sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

YHTEENMUUTTO JA UUSI KOTI

Olemme keskustelleet yhdessä asumisesta nyt viime marraskuulta lähtien. Suunnitellut kumpi muuttaa kumman luo ja mikä olisi kaikkein järkevintä. Villellä on työt ja koti Koskella, joten kaikkein järkevintähän olisi, että minä muuttaisin hänen luokseen. Niin useaan otteeseen muuttaneena tiedän, että on vaikea löytää sellaista paikkaa jossa viihdyn. Päätin kuitenkin antaa tälle mahdollisuuden ja "muuttaa" hänen luokseen hetkeksi. Etäsuhde on kuitenkin ollut henkisesti raskasta, etenkin nyt raskausaikana, kun kaipaisi toisen tukea ja läsnäoloa enemmän.

Muutto sujui hyvin, veimme tavarani ja lemmikkini hänen luokseen. Laittelimme niitä paikoilleen, mutta joka puolella oli asioita muistuttamassa jomman kumman edellisestä elämästä. Itseäni häiritsi erityisesti ajatus ja tieto siitä, että hän oli jo jakanut jonkun kanssa kodin samassa asunnossa. Arjen alkaessa karu totuus iski vasten kasvoja. Vietin suurimman osan ajastani neljän seinän sisällä. En päässyt näkemään enää tuttuja ihmisiä silloin, kun halusin. Soittaminenkin oli hankalaa sillä puhelut pätkivät. Lenkkeily ison tien varrella ei oikein huvittanut ja päivät alkoivat kulumaan samalla tavalla. Ensimmäisten parin viikon aikana huomasin, ettei Fiakaan kotiutunut. Hän haukkui jokaiselle ohi kulkevalle autolle ja jokaiselle pienellekin äänelle. Hän alkoi stressaamaan todella paljon ja ulisemaan. Nukkumisesta öisin ei tullut enää mitään. Tässä vaiheessa katsoin parhaakseni palata takaisin omaan asuntooni. Onneksi en ehtinyt irtisanomaan sitä, vaan päätin katsoa mitä elämä Koskella olisi. Takaisin muuton myötä myös Fian käytös rauhoittui.
Samalla hetkellä, kun päätin palata Viialaan, teimme päätöksen. Hankkisimme yhteisen kodin täältä. Raskauden myötä myös päätös siitä, että haluan kasvattaa lapseni kotiseudullani vain vahvistui. Täällä minulla olisi suuri tukijoukko ja paljon tuttuja. Pääsisin liikkumaan vapaasti, enkä olisi täysin riippuvainen toisesta.

Etsimme pitkän aikaa mieluisaa kotia. Yhtä taloa kävimme katsomassakin, mutta selvisi melko pian, että se oli pahasti lahottunut. Jatkoimme kuitenkin etsimistä, ja löysimme meille mieluisan kodin. Sijainti mitä parhain! Kaupat, päiväkodit, koulut, terveyskeskus ja juna-asema ovat aivan kävelymatkan päässä. Äidilleni minulla on kilometrin kävelymatka, jonka varmasti kävelee nopeaan vaunujen kanssa. Paljon pintaremonttia täytyy tehdä ja ulkoeteinenkin on uusittava kokonaan. Kellari kerros on täysin rakentamatonta tilaa, joten sinne saa täydelliset pesu- ja saunatilat. Ainakin saamme kodistamme juuri meidän näköisemme.
Olemme pikku hiljaa tehneet remonttia yläkerrassa ja ulkoeteisessä. Molemmat ovat purettu ja ulkoeteiseen on saatu uusi lattia. Seuraavana on vuorossa seinät. Itse muutin tänne remontin keskelle karkuun kerrostalo asuntoni yläkerran naapureita. He metelöivät yötä päivää, eikä asunnossa saa enää juuri nukuttua. Myös asuntooni levinnyt tupakan haju sai minut voimaan pahoin. Nyt olenkin käynyt siellä pakkailemassa tavaroitani ja tämän kuun aikana olisi vielä tarkoitus irtisanoa asunto, jotta pääsen siitä ensi kuun loppuun mennessä eroon. Onneksi tämä talon alakerta on täysin asumiskunnossa ja alakerran remontin ajaksi muutamme yläkertaan. Myös Ville on alkanut tekemään muuttoa ja tuo pikku hiljaa tavaroitaan tänne. :) Vihdoinkin meistä tulee ihan oikea perhe. <3

 Nyt uuden kodin ja remontin myötä blogiin on tulossa myös paljon remontti ja sisustusjuttuja! :) Toivottavasti tykkäätte! :)

Seuraa minua
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa
Facebook: Suloisia unelmia

10 kommenttia:

  1. Onko asunto oma vai vuokr? Kiva kun löysitte asunnon, varmaan hyvä että saatte hetken elää myös kahdestaan ennnen kun vauva syntyy...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asunto on oma. Totta, on hyvä, että ehditään hetken aikaa elää myös kahdestaan. :)

      Poista
  2. Mitäs villen talolle aijotte tehdä? Hänelle tulee aika pitkä työmatka uudelta kodiltanne?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En aio mieheni asioista tänne puhua, mutta meillä on suunnitelma sekä töiden että talon varalta. Molemmat ovat pitkän ajan suunnitelmia, eli mitään ei lähdetä tekemään hetken mielijohteesta. :)

      Poista
  3. Onnea uuteen kotiin!
    Meilläkin oli niin että mies ei tuntenut oloaan kotoisaksi mun luona, ei tuntunut omalta. Löydettiin sitte molemmille sopiva, vähän kauempaa Helsingistä. Oikea yhteinen koti. Se että saa aloittaa suhdetta jossain muuala kuin vanhoissa nurkissa on aika virkistävää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Totta, on hyväkin päästä aloittamaan suhdetta muualla. Ainakin meille se on tehnyt ihmeitä. Jos toinen ei tunne oloaan jossain kotoisaksi niin on keksittävä joku muu ratkaisu. :)

      Poista
  4. Miten teillä on varaa ostaa omaa kun et ole töissä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole raha-asioista kirjoitellut täällä missään vaiheessa, ja näin myös aion pitää sen. Se millaiset tulot meillä on ei kuulu kenellekään tai millä rahalla elämme ja miten. :) Joten muistetaan jatkossa, että toisten raha-asiat ovat yksityisiä, ainakin täällä blogissani. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥