviikkoa 28! Viikon päästä alkaa viimeinen kolmannes. Tänään laskettuun aikaan on jäljellä tasan 91 päivää. Aika on mennyt ihan uskomattoman nopeasti, vastahan tein positiivisen raskaustestin ja nyt jo kohta on marraskuu ja pieni syntyy. <3

Viimeksi olin neuvolassa viime viikon keskiviikkona, jolloin oli raskausviikko 25+4. Laitettiin uudelleen lähete äitiyspoliklinikalle, sillä sokereissa on edelleen ylityksiä ja painoa on tullut reilussa viikossa melkein kaksi kiloa! Ruokavaliosta keskusteltiin lisää ja tultiin siihen tulokseen, ettei siihen juurikaan tarvitse muutoksia tehdä. Aika hyvin olen tietoinen siitä mitä voin raskausdiabeteksen takia suuhuni laittaa ja mitä en. Painoa on tullut koko raskauden aikana nyt jo 14 kiloa! Pakko kyllä myöntää, että joka kerta vaa'alle meno hirvittää. Kuinkahan paljon sitä ehtii tulemaan vielä ennen synnytystä? Turvotusta on reilusti, etenkin sormissa ja jaloissa polvista alaspäin. Kihlasormuskaan ei enää lähde irti sormesta. Sunnuntaina on kihlakuvaus ja sen jälkeen revin tuon sormuksen irti vaikka väkisin. En halua, että sitä sairaalassa leikataan pois. Äitiyspoliklinikalta tuli tällä viikkoa jo kirje, ja sain ajan ensi viikon perjantaille.

Kolme viikkoa sitten pahoinvointi palasi, ja on ollut kiusanani siitä lähtien. Etenkin ruokailun jälkeen oksettaa ja vatsaan sattuu. Olen pienentänyt annoskokojakin siinä toivossa, että se helpottaisi, mutta ei siitä ole ollut apua. Närästys on myös vaivannut etenkin iltaisin ja makuullaan ollessa. Renniestä ei juurikaan ole apua. Huomaa myös, että loppua kohden mennään sillä öisin on saanut ruveta heräämään useamman kerran pissalle! Liitoskipuja on edelleen todella paljon. Jos yhtään seisoo tai kävelee pidempään sen huomaa seuraavana päivänä, kun ei tahdo päästä sängystäkään ylös. Öisin pelkkä asennon vaihtaminen vihloo ilkeästi alavatsaan ja häpyluuhun. Supistuksia ilmenee myös epäsäännöllisesti esimerkiksi rasituksen yhteydessä. Myös alaselkä on alkanut vihoittelemaan pitkillä automatkoilla, kävellessä ja pitkään seistessä. Pari kuukautta sitten tilasin vatsaan tukivyön, mutta siitä ei ole ollut mitään apua. Täytyy kokeilla jotain toisenlaista. Olisiko teillä suositella jotain tukivyötä, joka oikeasti auttaa?

Vauva pyörii mahassa ihan miten sattuu. Aamulla hän voi olla pää alaspäin, päivällä poikittain ja illalla jalat alaspäin. Potkut tuntuvat useimmiten joko ihan alhaalla, oikeassa kyljessä tai rintalastan alapuolella. Itse tunnen potkut jo kädellekin ja huomaan vatsan liikahtavan vauvan liikkeiden myötä. Ville vielä harmittelee, kun ei pienen liikkeitä tune. Toissa iltana hän piti pitkään kättään vatsalla ja vauva potki juuri käden kohdalle. Kysyin häneltä tunteeko hän vauvan potkua, ei kuulemma tuntenut. Ehkäpä hänkin alkaa ne pikku hiljaa tuntemaan. :) Kutsumme pikkuista joko Pepeksi tai jollakin muulla yhtä ihanalla lempinimellä. Kesäkuussa saatuamme tietää pienen sukupuolen päätimme myös hänen nimensä. En malta odottaa, että pääsen puhumaan hänestä myös nimellä. <3

Edelleen sf mitta huitelee yläkäyrän yläpuolella ja vastaa noin viittä raskausviikkoa suurempaa. Tämän takiahan sain uudelleen ajan neuvolalääkärillä vauvan painoarvio ultraan. Vauva kasvaa juuri ja juuri alakäyrällä, joten ei hän ainakaan vielä iso ole. Painoarvio raskausviikolla 25+3  oli 750 grammaa. Totta kai nuo mittaukset voivat aina heittää jonkin verran, mutta itse haluan luottaa niihin. Mahan kasvu on yllättänyt minutkin ja se rupeaa olemaan tiellä monessa asiassa. Mutta mahan nopeasta kasvusta huolimatta, pystyn edelleen nauttimaan mahallaan nukkumisesta!

Laskettuun aikaan on kolme kuukautta! Tuntuu hassulta ja ihanalta ajatella, että kolmen kuukauden päästä meillä on vauva! Synnytys pelottaa todella paljon. En niinkään pelkää kipua tai alakautta synnyttämistä, itseasiassa haluaisin mahdollisimman luonnonmukaisen synnytyksen. Pelkään sektioon joutumista, uutta tilannetta ja ympärillä häärääviä ihmisiä, sairaalassa oloa, piikkejä, tutkimuksia ja vauvan kuolemaa. Otin asian jo neuvolassakin puheeksi. Heidän kanssaan keskustellaan asiasta enemmän syyskuun lopussa, kun perhevalmennus on ohitse. Jos edelleen pelottaa, on mahdollista päästä pelkopolille keskustelemaan asiasta.

Seuraa minua
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa
Facebook: Suloisia unelmia