tiistai 7. huhtikuuta 2015

itkua, kipua ja surua

Tiedättekö sen tunteen, kun ensin annetaan toivoa ja sitten se viedään sormia napsauttamalla pois? Muutaman viikon ajan saa suunnitella ja haaveilla tulevaisuudesta lapsiperheenä. Kunnes yhtenä maanantai aamuna kaikki viedään pois. Kaikki ne haaveet ja unelmat romahtavat. Vauvantuoksuisten unelmien sijasta elämän täyttää suru ja tuska. Ikävä, joka ei koskaan lopu. Näin meille kävi. 

21.03.2015 tein positiivisen raskaustestin. S oli kaupassa ja odottelin häntä testi kädessäni. Olin ihmeissäni ja täynnä onnea. Näytin testiä S:lle ja hän kysyi, mitä testin tulos tarkoittaa. Kerrottuani sen hänelle, kävi ilmi, ettei vauvan tulo haittaisi häntä. Reilu kaksi viikkoa suunniteltiin ja haaveiltiin yhteisestä tulevaisuudesta pienen lapsen vanhempina. Elettiin peläten keskenmenoa, mutta silti nauttien jokaisesta hetkestä. Pahoinvointi ja alavatsa kivut olivat melkein päivittäin mukana, mutta ne eivät onneani haitanneet. Onni muuttui suruksi 06.04.2015, kun aamulla herätessäni vuosin verta. Veren vuoto vain lisääntyi ja päivystyksessä kerrottiin raskauden menneen kesken. Mitään ei olisi ollut tehtävissä. Nyt pitäisi kuulemma levätä ja ottaa rauhallisesti ja seuraavina päivinä pitäisi hakeutua omaan terveyskeskukseen lääkärille tarkistukseen.

Kaiken tuon jälkeen ensimmäiset ajatukseni olivat, mitä olen tehnyt väärin? Olisinko voinut tehdä jotain toisin? Onko tämä kaikki minun syytäni? Johtuiko tämä kaikki stressistä? Minusta tuntuu, että olen vastuussa siitä, että minusta ei tule äitiä eikä S:stä isää. Tämä on yhtälailla hänen menetyksensä. Pahimmalta tuntuu hänen puolestaan. S on yrittänyt sanoa minulle, etten olisi voinut tehdä mitään toisin, ettei tämä ole minun syytäni. Kuitenkaan syyllisyyden tunne ei katoa minnekkään.

Olit luonamme hetken, ihan pienen vaan.
Et pitemmälle enää, jaksanutkaan.
Ei koskaan tavattu, tunnettiin vain, 
liian pienen hetken sinut pitää sain.

Ei tullut äitiä, ei tullut isää,
vain itkua, kipua, surua lisää.
Pilven reunalla teitä jo liikaa on,
äidin ja isän kaipaus on loputon.
Ei muuta voi kuin rukoilla vaan,
että seuraavan jo pitää saan. 

 Eilen lueskelin erilaisia keskenmenosta kertovia runoja, ja tämä osui silmääni. Tuntui niin sopivalta tähän tilanteeseen. Tänään kaupassa huomioini kiinnittyi pieniin lapsiin ja heidän vanhempiin. Kiinnitin erityisesti huomiota vanhempiin, jotka ostivat vauvalle vaippoja tai ruokaa. Tuntui todella pahalta katsella pieniä lapsia. Päälimmäisenä mielessä oli oma menetys. Minä en saa koskaan käydä kaupassa sen pienen kanssa, jonka juuri menetin. Me emme saa tehdä hänen kanssaan perheenä vaunulenkkejä. Emme saa olla hakemassa häntä päiväkodista tai kertoa hänelle, kuinka tärkeä hän meille olisi ollut.

Nyt, kun näitä keskenmenoja on takana useampia, ajattelin hakeutua tutkimuksiin. Haluan löytää niille syyn. Jos joku syy löytyy, niin ainakin se voisi olla hoidettavissa. Ehkäpä seuraavasta raskaudesta saamme nauttia loppuun asti. Täytyy vain toivoa parasta, vaikka tällä hetkellä asiat näyttävät synkiltä. 

40 kommenttia:

  1. Voi ei, oon nii pahoillani :( kovasti jaksamisia <3

    VastaaPoista
  2. Kauniisti kirjoitit jenna. 💓 t. Iida juttuja/whatsapp

    VastaaPoista
  3. Voi ei! Oon pahoillani! Toivottavasti syy löytyy ja saat oikean hoidon seuraavan raskauden tueksi. Varmasti tulet vielä raskaaksi uudelleen. Voimia suruun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Toivon todellakin, että näihin keskenmenoihin löytyy jokin syy. Helpottaisi ehkä näiden käsittelyäkin. Itsekkin uskon, että vielä joku päivä raskaudun uudelleen, mutta se on tulevaisuudessa se. :)

      Poista
  4. Voimia kovasti ja älä lannistu! Sinulla on vielä aikaa. Vaikka tottakai haluaisi sen tapahtuvan pian, mutta kuten rakkaus.. Se löytyy yllättäen silloin kuin vähiten sitä etsii.. Ehkä jonakin päivänä se tapahtuu silloin, kun vähiten sitä osaa odottaa. Olet myös raskautunut nyt aika nopeaan tahtiin ja kokenut monta menetystä. Mitä jos antaisit itsellesi sekä henkisesti, että fyysisesti aikaa toipua? Kaikkea hyvää teille:)<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Aikaa kyllä on, mutta se ei kauheasti lohduta itseäni. Jos menetyksiä on näin monta jo tässä vaiheessa, onko niitä tulevaisuudessa luvassa vielä lisää? :( Uskon kuitenkin, että asiat tapahtuvat omalla painollaan jossain vaiheessa.. Jos eivät niin sitten pitää miettiä asioita uudelleen.
      Menetyksistä toipuminen vie aikaa ja on suuri prosessi. Henkistä toipumista helpottaa tänne blogiin kirjoittaminen. Fyysiseen taitaa auttaa vain lepo ja normaali elämä. Kiitos <3 Kaikkea hyvää teille myös :) <3

      Poista
  5. " Tiesin rakastavani sinua jo ennen kuin edes tapasin.
    Kuitenkin jo alku metreillä sinut menetin.

    Silti taivaan auringossa näen kasvosi ja tuuli
    kuiskaa korvaan sinun naurusi.

    Siellä enkeleiden kanssa katsot mua pilvien päältä
    ja kuiskaat "Äiti mun on hyvä täälä".

    Joku kaunis päivä lähetän luoksesi veljen tai siskon, joka kanssasi matkaa jatkaa.
    Joka sylissäs hymyilee,vaikka ulkona sataa.

    Jaksa vain toivoa, jaksa vain odottaa.
    Vielä pieni kuiskaa, että sua rakastaa"

    VastaaPoista
  6. Voi ei, otan osaa suruunne. Hyvä, että haluat selvittää missä vika, vaikka ei sitä siltikään aina löydy... <3<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Toivon todella, että keskenmenoon löytyy jokin syy. Asiaa olisi helpompi käsitellä ja mahdollisesti seuraavasta raskaudesta saisi nauttia pidempään..

      Poista
  7. Ei voi olla totta! Vasta raskauduttuasi sanot siis poikaystävällesi, että olet edes yrittänyt tulla raskaaksi! Ja sitten hän toteaa, että vauvan tulo ei haittaisi häntä. Hyvänen aika sentään! Et todellakaan ole valmis äidiksi, kun jokaikisen kuukauden ajan tapailemasi miehen yrität tehdä isäksi ja ilmeisesti näemmä vielä usein salaa. Onni onnettomuudessa, että elimistösi kuitenkin ilmeisesti ymmärtää, että sinusta ei ole äidiksi, vaikka itse et sitä todella tunnu käsittävän. Toimintasi kun ei missään nimessä ole vastuullisen aikuisen tai vanhemmaksi kypsän ihmisen toimintaa.
    t. 8 vuotta yhdessä SAMAN MIEHEN kanssa, joista 2 naimisissa ja yhden ihmeellisen pikkupojan ja yhden yhtä ihmeellisen pikkutytön äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivoisin, että lukisit blogiani hieman paremmin. Huomaisit, että olen useamman kerran maininnut käyttäväni ehkäisyä. Poikaystäväni kanssa on ollut paljon puhetta lapsista jo ennen plussaamista. Raskaus sai alkunsa ehkäisystä huolimatta, en ole yrittänyt raskautua sitten viime syyskuun jälkeen.

      Hienoa kuitenkin, että sinä pystyt nauttimaan toisen menetyksestä. Onnea lapsista ja pitkästä parisuhteesta.

      Poista
    2. Täälä kylmässä pohjolassa jaksetaan aina haukkua ja iloita siitä, että jollain on asiat huonommin! Aina joku kertoo miten elämää pitäisi elää ja mitä tehdä! Itse olen myös 8-vuotta mieheni tuntenut ja naimisissa, kahden lapsen äiti. Ei se tee minusta parempaa tai anna minulle oikeutta tai edes halua toivoa sinulle muuta kuin hyvää!Toivon, että jokainen voisi tukea ihmistä eikä vaan lyödä maahan! Kiitos sinulle kaikista ihanista kommenteista ja, että jaksat lukea blogiani, vaikka tekisi kipeää. Toisen lottovoitto ei ole minulta pois, minä voin itse tehdä elämässä sen mihin pystyn. Toisen epäonni ei tuo minulle mitään hyvää, päinvastoin. Te upeat täydelliset muille pahaa tahtovat ihmiset kommentoikaa edes omalla nimellänne!

      Poista
    3. Juurikin näin! Toisen onni ei ole muilta pois, eikä toisen epäonnesta pitäisi pystyä nauttimaan.

      Kiitos Noora kauniista sanoistasi<3

      Poista
  8. Voi ei :( Tuntuu niin pahalta sun puolesta! Jaksamisia suuren surun keskellä ❤

    VastaaPoista
  9. Anonyymien on helppo arvostella, mutta minä toivon voimia sinulle ja muista levätä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on :( Kiitos paljon <3

      Poista
  10. Niin epäreilua :( paljon jaksamisia! <3 - miljama

    VastaaPoista
  11. Voimia!! Onko sulta tsekattu kilppariarvot? Löysin vasta blogiisi fb ryhmän linkin kautta, joten en ole tätä postausta enempää ehtinyt vielä tutustumaan. Itsellä on yksi keskenmeno 1. ja 2. lapsen välillä ja muistan kuinka aloin ihan lohduttomasti itkeä, kun autolla ajaes mun ohi meni suojatiellä äiti maha pystyssä. Tuntui helkkarin epäreilulta. Toivon sydämestäni, että teillekin pieni suotaisiin. Tosiaan muutamilla tutuilla on ollut kilppareis häikkää ja kun on lääkkeillä jeesattu, pienet on pysyneet kyydissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Kilppariarvoja ei ole katsottu sitten kevään 2013. Voisinkin soitella terveyskeskukseen ja kysellä, jos ne voitaisiin tarkistaa. Mukavaa, että löysit blogiini. :) Kiitos paljon <3 Tällä hetkellä tuntuu todella pahalta nähdä pieniä lapsia ja raskaana olevia äitejä. :/

      Poista
    2. Se suojatien ylittänyt nainen on voinut kärsiä lapsettomuudesta. Mistä sen tietää mite paljon joku saa tehdä töitä että rulee raskaaksi. En minäkään kestänyt nähdä raskausmasuja kun lapsettomuuden vuosina ja niitä oli monta! Mutta kyllä minä sitten kun vuosien taistelun jälkeen odotin, kuljin maha ihan reilusti pystyssä ja nautin. Niinkuin raskaana olevalla siihe on täysi oikeus.

      Poista
    3. Niin se voi tosiaan olla mahdollista, mutta ei täällä kukaan ole sanonutkaan, että hänellä ei olisi ollut oikeutta siihen. Tässä vain puhuttiin siitä, kuinka pahan olon se meille on aiheuttanut. Jokaisella on oikeus nauttia ja tuntea pahaa oloa.

      Poista
    4. Jokaisella on tietysti kaikki oikeus nauttia ja iloita raskaudestaan. Oman raskauden päätyttyä kesken sitä vaan tuntee suurta surua ja voimattomuutta tapahtuneesta. Sitten kun tosiaan joku selkeästi siunatussa tilassa oleva tulee näkösälle, oma tilanne suruineen vyöryy päälle. Ja totta helkkarissa sitä omaakin mahaa esitellään ylpeänä, kun sen aika on. Kuten Jennakin sanoi, nää ei sulje toisiaan pois - suru keskenmenosta ja ilo onnellisesti etenevästä raskaudesta.

      Poista
    5. Juurikin näin Laura. :) Uskon, että minäkin aion esitellä omaa vauvamahaani, sitten kun sellaisen saan. :) Kaikilla on oikeus tuntea erilaisia tunteita - niin surua kuin iloakin.

      Poista
  12. Oon aina ihaillut sitä, että vaikka olet nuori, niin et koskaan provosoidu toisten kommenteista, ja vastaat aina niin rauhallisesti kaikkiin kommentteihin. Minä en ehkä osaisi olla noin korrekti ja viilipytty. Olen minäkin joskus ihmetellyt joitain tapojasi toimia tai tehdä, niin kuin nyt ihmiset ihmettelee erilaisia tapoja mihin on itse tottunut/juurtunut. Jokainen eläköön elämäänsä niin kuin parhaaksi katsoo. Minä uskon, että sinusta tulee hyvä äiti. Toivon sinulle onnellista kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :) Kyllä välillä on todella vaikeaa vastailla rauhallisesti, mutta sitten odotan kunnes rauhoitun ja vastaan vasta sitten. En usko, että suutuspäissään vastailu auttaa ketään. En halua aiheuttaa kenellekkään pahaa mieltä. :) Niinhän se on, että jokaisella meillä on erilaiset tavat ja niiden mukaan toimitaan. Jokaisen elämä on jokaisen oma, eikä mielestäni kenelläkään ole oikeutta tuomita ketään. :) Kiitos, uskon itsekkin, että minusta tulee hyvä äiti jonain päivänä! :)

      Onnellista kevättä sinullekkin <3 :)

      Poista
  13. Voimia, KM on kamala, mutta lohdutuksena voin sanoa, että tämä kyseinen ihmisenalku oli vain ihan liian kaunis ja puhdas ja herkkä tähän maailmaan. <3

    VastaaPoista
  14. Miten on mahdollista että muutaman kuukauden sisällä tulet ehkäisystä huolimatta raskaaksi jo monennettako kertaa, toista kertaa ainakin? Kun aiemmin et hoidoista huolimatta tullut. Ja varsinki ku se vika ei aiemminkaan ollut miehessä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viimeisellä käynnillä lapsettomuuspoliklinikalla tuli puheeksi, että myös entisessä miehessä voisi olla jotain vikaa. Tätä ei kuitenkaan päästy tutkimaan, kun hoidot lopetettiin eron takia, joten en koskaan saa tietää. Uskon myös, että niihin aikoihin stressasin paljon ja sekin vaikutti asiaan. Entisen miehen kanssa seksistä tuli pakko pullaa eikä siitä enää nauttinut millään tavalla, joten sitä ei juurikaan ollut. Kyllähän näitä syitä voisi lähteä etsimään, mutta mitä hyötyä siitä on, että jatkuvasti mietitään menneitä asioita?

      Poista
    2. Mutta eikö tuo jo kerro miten epätoivoinen olet lapsensaannin suhteen? Oikeasti kannattaa etsiä ensin se kunnon kumppani, vauva-arkikin on paljon mieluisampaa ku on oikeasti se rakastava isäkin siinä vierellä.

      Mitä ehkäisyä käytät kun sen teho on noin olematon?

      Poista
    3. Jos asiat ovat olleet tuolla tavalla reilu vuosi sitten, niin se ei mielestäni kerro mitään epätoivosta. Uskon myös, että jokaisella pitkään lasta yrittäneellä tulee välillä epätoivoinen olo. Tällä hetkellä haaveilen lapsesta, mutta en yritä raskautta. Uskon, että jokainen meistä tietää parhaiten millainen on itselle sopiva kumppani ja kenestä tulisi rakastava isä. Minä rehellisesti uskon siihen, että poikaystävästäni tulisi ihana isä ja siihen, että hän on minulle juuri sopiva kumppani. :) Käytin e-pillereitä.

      Poista
    4. En halua olla ilkeä tai mitään muutakaan, mutta haluaisin Jenna, että ajattelisit asioita hieman enemmän.

      Sanot, että "uskon siihen, että poikaystävästäni tulisi ihana isä ja siihen, että hän on minulle juuri sopiva kumppani."

      .. Etkö uskonut näin edellisistäkin kumppaneistasi? Eikös jossain suhteessasi ollut väkivaltaisuutta? Ja sitten tapahtui avioerokin sen toisen kanssa?

      Jos on tuntenut jonkun henkilön vasta kuukausia, ei oikeasti voi tuntea. Silloin on rakastumisen huumassa eikä näe asioita oikein.

      Tutustukaa vuosia ja jos edelleen näyttää siltä, että olette toisillenne sopivia, niin miettikää vasta siinä kohtaa lapsen tekemistä. Aikaa on vielä hyvin, vaikka jotain ongelmia olisikin ollut.

      Syö e-pillerisi kunnolla ja käyttäkää lisäksi kortsua, jos ei niiden pillereiden syöminen säännöllisesti ohjeiden mukaan onnistu.

      (Ps. En siis ole sama anonyymi kuin aiempi.)

      Poista
    5. S on ensimmäinen poikaystäväni avioeron jälkeen. Se mitä joskus menneisyydessä edellisessä suhteessa on tapahtunut, on menneisyyttä. Jokainen meistä elää omaa elämäänsä niinkuin itse parhaaksi katsoo.

      Poista
  15. Tsemppihali <3 Sure rauhassa, siihen on oikeus, varmasti saat vielä lapsen/lapsia. Älä syytä itseäsi, oot Jenna rakas, tuu jutteleen jos haluat

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ♥