tiistai 22. syyskuuta 2015

Toivepostaus: Lapsettomuus ja perheelliset ystävät

Lapsettomuus taivalta on takana nyt kolme vuotta ja yhdeksän kuukautta. Ystäväpiiristäni olin ensimmäinen, joka haaveili perheenlisäyksestä. Parin vuoden ajan haaveilin ja kuumeilin. Ystävät kyllästyivät kuuntelemaan jatkuvaa valitustani siitä, kuinka en raskaudu. Pian kuitenkin heidänkin vauvakuumeensa heräsi. Useimmat ystävistäni kertoivat yrityksestään ja haaveistaan heti yrityksensä alussa. He kyselivät minulta, mitä pitäisi tehdä, jos raskaus ei pian alkaisi. Vastailin heidän kysymyksiinsä, mutta jälkeenpäin tunsin todella pahaa oloa siitä, että he ovat suurinpiirtein juoksemassa lapsettomuushoitoklinikan ovista sisään, jos raskaus ei ala ensimmäisellä, toisella tai vielä kolmannellakaan yrittämällä. Koitin kertoa heille, että on normaalia yrittää vuoden verran ennen tutkimuksiin ja hoitoihin hakeutumista. Pian jokainen heistä alkoi raskautumaan. Minä kuulin useimmat raskausuutiset facebookin kautta. Tuntui todella pahalta, ettei minulle voitu kertoa ilouutisia kasvotusten tai edes tekstiviestillä. Useimmille kerroin, että olin hieman loukkaantunut heidän toiminnastaan. He kertoivat, etteivät tiedä miten suhtautua minun lapsettomuuteeni. He pelkäsivät loukkaavansa minua jotenkin. Koitin kertoa heille moneen kertaan, ettei heidän onnensa ole minulta pois, ja olen aidosti onnellinen jokaisen perheellisen ystäväni puolesta.

Tähän päivään mennessä suurin osa ystävistäni on raskaana tai saanut lapsen. Harvat enää elävät elämää, johon ei kuulu raskaus tai lapsi. He joko yrittävät tai sitten vauvahaaveista ei ole tietoakaan. Perheellisten ystävien kanssa on todella vaikea olla. Heidän raskausaikanaan näimme vain muutaman kerran, koska minun teki pahaa katsoa kasvavaa vatsaa. Tietäen, että he tulevat pian saamaan jotain, jota itse en välttämättä saa ollenkaan. Heidän lastensa synnyttyä emme ole nähneet kertaakaan. En pysty kohtaamaan heitä. Heidän onnensa muistuttaa minua siitä, mitä en itse ole pystynyt saamaan. Olen kertonut näille ystävilleni, etten pysty näkemään heitä tällä hetkellä lapsettomuuden takia. Osa heistä laittoi välit poikki kanssani, ja loput ovat oleet todella ymmärtäväisiä ja antavat minun nähdä heitä silloin, kun itselleni tuntuu olevan sopivaa henkisesti. Eniten heidän näkemisessä pelkään henkistä romahdusta siitä, että minunkin piti olla äiti pienelle, mutta se vietiin minulta epäreilusti pois. Heidän lastensa näkeminen muistuttaa minua tästä surusta. Etenkin, kun he odottivat samaan aikaan kuin minä. Heidän raskautensa vain meni onnellisesti loppuun asti.

Huonoimpina päivinä pystyn parhaiten nauttimaan sellaisten ystävieni seurasta, joilla ei ole lapsia. Tosin heidänkin kanssaan pelkään joka päivä sitä, että koska he ilmoittavat odottavansa. Välillä on vaikeampia aikoja, kuten minulla oli koko kesän. Lapsettomuus tuntui entistä pahemmalta ja kaikki muistot keskenmenoista, raskauksista, lapsettomuudes, epäonnistumisista ym. palautuivat mieleni. Viime kuussa nämä ikävät ajatukset alkoivat hälvenemään mielestäni ja vointini on henkisesti paljon parempi. Olen jopa uskaltanut olla perheellisiin ystäviini yhteydessä ja sopia mahdollisia näkemisiä. Tuntuu, että nyt olisin valmis näkemään heidät ja heidän lapsensa. Nämä ovat vaikeita asioita, ja yhtä tunteiden vuoristorataa. Toivonkin, että kaikki läheiseni ymmärtäisivät, etteivät he ole tehneet mitään väärää vaan elämä potkii välillä astetta kovemmin päähän. Olen jokaisen perheellisen ystäväni puolesta oikeasti aidosti onnellinen. <3


Tässä pari vinkkiä heille, joiden ystäväpiirissä on lapsettomia: 

- Kerro raskausuutiset kasvotusten tai edes tekstiviestillä, jos olette hyviä ystäviä. Näin tämä ei tunnu lapsettomasta niin pahalta. Ainakin itse koin loukkaavana, että yritys aikeet kerrotaan kyllä kasvotusten, mutta ilouutisia ei voida kertoa. Arvostan muutenkin ystävyyssuhteissa avoimuutta, ja pyrin siihen itse joka tilanteessa. Ei ole varmaan yhtään asiaa, jota en olisi parhaalle kaverilleni kertonut.

 - Omasta onnestaan saa puhua. Esimerkiksi raskana olevat voivat kertoa raskaudestaan ja perheelliset lapsistaan. Äläkää sulkeko meitä lapsettomia ulkopuolelle. Sanomme kyllä, kun emme jaksa/kestä kuunnella asioita lapsista.

- Antakaa aikaa ja ymmärtäkää. Jos kerromme teille, ettemme jaksa juuri tällä hetkellä nähdä, niin antakaa aikaa. Olkaa ymmärtäväisiä. Te ette ole tehneet mitään väärää, meillä on omat surumme, jotka tuntuvat välillä ylitsepääsemättömän vaikeilta. Kuten aikaisemmin mainitsin pari ystävääni sulki minut elämästään täysin pois, koska en pystynyt tapaamaan heitä enää samalla tavalla kuin aikaisemmin. Muistaakseni olin tehnyt toisen inseminaation jälkeen raskaustestin, jonka tulos oli jälleen kerran negatiivinen. Jokainen pettymys laittaa minut itkemään, ja hetkeä myöhemmin olisi pitänyt tavata ystäväni ja hänen puoli vuotias lapsensa. Ystäväni koki parhaaksi siinä tilanteessa laittaa välit poikki, kuin antaa hetki omaa aikaa. Ystäväni tiesi tilanteestamme ja negatiivisesta testistä.

- Kuunnelkaa. Jos muuten ei osaa auttaa, niin aina voi kuunnella toista. Minä ainakin keskustelisin lapsettomuuden aiheuttamista tunteista mielelläni ystävieni kanssa. Välillä kaipaan kuuntelijaa.

- Muistakaa, ettei teidän onnenne ole minulta pois. Voitte kertoa minulle edelleen asioista normaaliin tapaan. Mutta mielelläni en kuuntele valitusta valvotuista öistä tai muista, sillä vaihtaisin oman arkeni siihen koska vain.

- Kertokaa suoraan, jos ette jaksa kuunnella jatkuvaa valitusta epäonnistuneista hoidoista, menkoista, ovulaatiotestien tulkitsemisesta, jne.


Näitä asioita olen kuullut koko lapsettomuus taipaleeni ajan, joten en haluaisi kuulla niitä ystäviltäni:

- "Lopettakaa yrittäminen, ja antakaa sen tulla, jos on tullakseen." Luuletteko ettemme ole yrittäneet tätä keinoa jo?

- "Olette vielä nuoria, kyllä teillä on aikaa." Ei sillä iällä hirveästi väliä ole. Jos on pitkään yrittänyt, ei se nuori ikä hirveästi lohduta. Etenkin, jos lapsettomuuteen löytyy jokin syy. Parhaimmat mahdollisuudet raskautua on nuorena, vanhempana hedelmällisyys laskee.

- "Älä stressaa." Tiedämme, ettei stressi ole hyvästä eikä edesauta raskautumista mitenkään. Stressaamista on vain hyvin vaikea lopettaa.

- "Kaikelle on tarkoituksensa." Onko sille todella tarkoitus miksei nuori nainen tule lasta? Onko sille tarkoitus, että juuri minä olen lapseton? Minä, joka olen koko elämäni haaveillut suur perheestä.

- "Ehkä et ole vielä valmis äidiksi, ja tämä on luonnon tapa kertoa se sinulle." Miten se kertoo siitä, etten ole valmis äidiksi, jos olen valmis tekemään kaikkeni pienen ihmisen eteen? Syön hormoneja, jotka eivät varmasti ole mitenkään hyviä keholle, opettelen voittamaan piikki pelkoni, jotta voin laittaa hormonipiikkejä vatsaani, käyn lapsettomuushoidoissa, laitan hoitoihin tolkuttomasti rahaa, ja silti joka kuukausi joudun pettymään? Ei kukaan sellainen, joka ei ole valmis äidiksi lähde lapsettomuushoitoihin.

Näitä huolimattomasti sanottuja asioita on varmasti vielä useampia. Joka kerta ne tuntuvat yhtä pahalta, ja saavat minut tuohtumaan. Minua myös ärsyttää, kun ihmiset kyselevät jatkuvasti missä vaiheessa meidän perheenlisäys projektimme on tai koska meille on tulossa perheenlisäystä.

Itse olen ollut todella otettu, kun ystäväni ovat tarjoutuneet tulemaan kanssani lapsettomuusklinikalle. Sinne on aina niin paljon mukavampi mennä, kun on joku tuki henkilö mukana. Joten ehkäpä sinäkin voit joskus tarjoutua jollekin seuraksi, jos tiedät hänen menevän yksin klinikalle. :) Käynnin jälkeen voit piristää ystävääsi käymällä kahvilla tai pienellä shoppailureissulla. Samalla saatte yhdessä laatuaikaa. :) Minä ainakin olen kokenut läheisteni tuen todella tärkeäksi näiden vaikeiden asioiden keskellä. Onneksi on olemassa niitä ymmärtäviäkin ihmisiä. :) Muistakaa, että te voitte aina itse päättää miten suhtaudutte asioihin! :)

12 kommenttia:

  1. Sä oot tosi rohkea ja vahva, Jenna <3

    VastaaPoista
  2. Mä oon usein miettinyt (vaikka tällähetkellä tuntuu että en välttämättä haluaisikaan lasta) että miten sitten kun kaverit perustaa perheitä. Rupeenko sitten ajattelemaan että "minäkin haluan kun kerran muillakin on" Enkä voi extempore kysyy kaveria lähtee jonnekki (ihankuin muka nytkään kaverit mihinkään extempore lähtis mut eniveis) Minulla lapsi kyllä on lähinnä "yhteiskunnan normi" Mutta ei lapsissa sillai mitään vikaa ole, ja rakastan siskon lapsia ja erityisesti kummilasta yli kaiken ja suunnittelen jo mitä kaikkea sen kanssa teen kunhan se vähän kasvaa xD Mutta se, miten ne muutamat kaverit pysyisi mukana perheen jälkeenkin, kun elämäntavat muuttuu ja täytyy mennä ainakin osittain lasten ehdoilla. Ja mitä sitten teen vapaa-ajalla jos kavereilla ei ole aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haluaisin kovasti uskoa, että ystävyys pysyisi samanlaisena vielä perheenlisäyksen jälkeenkin, mutta totuus taitaa olla toinen. Uskoisin siihenkin paljon vaikuttavan sen, kuinka paljon itse on valmis viettämään aikaa ystävän kanssa, vaikka hänellä olisi lapsi mukana.

      Poista
  3. Hei Jenna, kerrohan kiva tytön ja pojan nimi? Tosi hyvä postaus kyllä tää, pisti aika sanattomaksi... Naisen raskautuminen ku tuntuu olevan jotenki yksinkertasta ja itsestäänselvyys monille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Näinhän se on. Harmi vain ettei kaikki ole niin yksinkertaista. :/ Pidän todella paljon pojalle nimestä Elias ja tytölle nimestä Sara. Vaikea valita mitään tiettyä nimeä, kun ihania nimiä on niin paljon! :)

      Poista
  4. Hieno postaus! Itse olen saanut kaksi ihanaa lasta ja haaveilen joskus vielä siitä kolmannesta, tosin mies ei. Kaverini kertoi juuri olevansa raskaana. Olen onnellinen, mutta samalla mietin koenko enää tätä onnea. Tietysti olen onnekas kuin minulla on jo ne kaksi, mutta yhtä lailla kaipuu ja muu kaivaa sydäntäni kun mietin oliko tämä nyt tässä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Ehkäpä teille joskus tulevaisuudessa tulee vielä yksi pieni. :)

      Poista
  5. Toivotaan ja toivon onnea teille myös tällä saralla <3

    VastaaPoista
  6. Hei, Täälä samassa asiassa painiva pariskunta. :( Yritystä takana jo monta vuotta ja nyt vasta menen naistentautien erikoislääkärille ensi viikolla. Jännittää ihan hirveesti. Aijon kyllä jo vähän vinkkailla hormoonihoitoja , koska luomuna ei pikkuista tule. Toivon teille tärppi onnea <3 p.s Eka kerta kun vierailin blogissasi , joka on muuten aivan mahtava ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että teillä tärppäisi pian. <3 Kiitos <3 Tervetuloa jatkossakin lukemaan meidän kuulumisia täältä. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥