maanantai 7. heinäkuuta 2014

Mikä on oikea ikä suunnitella perheenlisäystä?

Usein lapsettomuudesta puhuessani muille, kuulen lauseen: "Te olette vielä niin nuoria, kyllä teillä on aikaa hankkia lapsia ja perustaa perhe". Yleensä tälläiset lauseet saavat minut kiehuamaan raivosta. Mikä on sitten oikea ikä aloittaa yritys? Onko siihen mitään tiettyä oikeaa ikää? Eikö kyse ole enemmänkin siitä onko ihminen valmis vanhemmaksi ja huolehtimaan pienestä ihmisestä. Voiko hän tarjota tälle pienelle onnellisen elämän. Me tiedämme ja tunnemme olevamme valmiita ja pystymme tarjoamaan onnellisen elämän täynnä rakkautta ja huolenpitoa. 

Totta kai ymmärrän, että nuorta ikää ihmetellään, jos ei ole itse halunnut lapsia tämän ikäisenä, mutta mielestäni valinta on jokaisen oma eikä sitä muiden mielipiteet muuta. Lasta ei yleensä päätetä hankkia kevein perustein vaan taustalla yleensä on paljon muutakin esimerkiksi pitkä parisuhde, hyvä tilanne elämässä, vaikituinen työpaikka tai jotain vastaavaa. Minä koen, että meillä on parisuhteessa ja elämässä hyvä tilanne perheenlisäykselle. Totta kai asiaa edistää hieman se, että olemme olleet pitkään yhdessä ja naimisiinkin on ehditty. Yhdessä on myös asuttu useampi vuosi. Opintojeni suhteen tilanteeseen sopii myös vauva. Opinnot on helppo suorittaa loppuun ja pitää äitiysloma ennen jatko-opintoja. 

Kuitenkin löydän itseni usein miettimästä, että onnistuisiko lasten hankinta ilman lapsettomuushoitoja esimerkiksi kymmenen vuoden päästä? Vai onko minulla monirakkulaiset munasarjat silloinkin? Tosin sisimmässäni uskon, että tilanne olisi sama myöhemminkin - ellei jopa pahempikin. Tiedän myös, että jos odottaisimme, niin tulisin sitä myöhemmin katumaan. 

Mikä on teillä vaikuttanut siihen, koska olette valmiita hankkimaan lapsia?
 Onko se hyvä tilanne elämässä vai vain ajatus siitä, että lapsi olisi kiva? 

22 kommenttia:

  1. Jos tuota lapsen hankintaa alkaa liian pitkälle miettiä, ei kukaan koskaan hankkisi lapsia. Kyllä sen itse tietää milloin on valmis. Me saimme ensimmäisen lapsemme kun olin 22vuotias ja mielestäni olimme valmiita. Olimme olleet yhdessä tuolloin 6 vuotta ja naimisissa 2 vuotta. Toinen lapsemme syntyi 5 vuotta myöhemmin. Näin siis meillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, että jokainen tietää itse milloin on valmis vanhemmaksi. :)
      Teidän tilanteenne kuulostaa mukavalta. :)

      Poista
  2. Hei! Lasten tekemistä suosittelisin lämpimästi lykkäämään teillä siihen asti, että olette vähän enemmän kouluttautuneet ja saaneet työpaikat. Tosiasiahan on myös se, että olette niin nuoria, että elämänkokemusta kannattaisi hankkia useampia vuosia, koska niistä saa juuri niitä eväitä lasten kasvatukseen. Lasta ei kannata hankkia täyttämään mitään tyhjää aukkoa elämässä. Nuoruudesta kannattaisi nauttia muutoin, kun hinkumalla sitä vauvaa ehdoin tahdoin. Matkustelkaa, nauttikaa karvaisista lapsistanne ja unohtakaa koko vauvan teko väkipakolla projektinne.

    Ihan omasta kokemuksesta voin sanoa, että kyllä pcos naisetkin saavat ihan luomulapsia. Mutta väkipakolla yrittäminen ei vaan valitettavasti auta siinä asiassa. Uskon, että kunhan teilläkin aika olisi kypsä ja henkinen kasvu vähän paremmalla tolalla, niin joskus sitten se vauva voisi ilmoittaakin tulostaan ihan ilman mitään hoitoja. Mutta nimenomaan sitten joskus vasta. Äitinä oleminenkaan ei ole mitään kaikki-mulle-heti-nyt touhua, joten siinäkin mielessä kasvamista olisi suotavaa tapahtua. Ja miksi niin moni sitten sanoo tätä samaa teille? Olisiko kuitenkin niin, että se elämänkokemus antaa tiettyjä työkaluja ja viisautta ymmärtää asioita aivan eri tavalla kuin nuorena?

    Tutkimukset valitettavasti ovat osoittaneet, että kamalan hyviä tuloksia useinkaan ei synny yhtälöstä nuori kouluttamaton, työtön pariskunta, väkivaltataustalla. Siksikin voisitte ihan nyt rauhassa katsoa, kestääkö avioliittonne aikuisiksi kasvun, vai käykö niin kuin suurimmalle osalle nykyaikana nuorena avioon astuneelle?

    Tosiaan ihmettelenkin, mikä kiire teillä on? Ja jos vauvaprojektisi on ollut erosta huolimatta vireillä uuden kumppanisikin kanssa, niin kyse ei silloin taida olla siitä, että te tahdotte vauvan, vaan sinulla on pakkomielle vauvansaannista. Vai millä muulla selität tuon vauvaprojektisi jatkumisen, vaikka mies vaihtui hetkeksi välissä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuinka moni ihminen oikeasti päättää lykätä lasten tekoa siinä vaiheessa, kun on löytynyt lapsettomuuteen syy ja yritetty pari vuotta ja hoidotkin jo melko pitkällä? Koulutukset ja työt pystyy hyvin hoitamaan lapsen kanssa, etenkin kun on hyvin epävarmaa, koska raskaus edes alkaa. Uskon myös, että minulla on ainakin elämänkokemusta enemmän kuin monella minua vanhemmalla. Hyviä pointteja sinulla silti. Jos tietäisin ettei meissä mitään vikaa olisi ja olisi mahdollista raskautua normaalisti, ehkä en koskaan olisi ryhtynytkään lapsettomuushoitoihin vaan päättänyt pitää pitemmän tauon, mutta tässä tilanteessa ei enää peruuteta. Molemmat, kun ollaan tosissaan tämän asian kanssa. :) Totta kai me nautimme nuoruudestamme, mutta ehkä eritavalla kuin useimmat saman ikäiset. Mutta siihen olemme oikein tyytyväisiä. :)

      Minä en oikein usko, että meidän kohdallamme on mahdollista saada luomulasta, koska pcos takia munasolun irtoaminen ei tapahdu ilman pregnyliä. :( Hienoa, että teitä on onnistanut ja lapsi on tullut pcos:ta huolimatta! :)

      Ehkäpä niin moni hokee tuota asiaa meille, koska eivät todellisuudessa tunne meitä? Tälläisiä asioita on aina hyvä tulla sanomaan jos ei toista henkilökohtaisesti tunne. Miten kukaan voi määritellä kuinka paljon elämänkokemusta jollain ihmisellä on, jos ei todellisuudessa tunne tätä henkilökohtaisesti? Enpä oikein usko, että kukaan voi vähätellä toisen kokemuksia tai liioitella omillaan? Eihän niitä voi mitata millään mittarilla. Meidän tilanteemme on nyt tämä, ja kuten tässä postauksessa mainitsin niin valinta on jokaisen oma eikä siihen ole muilla pahemmin sananvaltaa.

      Kiitos kommentista. :) En ottanut sitä pahalla ja toivon, ettei vastaukseni ollut liian hyökkäävä. :)

      Poista
  3. Ei omaa kokemusta, mutta jos haluaa olla lapsilleen nuori vanhempi niin kyllä se parikymppisenä kannattaa aloittaa perheen perustaminen, jos elämäntilanne suinkin sallii. Etenkin, jos haluaa enemmän kuin yhden tai kaksi lasta.

    Äitini oli niukin naukin 22-vuotias ja isäni 27.v. kun saivat minut. Minusta oli ja on ihanaa, kun oli ja on nuoret vanhemmat. Ala-asteella ihmettelin, kun joku kavereista sanoi äitinsä olevan yli 40-vuotias. :D

    Kyllä sen ite ihminen tietää milloin on oikea aika hankkia lapsi. :) Mulla se olisi nyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä totta, että jos haluaa olla nuori vanhempi on lapset hankittava nuorena. :) Täytyy kuitenkin tässäkin asiassa varmaan ottaa huomioon se, kuinka suuren perheen haluaa. Tietenkin jos haluaa enemmän lapsia on lasten teko myös aloitettava nuorena. :D Kuten tuossa kommentissa mainitsitkin. :) Meillä olisi haaveena sellainen kuusi lasta, mutta saa nähdä miten käy. :)

      Minäkin muistan aina ihmetelleeni toisten vanhempien ikää, kun omat vanhemmat olivat alle 30-vuotiaita. :D

      Oikeassa olet. Kyllä sen itse tietää. :) Meidän aikamme olisi nyt, kuten teidänkin. :) Toivottavasti saisitte lasten hankinta asiat eteenpäin. <3 :)

      Poista
  4. Ikä on mielenkiintoinen asia lapsihommissa. Olen kaksi kertaa sinua vanhempi, voisin olla äitisi, ja minulla ei ole lasta - vieläkään. Minä taas aloin alla valmis suunnilleen kolmevitosena, kun oli tutkintoa, taloa ja avioliitto. Ei ikä ainakaan lisää todennäköisyyttä tulla raskaaksi, että sen puoleen aika ja luonto ovat nuoruuden puolella. Mutta niin moni asia on vaikuttanut ainakin omiin ratkaisuihini. En mitenkään olisi ollut valmis parikymppisenä, kun en ollut kymmenen vuotta myöhemminkään, mutta se ei tietenkään tarkoita, etteikö joku toinen olisi. Siinä ihmettelijät toki ovat oikeassa, että koska olet nuori, sinulla ON aikaa, toisin kuin meillä mummoikäisillä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se niin menee, että jokainen on valms silloin, kun itsestä siltä tuntuu. Ei siihen paljon ikä vaikuta. :) Tietenkin siinä olet aivan oikeassa, että luonto on nuoruuden puolella. Ikävää se on toisinaan, mutta onneksi nykyään on niin hyvä mahdollisuudet saada lapsia myöhemmälläkin iällä. :)

      Tiedämme, että meillä on aikaa. :) Toisinaan tuo tieto helpottaa siinä, ettei tarvitse kiirehtiä eteenpäin vaan voi suoda itselleen hieman taukoakin lapsettomuushoidoista ja yrittämisestä. :)

      Poista
  5. Me odotettiin, että minä saisin opinnot valmiiksi ja varmaan muutenkin, että oltaisiin tarpeeksi aikuisia tai jotain :-). Henkisesti valmiita tai mitä nyt sitten.

    Hieno juttu, että teillä menee nyt hyvin sun miehen kanssa ja teillä ihanat koirat ja kaikkea :-). Tsemppiä kovasti yritystaipaleelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoittelut, etten eilen ehtinyt kommenttiasi julkaisemaan, väsymys iski kesken kommentteihin vastailun niin jätin osan kommenteista tälle päivälle. :)

      Kiitos tsempeistä. :) <3

      Kyllähän se niin on, että jokainen alkaa tähän lapsen hankinta puuhaan sitten, kun aika tuntuu itselle sopivalta. :)

      Poista
  6. Osa nuorista voi oikeastikin haluta vauvan kevyin perustein. Sitten yllätytään siitä vastuusta ja vauva ei olekaan enää kiva. MUTTA näin ei onneksi suurimmassa osassa tapauksista ole. Ja en väitä että se olisi sitä teidänkään kohdalla. Olisi vaikea uskoa että kukaan lähtee kevyin perustein käymään läpi mitä te käytte.

    Ja mitä tulee tuohon ikäkysymykseen. Hyviä ja huonoja vanhempia on kaikissa ikäluokissa. Ei ikä tuo läheskään aina viisautta mukanaan. On surullista huomata keskustelupalstoilla että 30+ äidit haukkuu nuoria vanhempia ja nuoret äidit sitten haukkuu takaisin että ei jaksaisi tuollaisena kääkkänä enää valvoa öitä. Miksi äidit/naiset ylipäätään on aina niin ilkeitä toisilleen?

    Pääasia vanhemmuudessa on, että on valmis huolehtimaan siitä pienestä nyytistä. Antamaan rajoja ja rakkautta. Oli vanhemman ikä mikä tahansa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti on olemassa niitäkin ihmisiä, jotka haluavat lapsen kevyin perustein ja yllättyvät sitten, kun vauva on jo maailmassa. :( Surullista niiden lasten kannalta, mutta yleensä sellaisetkin vanhemmat sitten oppivat vastuuta ajan kanssa. Se on kyllä ettei kukaan lähde kevyin perustein käymään läpi lapsettomuushoitoja, sen verran raskaita ne ovat fyysisesti sekä henkisesti. Mutta toisaalta uskoisin, että jos joku näin tekisi, lääkärit ja sairaanhoitajat huomaisivat sen. :)

      Sinulla on kyllä hyviä pointteja ja aivan oikeassa olet. :) Itseänikin on mietityttänyt tuo naisten/äitien ilkeys toisia kohtaan. Onkohan siinä kyse siitä, että luullaan olevansa parempia kuin toiset ja tyrkytetään aina sitä omaa kantaa, vaikka lastenhoidossakin on monia erilaisia tapoja eikä sitä yhtä oikeaa. :/

      Poista
  7. Heips :-) pakko on kommentoida vaikka ennen en ole blogeja kommentoinut (seuraan kyllä useita blogeja).erittäin hybä aihe mistä kirjotit..ite oon kuullut tuota samaa jo sillon ku rupesin lastani odottamaan olin sillon 19 ja muksu synty kun täytin 20.sillon monet sano että miten pärjäät ku oot noin nuori ja elämä menee pilalle ku et pääse enää rellestäää yms..nyt lapseni täyttää 7v ja aloittaa ekaluokan ja kuulen nykysin vieläkin että oletpa nuoriäiti ja ne hämmentyneet katseet kun kerron lapsen iän.ja pyh sanon minä herrajumala mä ooon nyt 27.ja lapsi on ollut aina etusijalla ja saanut paljon rakkautta.vaikka olenkin yh ollut lapsen täyttettyä 1v.(tosin nyt olen avoliitossa ollut parivuotta).mutta lapsi ei ole este mihinkään.minäkin olen toiminut yrittäjänä ja opiskellut kolmannen ammattitutkinnon tehnyt töitä ja koko ajan olen myös äiti.nään myös kavereita ja käyn baareissa sillontallöin.tsemppiä paljon vauvanteko projektiiin :-) seuraan mielenkiinnolla tätä blogia.täällä yritetään kanssa josko saatais perheenlisäystä tosin yritystä vasta kuukaus takana... hyvää kesää ja onnea uuteen kotiin :-) t."nuori"äiti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, kun rohkenit kommentoimaan. :) Kiitos, kun rohkenit kertomaan oman kokemuksesi aiheesta. :) Tässä sitä taas nähdää, että myös lapsen kanssa voi tehdä paljon sellaisia asioita, joita ilmankin. Ei lapsi ole este opinnoille, työnteolle ja hauskanpidolle. :) Olet kyllä vahva nainen, kun olet jaksanut lasta kasvattaa yksin ja siinä sivussa vielä paljon muutakin! Pakko ihailla. :)

      Tervetuloa seuraamaan blogiani. :) Tsemppiä yritykseen ja toivottavasti tärppäisi pian. :)
      Kiitoksia. :) Hyvää kesää teillekkin <3 :)

      Poista
  8. Meille ei ole muuten mainittu nuoresta iästä kuin lääkärillä, toki johtuu varmasti siitä että että asiasta ei ole puhuttu kuin kaikkein lähimmille ja toisaalta ei me nyt enää niin nuoria ollakkaan pian molemmat 25v, huh! Mutta meijän elämäntilanne on kyllä aika huono mies opiskelee vielä 2,5-3v ja minä vasta haaveilen yliopistoon pääsystä, mutta ei siitäkään ole kukaan mitään sanonut muut kuten mekin varmasti miettivät että kun on niin vaikea saada lasta alulle (2,5v yritetty)niin ei kannata viivytellä ei se lapsen hankinta tule iän myötä ainakaan helpottumaan.. Itellä välillä tulee ajatuksia että ollaanko ihan hulluja kun tässä vaiheessa lasta hankitaan kun tulee varmasti olemaan vaikeaa taloudellisesti mutta toisaalta ollaan koko seurustelu aika (ja aikaisemminkin..)oltu opiskelijoita tai työttömiä niin ollaan opittu pärjäämään vähällä..Mutta niin hidasta lapsettomuushoidoissa etenemistä on lääkärit selittäneet nuorella iällä, se ärsyttää kun sen takia ollaan niin hitaasti hoidoissa edetty kun ei ole kiirettä iän takia mutta toisaalta ollaan sit kaikki keinot kokeiltu ennen ivf hoitoja mikä on toisaalta tietenkin fiksua..tulipas tekstiä.. :D
    mnh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin olemme saaneet lääkäriltä kuulla nuoresta iästämme, mutta vain sellaisia juttuja, että hyvä kun olemme nuoria niin lääkkeiden pitäisi tehota paremin ja on kuulemma paremmat mahdollisuudet ja muuta. :)

      Mielestäni ei tosiaan kannata lastenhankintaa lykätä, jos kokee itse olevansa valmis ja yritystäkin on jo useampi vuosi takana. Totta, se ei ainakaan helpota iän myötä. Meitäkin on harmittanut, kun hoidoissa on edetty "hitaasti". Tosin onneksi. Pelottaa IVF-hoidot jo etukäteen, mutta mitä sitä ei tekisi unelmiensa eteen, etenkin kun palkinto on mitä ihanin <3 :) Oletteko te kauan olleet hoidoissa? Millaisessa tilanteessa olette nytten? Ei tarvitse tietenkään vastata, jos olen tungetteleva. :) Kiinnostaa vain, kun tuntuu olevan melko samanlainen tilanne kuin meillä. :)

      Poista
  9. Moi. Olen 32-vuotias ja sain esikoiseni vuosien hoitojen jälkeen 30-vuotiaana. Minulla pco ja endometrioosi. Julkisella tehtiin 4 inssiä, 1 ivf, 2 icsiä. Yksityisellä icsi lyhyellä kaavalla ja kaikkea muutakin eri tavalla mitä julkisella ja tästä hoidosta kävi onni ja poika syntyi 1\2013. Nyt olen ylläriraskaana ja toisen la syyskuussa. Meille lääkärit nimen omaan sanoivat, että kun on nuori niin onnistumisprosentti paljon isompi. Ja kun hoidoissa meni 4-v. niin minusta on hyvä aloittaa ne mahd. pian. Olisimpa minäkin tiennyt endosta ja pcosta sinun ikäisenä.
    Onnea hoitoihin, oikea ikä on juuri silloin kun itsestä siitä tuntuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kun rohkenit kertomaan oman tarinasi <3 :) Ihanaa, että saitte oman pienen pojan hoitojen tuloksena ja paljon onnea ylläriraskaudesta <3 :) Taidat olla oikeassa, että hoitohin menee aikaa. Olenkin joka päivä kiitollinen siitä, että aloitimme hoidot aikaisin emmekä odottaneet vuosia. :) Kiitoksia <3

      Poista
  10. Oma nuoruus oli rauhallinen -ei kiinnostanut samat menot muiden nuorten kanssa, lapsi tuli suunnitellusti parikymppisenä ja nyt kun lapsi on aikuinen, niin nyt mulla/meillä on aikaa nauttia menemistäi, toisin kuin ikätoverit, jotka nyt valittavat yöheräilyjä ja koliikkeja , lapset on hankittava silloin kun se itsestä aidosti oikealta tuntuu... elämää on silloinkin jäljellä kun lapsi on aikuinen, kunhan on tehnyt lapset ajoissa. Hyvä tukiverkosto ja perusasiat kunnossa, niin kyllä nuorena jaksaa - nyt ei tulis mieleenkään -ei tälläkään enää jaksaisi valvomisia ym - ja akateemisen koulutuksen pystyy siis hankkimaan kyllä vaikka lapsi/lapset siinä rinnalla kasvaakin -kaikki ei oo "bileitä ja näe maailmaa nuorena" tyyppejä. Kyllä maailma siellä pysyy ja jos sitä haluaa nähdä, niin elämää on lasten kaivettua aikuiseksi jälkeenkin, ja mikä estää napata lapsi kainaloon ja mennä ? Kaikki riippuu loppujenlopuksi siitä omasta valmiudet kantamaan vastuu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä asiassa olet aivan oikeassa. :) Jokainen on erilainen ja minäkin kuulun niihin joita rauhallinen elämä kiinnostaa. Joskus kaverit ihmettelevät, kun en käy bileissä ja mene mukana kuten he. Kyllä sitä etii, kun elämää on vielä jäljellä monta kymmentä vuotta. :) Tätä asiaa minäkin olen täällä yrittänyt toitottaa, mutta sinä sanoit sen kyllä hyvin. :)

      Poista
  11. Kirjoitat tärkeästä aiheesta ja olet selvästi pohtinut asiaa. Luin kerran kolumnin aiheesta, että ulkopuolisten mielestä nainen ei ole koskaan oikean ikäinen äidiksi :D Minusta sinä et ole liian nuori lapsettomuushoitoihin. Mietin juuri, että itse en olisi ollut valmis vielä 10 vuotta sitten.
    Itse uskon myös siihen, että elämä järjestyy sitten, jos ihme tapahtuu ja saa lapsen. Päätin hoitojen alkuvaiheessa, että en suunnittele elämääni mahdollisen raskautumisen kautta. Jälkikäteen katsottuna tämä oli hyvä päätös, koska muuten en olisi uskaltanut tehdä isoja päätöksiä. Hoidot ovat siis edelleen kesken ja se kuuluisa Ivf on yksi mahdollisuus tulevaisuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolumnistilla on kyllä ollut hyvä pointti, sillä uskon ulkopuolisten ajattelevan noin negatiivisesti juuri sen takia etteivät he tunne ihmistä. :) Mukava kuulla, etten ole sinun mielestäsi liian nuori lapsettomuushoitoihin. :) Lapsettomuushoitoihin mennessä on mielestäni hyvin tärkeää se ettei mieti elämää mahdollisen raskautumisen kautta, juuri sen takia jos hoidoissa kestääkin monia vuosia. Hyvä pointti sinulla siis. :) Toivottavasti teille ihme tapahtuisi ja raskaus alkaisi <3 :) Tsemppiä <3

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥