keskiviikko 12. elokuuta 2015

Mitä minulle kuuluu?

Ehkä olisi aika kirjoitella pitkästä aikaa kuulumisia. Tämä kesä on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa. Alkukesästä kävin sydänlääkärillä toisen kerran pitkään jatkuneiden sydänoireiden takia. Samalla minulle tehtiin rasituskoe. Edellisellä viikolla minulla oli sydämen vuorokausirekisteröinti, jonka aikana olin yöllä herännyt siihen, etten saanut hengitettyä juuri ollenkaan. Pitkään haukoin henkeä ja sydän hakkasi todella lujaa. Rasituskokeessa pyörryin, ja lääkärin mukaan sydämen sykkeessä oli jotain häikkää. Sain ohjeeksi odotella kutsua jatkotutkimuksiin syksymmälle. Sydänoireet ja pyörryttävä tunne on jatkunut pitkin kesää. Viikon päästä sydänlääkäristä kävin optikolla piilolinssien ensisovitusta varten. Piilolinssejä en kuitenkaan koskaan saanut, vaan sain ohjeeksi hakeutua lääkäriin arkojen silmien takia. Silmäni olivat myös punertavat. Lääkärissä todettiin arkuuden johtuvan heinä- ja koivuallergiastani. Sain allergialääkkeet ja silmätippoja. 

Käytin lääkkeitä kuukauden päivät, mutta ne eivät helpottaneet oloani. Heinäkuussa alkoi päivittäinen päänsärky ja pahoinvointi. Silmät tuntuivat edelleen aroilta ja punaisilta. Huomasin näkönikin huonontuneen. Pari viikkoa sitten soittelin uudelleen lääkäriin. Nyt lääkäri epäili silmätulehdusta. Sain antibiootit, joiden käytöstä ei ollut mitään apua. Nyt odottelen aikaa kunnon silmälääkärille. Aika on ensi viikon maanantaina. Tuntuu turhauttavalta ja pelottavalta, kun ei tiedä mikä on. Itkin puhelimessa kovaa päänsärkyä äidilleni, joka huolestui asiasta enemmän. Hän ehdotti yksityiselle lääkärille menoa, jos silmälääkäri ei löydä silmistäni mitään vikaa. Särkylääkkeet eivät tunnu auttavan yhtään. Vaikka olen kuinka yrittänyt elää normaalia elämää, unohtaa kivut ja nauttia kaikesta, tuntuu ettei se onnistu.

Tuntuu ettei kukaan ymmärrä tätä kipua. Olen todella ärtynyt koko ajan, vaikka asiat olisivatkin ihan hyvin muilta osin. Tämä tilanne stressaa ja pelottaa niin kovin. Tällä hetkellä keskityn täysin omaan hyvinvointiini, ja aion laittaa sen edelle nyt kaikessa. Haluan päänsärystä eroon ja voida hyvin. Inhottaa joka aamu herätä pahoinvointiin. Tämä on osittain myös syy siihen minkä takia kommentteihin vastaaminen viivästyy sekä muiden blogien seuraaminen on hidastunut.  Tämä nyt oli lähinnä tälläinen tunteiden purkaus postaus, joten pahoittelut valittamisesta! Tietenkin on tapahtunut myös paljon mukaviakin asioita, kuten kävimme ystäväni kanssa Tuurissa viikko sitten, ja viikonloppuna olin Viialassa vasenkätisten vestivaaleilla, jossa oli esiintymässä Atomirotta ja Paleface. :) Ainiin, viime viikolla kävin ensimmäistä kertaa uimassa yli viiteen vuoteen! :) Uimataidossani ei pahemmin ole kehumista, mutta kai se on pääasia, että pinnalla pysyy. Edelleen pelkään vettä, mutta järvessä uiskentelin vain sellaisissa kohdissa, joissa jalat ylettyivät pohjaan. Ehkäpä joskus pääsen tästä pelosta eroon. :)

Mitä teille kuuluu? :)

10 kommenttia:

  1. Tiedän miltä jatkuva kipu tuntuu ja se todella saa kiukkuiseksi.
    Tsemppiä parantumiseen ja toivotaan, että apua sieltä lääkäristä saisit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Toivon todellakin, että lääkäristä saa apua. Tällä hetkellä olen niin väsynyt tähän jatkuvaan kiukutteluun ja ärtyneeseen oloon. :(

      Poista
  2. Tsemppiä Jenna! Kyllä kaikki selviää, koita jaksaa vielä. :) Hali <3

    VastaaPoista
  3. Voi ei, ei kuulosta ollenkaan mukavalta :(
    Voimahalit sulle, toivottavasti apua löytyy lääkäristä ! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Toivon todellakin, että näihin jatkuviin päänsärkyihin tulee loppu! :)

      Poista
  4. Tsemppiä! Pidä rohkeasti puolesi, että syy löytyy!

    VastaaPoista
  5. Tsemppiä! Ymmärrän kyllä tuskasi. Mulla alkoi viime marraskuussa kauhea kuristava tunne kaulalla/ hirveät polttelut rintakehän kohdalla ja lopulta tammikuussa raajat/naama alkoi puutua ja kihelmöidä. Lekurista sain lihasrelaksantteja ja käskyn mennä fys.ter. avaamaan lukot rintakehästä ja se auttoikin vähän. Osittain luulen myös stressin vähentymisen auttaneen. Tässä on ollut myös epäonnistunut juurihoito ja viisureiden repimistä/leikkaamista. Helmikuussa huomasin vasemman solisluun alueen turvonneen ja lääkärit eivät ottautuneet. Lopulta tänään kävin ultrassa missä ei onneksi näkynyt mitään syöpään yms liittyvää. Jospa tässä nyt alkaisi nauttia taas elämästä! Mullakin oli muuten tosi pahoja sydänoireita fasettilukkojen aikaan, voisko sulla olla myös paikat jumissa? :/ Tulipa tästä byty valitus teksti, vaikka piti tulla tsemppaamaan! <3 -miljama

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Kamalan tuskan kanssa olet sinäkin joutunut elämään :( Onneksi ultrassa ei löytynyt mitään syöpään viittaavaa! :) En tosiaan tiedä mikä minulla on. Mutta nyt silmälääkärin käynnin myötä olen taas hieman viisaampi ja myös pelokkaampi. Pitäisi siitä käynnistä nyt lähipäivinä kirjoittaa oma postaus. :) tsemppiä sinullekkin <3

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥