keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Miksi me haluamme lapsen?

Viime päivien aikana olemme miehen kanssa miettineet vastausta kysymykseen "miksi haluamme lapsen?". Meiltä on niin monta kertaa kysytty tuo kyseinen kysymys, joten oli ehkä aika miettiä tätä asiaa syvällisemmin. Keskustelimme myös adoption mahdollisuudesta, mutta itselläni on vahvasti sellainen olo, että haluan tuntea raskauden. Haluan tuntea pikkuisen potkut sisälläni sekä raskauspahoivoinnin ja muut ihanat ja vähemmän ihanat asiat. Haluan kokea synnytyksen ja sen miltä tuntuu nähdä oma lapsi ensimmäistä kertaa rankan synnytyksen jälkeen. :) Mutta, jos vaihtoehtona ei ole kuin adoptio niin saanhan siinäkin tuntea sen lapsen ensi kertaa näkemisen sekä rakkauden ja kiintymyksen tunteet. :)

Miehellä taisi päällimmäisinä olla, että hän haluaa sukumme jatkuvan sekä meistä perheen, johon kuuluu lapsia. Itselläni tulee mieleen tässä myös se, että haluan omien vanhempieni kokevan isovanhemmuuden sekä haluan itse kokea sen joskus. Yhtä mieltä olemme siitä, että haluamme molemmat rakastaa ja kasvattaa omaa lasta. Haluamme myös kokea sen, mitä usein katselemme kateellisina kävellessämme leikkipuiston ohi, jossa on vanhempia lastensa kanssa leikkimässä. Haluamme elää perhe-elämää! Haluan kokea äitiyden ja mieheni haluaa kokea isyyden.

Onko lapsen hankkimiseen edes muita syitä? Olen todella iloinen, että meillä miehen kanssa on samanlaisia ajatuksia tämän asian suhteen. Mielestäni tässä on kuitenkin riittävästi syytä sille, miksi haluamme perustaa perheen ja hankkia lapsia. 

Miksi te haluatte lapsen? :)

6 kommenttia:

  1. Itsellä (jos ikinä haluan/saan lapsia) niin yksi asia (tämän sanottua en saa ainakaan hirveesti myönteistä palautetta luultavasti) mutta ehkä pelko jäädä yksin. Mitä minä teen viikonloppusin ja arki-iltoihin, jos ei jaksa sitä kumppanin naamaa 24/7 katsella ja haluaisi vain lähteä ulos vähäksi aikaa, mutta kaverit eivät voi lähteä minnekkään koska heillä on lapsia. En ole varsinaisesti lapsi-ihminen. Se ei oo ikinä ollut mulle se suurin haave. Lähinnä yhteiskunnan oletus. Rupesin vain miettimään asioita sitten tarkemmin, kun en luultavasti voi saada omia lapsia. (halutessani voin kokea raskauden ihanuudet ja kamaluudet mutta minua taas inhottaa ajatus elävästä olennosta sisälläni) Haluanko perhe-elämää kun minulla ainakin toistaiseksi on siskon lapset joita rakastan ja nään viikottain, vai haluanko lapsetonta, astetta ylellisempää elämää, ja aikaa matkustelulle, mitä rakastan... Ainoa asia minkä tiedän varmasti että road trip reissu ennen lapsia. Mutta adoptoidakkin voi vasta 25w joten eiköhän sen tripin kerkeä ennen lapsia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan nuo reissut aina mahdollisia myös lasten kanssa. :)

      Poista
    2. Onhan toki mutta sitten taas pitää ottaa lapsi huomioon esimerkiksi turistipaikkoja valittaessa, ja interreilillä ja road tripillä ei lapsi välttämättä jaksa istua puolta päivää autossa. Yhdellä reissulla ollaan oltu jo lapsen kanssa. Ei ihan sitä mitä itse olin lomalta toivonut. Ja toisaalta en jaksaisi odottaa että lapset kasvaa. Mutta itse kun olen jo valmiiksi matkustellut, niin on vaikeampi päästä matkustelusta eroon, kuin jos ei ole matkustellut. (olen huomannut sen kavereissani. Eivät he osaa kaivata matkustelua samalla tavalla kuin minä. Tai ainakaan ole näyttänyt sitä)

      Poista
  2. Tuo on yllättävän vaikea kysymys muuten.

    Miksi halusin lapsen? Mun sisällä oli tietynlainen tyhjyys. Tiesin että halusin äidiksi. Mä en varsinaisesti kärsinyt lapsettomuudesta. Siis samoista syistä kuin esim. sinä Jenna. Mutta mulla oli terveysongelmia ja niitä hoidettiin leikkauksilla ja sairaalajaksoilla, joten lapsensaanti ei ollut mahdollista. Ja mä kärsin. Lapsenkaipuu oli murskaava. Ikää tuli koko ajan lisää kuitenkin ja se pelotti. En siinä vaiheessa kuitenkaan tiennyt että tulisinko raskaaksi miten helpolla.

    3-kymppisenä sain kauan kaipaamani käärön syliini. Ja sitä rakkaudentunnetta ei voi sanoin selittää. Ei sitä voi edes kuvitella. Nyt elämä hymyilee kaikinpuolin.

    VastaaPoista
  3. Minä halusin lapsia siksi, että he ovat jotain mikä on vain meidän kahden. Heissä on puolet minua ja puolet miestäni. He ovat todiste meidän rakkaudestamme ja heitä voi rakastaa ehdoitta. Rakastin olla raskaana, mutta jos adoptio olisi ollut meille ainoa vaihtoehto, olisimme sen käyttäneet. Lapset täydensivät meidän perheen.

    VastaaPoista
  4. Oli fiksu postaus,täytyy sanoa,että mielipiteeni sinusta on alkanut muuttua positiivisempaan suuntaan.miksi minä ja mieheni halusimme lapsia?siihen on monta syytä..tässä muutamia;lapsista heijstuu sekä että mieheni piirteet ja he ovat tuoneet esiin meidän parhaat puolemme,tuovat iloa elämään ja jokaiselle päivälle tarkoituksen.Toivon myös joskus saavani lastenlapsia ja toivottavasti alle eläkeikäisenä,jotta jaksan touhuta heidän kanssaan.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ♥