torstai 14. elokuuta 2014

Hyppy tuntemattomaan..

Tässä on nyt ollut melko pitkä tauko bloggaamisessa ja toivoisin, että olette pysyneet silti mukana. Minuahan on voinut tauon ajan seurata instagramista. Elämässäni on tapahtunut todella isoja muutoksia ja nyt alan rakentamaan uutta elämääni uudelle pohjalle. Sellaiselle pohjalle, josta minulla ei ole aikaisempaa kokemusta. Tämän muutaman viikon aikana on otettu iso hyppy tuntemattomaan. Oletatte varmaan, että kerron mistä tässä kaikessa on kyse? :) Uskon, että ne muutokset selviävät teille ajan kanssa. Kaikkea en kuitenkaan ole valmis kertomaan suoraa.. Ainakaan vielä. Tällä hetkellä olen onnellinen ja se on kaikkein tärkeintä. :)

Yllä oleva teksti on kirjoitettu noin viikko sitten, jolloin minun piti tulla
kertomaan teille isoista asioista. Mutta en sitten rohjennut.

Tätä postausta on todella vaikea kirjoittaa. Kyyneleet valuvat poskillani.
Meille tuli Jeren kanssa ero kolme viikkoa sitten. Mitään ei ole tapahtunut. Itse heräsin siihen, etten ole onnellinen. Arki tuntui toisen välttelyltä ja illat istuin yksin kotona. Tuntui jo pidemmän aikaa, että suhteemme on ajautunut risteykseen, josta pitäisi valita kumpaan suuntaan lähtee. Toisessa suunnassa olisi yhteinen tie ja toisessa tie, joka pitäisi kulkea yksin. Pitkän keskustelun jälkeen päädyttiin yhdessä siihen tulokseen, että valitsemme sen tien, joka pitää kulkea yksin.

Jere on muuttanut pois yhteisestä kodistamme ja minä olen jäänyt tänne asumaan. Jeren mukaan lähtivät myös Tala ja Leevi. Minulle jäi Fia ja Vilma. Nyt olen ensimmäistä kertaa elämässäni oikeasti yksin ja se tuntuu hyvältä. :)

32 kommenttia:

  1. Pääasia että olet onnellinen etkä kadu päätöstäsi! :)

    VastaaPoista
  2. Kuten muutama viikko sitten arvelinkin sinulle, niin useinkaan noin nuori "rakkaus" ei kestä. Toivottavasti et hyppää avioliittoon seuraavan miehen kanssa noin vaan ja aloita heti vauvakuumeilua hänen kanssaan. Opettele elämään nyt yksin ja unohda vauvahaaveet. Olet niin nuori, että sinulla todella on vielä hyvin aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koskaan ei tiedä mitä elämässä sattuu ja meille kävi nyt näin. Haaveitani en unohda minnekkään vaikka yksin olenkin. Niistä lisää juttua myöhemmin blogissa, kun asia on ajankohtainen. Yksin elämistä ei tarvitse opetella, koska se on sujunut tähänkin asti hyvin.

      Poista
  3. Olet tosi rohkea! Olet varmasti kannustava esimerkki niille naisille, jotka elävät onnettomassa parisuhteessa eivätkä uskalla ottaa uutta suuntaa elämälleen <3.

    VastaaPoista
  4. Voimia sinne. Tunnut olevan niin vahva ihminen, että tästäkin selviät positiivisella asenteella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 :) Kaikesta selvitään aina positiivisella asenteella ja sitähän minulta löytyy. :)

      Poista
  5. Hei, en ole tainnut koskaan aiemmin kommentoida, mutta nyt haluan toivottaa paljon tsemppiä. Itse tein päätöksen lähteä mieheni kanssa eri suuntiin keväällä ja nyt asun yksin. Alkuun tuntui etten osaa, mutta kun tajusin kuinka paljon olin yksin suhteessa, vaikka asuimme yhdessä olikin tämä aivan normaalia. Minulla on ollut paras kesä ikinä, tämä vapauden tunne ja olo, että elän taas. Olet ihana, muista se :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, kun kommentoit. :) Kiitos <3 Tämä vapauden tunne on kyllä ihana ja tuonut paljon mukanaan. :)

      Poista
  6. Tsemppiä uuteen elämänvaiheeseen! <3

    VastaaPoista
  7. Entä jos olisit ehtinyt tulla raskaaksi? Muistaakseni kommentoinkin sinulle aikoja sitten, että suhteenne ei ole niin vahvalla pohjalla (vaikka en teitä tunnekaan irl), että lasta kannattaisi yrittää. Tehän olitte jo kerran eronneet ja sitä väkivaltataustaakin oli. Siksi Jenna toivoisin kovasti, että et heti hyppää seuraavaan suhteeseen & ala lasta yrittämään. Olet vielä sen verran nuorikin, että sinulla on hyvin aikaa seurustella ja tunnustella, onko suhde oikeasti valmis kestämään kolmannenkin jäsenen.

    Onnea kuitenkin uuteen elämänvaiheeseen! Hienoa, että uskalsit lopettaa epätyydyttävän suhteen (ennen kuin tulit raskaaksi).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se raskaaksi tuleminen olisi eroa estänyt. Eikä ero tarkoita sitä ettei suhteemme olisi voinut olla vahvalla pohjalla. En ole nyt miestä hankkimassa, sillä aion nyt odottaa sitä "unelmieni" miestä. :) Muista tulevaisuuden muutoksista tulee myöhemmin lisää tietoa blogiin. :)

      Kiitos <3

      Poista
    2. Mutta suhteenne ei ollut vahvalla pohjalla, kuten näämme.

      Poista
    3. Vaikka suhde olisi kuinka vahvalla pohjalla aina voi tulla ero. Tällä tavoin ei voi päätellä kuinka vahvalla pohjalla kenenkin suhde on.

      Poista
  8. Voimia varmasti vaikeaan elämäntilanteeseen, mutta hienoa, että olet nyt onnellinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 :) Onnellisuus on pääasia.

      Poista
  9. Kenenkään ei pidä elää suhteessa missä ei ole onnellinen,mutta itsellä on paska fiilis,kun nykyään niin moni suhde päättyy eroon?eikö kenellekkää enään ä lupaus avioliitosta,elämä myötä ja vastoinkäymisissä merkkaa mitään?toki minun on helppo puhua,kun olen sen oikean löytänyt,mutta silti!onnea silti valitsemallesi polulle ja muista ,että sinulla on kaikki ne voimavarat joita tarvitset !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän suhteessamme mentiin pitkälle juurikin tuolla ajattelulla, että kun on luvattu toiselle papin edessä olla yhdessä myötä ja vastoinkäymisissäkin. Jossain vaiheessa vain raja tuli vastaan. Ehkä minusta tuli itsekäs, koska halusin olla onnellinen? En tiedä.

      Ole onnellinen siitä, että olet löytänyt oikean ja voit elää onnellista elämää hänen kanssaan. :)

      Kiitos <3 :)

      Poista
  10. Voimia <3 -miljama

    VastaaPoista
  11. Minkä takia sitä lasta pitää ylipäätään yrittää, jos suhde ei ole vahvalla pohjalla ja eroatte ja palaatte yhteen koko ajan. Olette avioliitossa, ja ero tarkoittaa avioeroa, ei hetkellinen erillään asuminen ja erossa olo. Laillisesti olette edelleen yhdessä.
    Ja miksi sitä lasta pitää yrittää, kun itsellään on noin paljon ongelmia kuin sinulla on. En usko, että lapsella olisi hyvät edellytyksen elämään. Tiesitkö esimerkiksi, että kaksisuuntainen mielialahäiriö on vahvasti perinnöllinen sairaus, ja onkin hyvin todennäköistä, että lapsesi sairastuisi siihen myös. Ja tiesitkö myös, että kyseisen mielisairauden hoitamatta jättäminen pahentaa sitä, ja sen hoitaminen tulevaisuudessa vaikeutuu.
    Hoitaisit itsesi ja elämäsi kuntoon ensin, ja sitten miettisit niitä lapsia, jos ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kyllä lasken sen eroamiseksi ettei ole enää toisen kanssa yhdessä, vaikka paperilla olisikin. En aio elämässäni puolta vuotta jumittaa vain sen takia, että olen edelleen virallisesti naimisissa.

      Pidätkö minua ihan tyhmänä? Etten tiedä mikä kaksisuuntainen mielialahäiriö on? En nyt sanoisi, että se on vahvasti perinnöllinen, koska minun kummallakaan vanhemmalla tai heidän vanhemmillaan ei ole kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Minä en ole missään vaiheessa jättänyt kaksisuuntaista hoitamatta.. Minä ja elämäni voimme vallan mainioisti, kiitos kuitenkin kun huolehdit. :)

      Poista
  12. Miksi muuten jätät aina vastaamatta, kun useampikin on kysynyt sinulta tuosta lapsiasiasta? Oletko vaan niin itsekäs, että lapsen hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta viis, kunhan sinä saat sen lapsen? Äidin tulee aina ajatella ensisijaisesti lapsensa hyvinvointia, ei sitä, mikä sattuu olemaan tällä viikolla sinulle hyvää ja kivaa. Sinullahan on joku "miellyttävä" vastaus kaikkeen ja kaikille. Fiksumpi pohtisi tilannetta tosissaan lapsen näkökulmasta ja myöntäisi reilusti, ettei ole vielä valmis äidiksi nykyisessä elämän-, ja mielentilassaan. Annat itsestäsi melko epäkypsän kuvan blogissasi. Veikkaanpa, että olet päättänyt jatkaa lapsettomuushoitoja yksinäsikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jätän vastaamatta lapsiasiaan liittyviin kysymyksiin, koska aiheesta on tulossa postaus sitten, kun olen valmis itse asiasta täällä blogin puolella mainitsemaan. :) Ei, en ole itsekäs. Minä todellakin ajattelen lasta, siksihän olen lähtenyt huonosta suhteesta ja päättänyt elää itsekseni ja löytää elämäni miehen.

      Sinun on hyvin vaikea tulla sanomaan millainen tilanteeni tällä hetkellä on. Sinä et tunne minua, enkä ole viimeisen kahden kuukauden aikana kirjoitellut kovinkaan henkilökohtaisia asioita tänne. Mutta hyvä jos tuomitset joskus aikaa sitten lukemiesi tekstien perusteella.

      Olen tällä hetkellä onnellinen. Elämäntilanteeni on oikein hyvä eikä mielentilassanikaan ole ollut pitkiin aikoihin mitään vikaa ja silloin harvoin kun masentaa osaan hakea apua. Jos se antaa minusta epäkypsän kuvan blogissani niin sitten antaa.

      Poista
  13. Mun mielestä kaksisuuntainen mielialahäiriö ei ole este vanhemmuudelle, kunhan sairauden hoito on tasapainossa ja äidillä kyky hakea aina tarvittaessa apua. Silloin lapsi ei kärsi.

    Mutta mä todella toivon että tällaisessa tilanteessa Jenna ei väkisin etsi uutta isäehdokasta ja muutenkaan ala yrittämään lasta heti ensimmäisen vastaan tulevan kivan pojan kanssa. Ymmärrän kaipuun lapsesta, mutta Jenna on vielä niin nuori että vuosia on vielä paljon jäljellä. Ja vaikka lapsensaaminen on hankalaa, se ei ole syy yrittää tehdä niitä kenen tahansa kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni oman sairauteni hoito on tasapainossa ja osaan hakea itse apua. Tuot hienosti esille sen mitä olen täällä koittanut sanoa. Ei kaksisuuntainen mielialahäiriö ole este vanhemmuudelle. Kyllä sen sitten itse tietää milloin on valmis myös sairautensa puolesta. :)

      Ei minä en etsi lapselle isäehdokasta, enkä ala yhdenkään miehen kanssa yrittämään lasta. Mutta valitettavasti nuori ikä ei vaikuta mihinkään. Valitettavasti on totta, että nuorena tulee raskaaksi todennäköisemmin kuin vanhempana. Mutta kaikki te jotka huolehditte niin en ole yrittämässä lasta ensimmäisen enkä todellakaan toisenkaan vastaan tulevan miehen kanssa.

      Poista
  14. Pahoittelut, avioliitosta on jotenkin vaikea lähteä. Kun on kerran tullut tehtyä niin iso sitoumus. Jaksamisia!

    VastaaPoista
  15. Pakko ihmetellä ihan ääneen noita anonyymien kommentteja... miten kukaan voi tietää kenenkään suhteen tilasta ja arvostella toisten välistä rakkautta millään tavalla, blogikirjoitusten/iän perusteella ihmisiä oikeasti tuntematta? Noh toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos tuollaiset kommentit :)

    Toivottavasti ratkaisunne oli oikea, ja toivon sinulle kovasti tsemppiä muuttuneeseen elämäntilanteeseen!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan Melody! Samaa mieltä olen. :)

      Kiitos <3

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥