tiistai 12. helmikuuta 2019

HAAVEENA PIKKUSISKO TAI -VELI

Olen aina halunnut suuren perheen, mutta lapsettomuuden myötä se haave alkoi tuntumaan todella kaukaiselta. Pelkäsin pitkään sitä, etten saisi ensimmäistäkään lasta. Onneksi perheeseemme kuitenkin syntyi erittäin hartaasti toivottu ja rakastettu poika Elian. Jo raskauden aikana puhuimme Villen kanssa, että toista lasta aletaan yrittämään välittömästi. Ihan vain siltä varalta, että siinä vierähtäisikin useampi vuosi. Totta kai halusimme lapsille myös mahdollisimman pienen ikäeron. Sektion takia tämä ei kuitenkaan ollut mahdollista. Leikkauksen jälkeen oli hyvä odottaa vähintään vuosi ennen seuraavaa raskautta. Synnytyksen aiheuttamien traumojen ja pelkojen takia, en alkuun edes halunnut ajatella toisen lapsen hankintaa. Koliikin loppuessa ja vauvan kasvaessa synnytys alkoi tuntumaan todella kaukaiselta asialta, vaikka se oli ihan hetki sitten tapahtunut. Aloin haaveilemaan toisesta lapsesta ja keskustelimme Villen kanssa asiasta paljon.

Elianin yrityksen aikana kuulin monesti, että toinen lapsi tulee luultavasti helpommin. Pcos voisi helpottua raskauden ja synnytyksen takia, kiertoni voisi tasaantua ja lähteä käyntiin normaalisti. Voi kuinka toivoinkaan näiden ihmisten olevan oikeassa, mutta valitettavasti minulle ei kuitenkaan käynyt näin. Kiertoni on edelleen yhtä sekaisin kuin aikaisemminkin. Kuukautiset tulivat synnytyksen jälkeen vain kahdesti ilman Terolut lääkettä. Sen lisäksi kuukautiseni ovat niin kivuliaat ja runsaat, että makaan toimettomana kotona sängyssä koko vuodon ajan. Kävinkin asian tiimoilta viime heinäkuussa naistentautien poliklinikalla. Otin samalla puheeksi myös haaveemme toisesta lapsesta. Kysyin lääkäriltä kestäisikö sektioarpi jo toisen raskauden. Hän ultrasi arven ja totesi ettei se vielä kestäisi. Muutamassa kuukaudessa saattaisi tapahtua ihmeitä ja katsoisimme sitten uudelleen. Sain kuitenkin Terolut kuurin siihen saakka, jotta kiertoni lähtisi normaalisti käyntiin. Terolut on siis keltarauhashormonia. Tästä huomaa hyvin, ettei niitä vuoden kieltoja turhaan aseteta vaan kyse on oikeasti siitä, että keholla menee oma aikansa toipumiseen.
Elokuussa kuukautiseni tulivat jälleen kerran Terolut kuurilla, mutta ne olivat todella niukat ja vuotoa kesti pitkään. Vuodon loputtua tunsin alavatsallani outoa paineen tunnetta ja päädyin tekemään raskaustestin. Testiin tuli hyvin haalea plussa. Pieni toivo nousi sisälläni siitä, että olisinkin tullut näin helposti raskaaksi. Haalea viiva kuitenkin huolestutti ja tein parin päivän päästä uuden testin. Testi oli täysin negatiivinen. Paineen tunne alavatsalla ei kuitenkaan helpottanut, joten päädyin lääkäriin ja kerroin haaleasta plussasta raskaustestissä. Lääkäri otti raskaustestin verikokeella ja verestä löytyi hieman raskaushormonia. Hormonia oli kuitenkin niin vähän, että lääkäri epäili että raskaus oli mennyt jo aika päiviä sitten kesken, jolloin kuukautisvuotoni olisi ollut keskenmeno vuotoa. Asiaa kontrolloitiin uudelleen muutaman päivän päästä, jolloin raskaushormoni oli kokonaan hävinnyt kehostani. Olin tullut tietämättäni raskaaksi ja raskaus oli mennyt kesken.

Uusi aika ultraääneen oli syyskuussa, jolloin saimme luvan lähteä yrittämään toista lasta. Samalla saimme tietää, että voisimme jo nyt alkuvuodesta hakeutua lapsettomuustutkimuksiin, mutta olemme päättäneet odottaa ensi syksyyn saakka. Saimme kuitenkin reseptille Letrozol lääkettä, jolla Elian sai alkunsa. Ohjeeksi käyttää sitä samalla tavalla kuin Elianiakin yrittäessä. Yksi tabletti kierron päivinä 3-7. Tämä siksi, että oma kiertoni ei käynnistynyt parista Terolut kuurista huolimatta.

Olen tähän päivään mennessä syönyt nyt kaksi kiertoa Letrozolia ja seuraava kierto on kolmas. Ensimmäisessä kierrossa ovulaatio tapahtui kierronpäivänä 14 ja kuukautiset alkoivat ajallaan. Seuraavassa kierrossa ovulaatiota ei tapahtunut ja kuukautiset alkoivat 12 päivää myöhässä. Nyt olen pitänyt taukoa joulukuun ja tammikuun eikä kuukautiset ole alkaneet ajallaan. Sain aloittaa taas Terolut lääkkeen. Nyt Terolut kuuri on ohitse ja on kierronpäivä 53. Menkkoja odotellessa.
Olemme siis syyskuusta asti yrittäneet ja tuohon välille mahtuu vain yksi ovulaatio ja sekin lääkkeellisesti saatu. Pelottaa, että joudun käymään sen viisi vuotta uudelleen läpi, jonka kävin Eliania toivoessa.

Jatkossa tulen kirjoittelemaan silloin tällöin tänne blogiin meidän toisen lapsen yrityksestä ja siitä mitä kaikkea tämä matka tuo mukanaan.

Seuraa minua
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa
Facebook: Suloisia unelmia

maanantai 11. helmikuuta 2019

HÄÄT: PÖYTÄKARTTA, PAIKKAKORTIT JA VIERASLAHJAT

Juhlapaikan koristeita ja pöytäjärjestystä miettiessämme päätimme heti, että laitamme kaikille ennalta määrätyt paikat. Näin jokaisella vieraalla olisi joku tuttu samassa pöydässä, eikä paikkoja jäisi tyhjäksi. Näin saimme myös pöydät mahdollisimman järkevästi aseteltua niin, että tilaa jäisi tanssimisille ja ohjelmanumeroillekin. :)

Meillähän oli maalaisromanttinen teema häissä, joten halusin paikkakorttien ja pöytäkartankin olevan teeman mukaisia. Pöytäkarttaan olin suunnitellut noille hyllyille kukkia, mutta Ville unohti laittaa ne hääaamuna juhlapaikalla käydessään. Taisi sulhasta vähän jännittää. :D
Pöytänumerot teimme puisista numeroista kultaisiin kehyksiin. Kulta oli yksi häidemme teemaväreistä, joten kehykset sopivat hyvin pöytiin. :) 

Paikkakortteihin ja vieraslahjoihin etsin paljon ideoita Pinterestistä. Halusin ehdottomasti toteuttaa ne yhdessä paketissa, ettei pöytiin tulisi liikaa tavaraa. Yhdessä häihin liittyvässä facebook ryhmässä törmäsin ideaan, jossa vieraslahjaksi oli annettu Geisha suklaata ja istutettavia confetteja. Siitä ja kassillisesta tyhjiä pilttipurkkeja se idea sitten lähti. Lopputulokseen olimme todella tyytyväisiä. Vieraiden nimet kiinnitettiin puiseen laattaan, joka sidottiin juuttinauhalla purkin ympärille.

Harmikseni useimmat vieraat jättivät nämä vieraslahjat pöytiin, joka todella paljon harmitti minua. Oltiin nähty ihan älyttömästi vaivaa näiden eteen. Isäni ja äitipuoleni istuttivat confetit ja niistä kasvoi kauniita kukkia. Minä säästin muutaman tälle kesälle ja aion istuttaa ne ensimmäisenä hääpäivänämme. :)

Oliko teillä vieraslahjoja? Jos oli niin millaisia? :) 

Kuvat: Valokuvaaja Risto Peltola

Seuraa minua
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa
Facebook: Suloisia unelmia

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

HÄÄT: JOTAIN UUTTA, JOTAIN VANHAA, JOTAIN LAINATTUA JA JOTAIN SINISTÄ

Perinteitä kunnioittaen minunkin päältäni löytyi hääpäivänä jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja jotain sinistä.
Minun jotain uutta oli hääpuku, huntu, kengät ja vihkisormus. Jotain uutta symboloi sitä kaikkea uutta ihanaa mitä uusi elämä tuo tullessaan. 
Minun jotain vanhaa olivat Lumoava Hertta sarjan korvakorut ja kaulakoru. Jotain vanhaa symboloi sidosta omaan perheeseen ja sukuun.
Minulla jotain sinistä löytyi sukkanauhasta. Sininen on henkinen väri ja se suojelee morsianta ja antaa uskollisuutta. Sininen on myös ikuisen rakkauden vertaiskuva ja suojelee pahalta.
Minun jotain lainattua oli helmirannekoru, jonka lainasin äidiltäni. Lainattu symbolisoi katkeamatonta sidosta siihen vanhaan perheeseen. Se tuo myös hyvää onnea kantajalleen eli uudelle morsiamelle. :) 

Kuvat: Valokuvaaja Risto Peltola

Seuraa minua
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa
Facebook: Suloisia unelmia

lauantai 9. helmikuuta 2019

HÄÄT: RUOKAILU

Alkumaljan ja seremoniamestarin tervehdyksen jälkeen jäimme odottamaan hääateriaa, joka oli melkein samantien. Aloitimme Villen kanssa ruokailun, jonka jälkeen vieraat pääsivät nauttimaan pöydän antimista. 
Häidemme menu:
- Raikas meloni-vihersalaatti
- Broiler-pastasalaatti
- Tomaatti-sipuli-basilikasalaatti
- Coleslaw, kaali-porkkana-ananassalaatti
- Paahtopaisti ja piparjuuri kerma
- Munanpuolikkaat 

- Ylikypsää possua ja barbecuekastike 
- Hunajapaahdetut uunijuurekset
- Lihapullat
- Keitetyt perunat

- Mallasleipä
- Grahamleipä
- voi

Olin viimeksi syönyt aamulla, joten tässä vaiheessa päivää oli jo aika kova nälkä! Ruoka olikin todella herkullista ja vieraatkin kehuivat. Meillä oli kyllä ihan huippu pitopalvelu. :) Onneksi kaikki söivät ruokaa suhteellisimman paljon, joten meille ei jäänyt kotiin tuotavaksi paljoakaan!

Juhlissa äitini hoiti Eliania ja meidän syödessä hän syötti pojan ja hänen syödessään me viihdytimme pientä. <3 

Ruokailun aikana oli myös puheita, joista onkin hyvä jatkaa taas seuraavan hääpostauksen parissa. :)

Kuvat: Valokuvaaja Risto Peltola 

Seuraa minua
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa
Facebook: Suloisia unelmia