keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Polikuulumisia

Tänään aamupäivällä kello 10.30 minulla oli aika varattuna TAYS:iin Lapsettomuuspoliklinikalle.
Olin paikalla jo kymmenen minuuttia ennen omaa aikaani. Sain tällä kertaa odotella vain viisi minuuttia, kun lääkäri tuli jo pyytämään minut sisään. Ilmeisesti minua edeltävä oli jättänyt tulematta omalle ajalleen ja sen seurauksena pääsin aikaisemmin vastaanotolle :) 

Lääkäri oli eri kuin viime kerralla, joten hän kyseli aluksi mitä viime kerralla olimme toisen lääkärin kanssa sopineet. Lisäksi hän kyseli myös, miten tämä kierto on sujunut. Milloin kuukautiset alkoivat ja loppuivat sekä milloin aloitin menopurin pistämisen ja milloin laitoin viimeisen pistoksen. Keskusteltiin myös siitä, onko menopur aiheuttanut minulla jonkinlaisia haittavaikutuksia. Menopur onkin siitä hieno lääke, että siitä ei ole minulle tullut minkäänlaisia haittavaikutuksia. Lisäksi oloni on muutenkin paljon parempi kuin clomifenia käyttäessä.

Seuraavan ultrattiin. Lääkäri katsoi ensin kohdunlimakalvon paksuuden ja rakenteen. Kolme kerroksinen ja vajaat 7 mm paksu! Paljon perempi kuin viime kerralla :)
Tämän jälkeen hän katsoi vasenta munasarjaani, josta löytyi yksi 8 mm follikkeli. Tässä vaiheessa minulle iski pelko, että tämä kierto menee täysin hukkaan. Mutta oikealta löytyi onneksi yksi 17 mm follikkeli :) 

Sain pregnyl reseptin, jonka kävin hakemassa apteekista. Pregnyl pitäisi laittaa huomenna. Mitään aikaa lääkäri ei minulle kertonut, koska tuo pitäisi pistää, joten laitan sen illalla samoihin aikoihin kuin aina ennenkin.
Raskaustesti pitäisi sitten tehdä aikaisintaan jouluaattona, mutta voi olla että teen sen myöhemminkin...

Keskusteltiin myös seuraavasta kierrosta ja siitä mitä toiveita minulla olisi jatkon suhteen. 
Jos teen negatiivisen raskaustestin ja kuukautiseni alkavat ennen 28.12.13 niin ensi kierto olisi pidettävä sitten taukoa, sillä klinikalla on joulusulku juuri silloin kun pitäisi vastaanotolla käydä.  Mutta lääkäri nyt ajatteli niin, että kuukautiseni alkavat 28.12-30.12. Joten ensi kierron suunnitelmissa olisi käyttää menopuria kp5-9, kuten tässäkin kierrossa ja sitten kp 11 eli juuri kuin klinikka on auennut olisi seurantaultra, eli 7.1.14

Myös suunniteltiin sen verran, että seuraava kierto olisi sitten viimeinen ovulaation induktio. Eli siirryttäisiin inseminaatioon. Toivon, ettei inseminaatioon asti tarvitsisi mennä, mutta koska kyseessä olen minä ja Jere luultavasti olemme kirottuja ja epäonni seuraa meitä ja joudumme inseminaatioon. :(

Tuntuu niin hirveän suurelta askeleelta edetä inseminaatioon asti, joten täytyy alkaa henkisesti valmistautumaan siihen. 

Tälläistä meillä tällä kertaa..

6 kommenttia:

  1. Mikä siinä inseminaatioon "joutumisessa" on niin kamalaa? Jos te lapsen haluatte ja tätä vaihtoehtoa tarjotaan, kun muu ei ole auttanut, niin eikö se ole vain mahtavaa että saatte kaiken mahdollisen avun? Ja onko muuten niin että inseminaatio tarjotaan kunnallisella puolella vain kolme kertaa, ja sen jälkeen pitää mennä yksityiselle?

    VastaaPoista
  2. Olet nyt ilmeisesti ymmärtänyt tämän asian väärin. Totta kai me menemme inseminaatioon jos se tarjoaa meille mahdollisuuden saada vauva.. Sekä arvostamme kaikke mahdollista apua, jota saamme. Mutta lähinnä tarkoitin tuota joutumista siltä kannalta, että se on todella suuri askel, johon en kuvitellut meidän koskaan joutuvan.

    En tiedä tuosta kuinka monta kertaa sitä voi yrittää julkisella puolella, koska meillä ei ole vielä siitä ollut puhetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän täysin, miltä sinusta tuntuu tuo inseminaatioon "joutuminen". On henkisesti raskasta joutua tajuamaan, että ihan oikeasti koko ajan etenee niitä rankempia hoitoja kohti, kun ei vaan tärppää. Se on pelottavaa, vaikka tottakai tajuaa, että on etuoikeutettu, kun on mahdollisuus hoitoihin.

      Tsemppiä kovasti!

      t. toinen anonyymi

      Poista
    2. Kiitos<3 :)

      Juuri tuota hainkin, että se pelottaa tajuta se että tässä mennään nyt koko ajan kohti niitä rankempia hoitoja :/

      Poista
  3. Toivottavasti teillä nyt tärppää! Itse pidän ovulaatioinduktioita ja inseminaatioita aivan tosi kevyinä hoitoina. On todella hyvä, että suuri osa saa niistä lapsia. Meille ainoana vaihtoehtona heti alusta oli ICSI. Toisaalta järkytys, kun se oli ainut ja viimeinen mahdollisuus saada lapsi. Toisaalta olen onnellinen, etten joutunut turhaan käymään kohdallamme koko pitkää hoitoskaalaa läpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan todella, että nyt tärppää :) Tottahan se on, että ne ovat kevyempiä hoitoja kuin ICSI mutta ovat ne silti rankkoja siinä mielessä, että joutuu sen pitkän matkan käymään :/ Mutta onneksi, te ette joutuneet turhautumaan näiden ovulaation induktioiden ja inseminaatioiden kanssa vaan saitte heti sitä hoitoa, joka teille oli paras :)

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥