keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Hammaslääkäriin nukutuksessa

Olen aina pelännyt hammaslääkäreitä todella paljon. Pelkoni pahentui, kun lapsena hammaslääkärissä ollessani hampaistani otettiin väkisin muotti. Muotti otettiin oikomishoitoja varten, koska purennassani oli jotain vikaa. Minulla on todella herkkä oksennusrefleksi, joten tämä tuntui todella epämukavalta. Oikomishoitojen takia sain ravata hammaslääkärissä harva se viikko. Hammaslääkärini ei todellakaan ollut mistään mukavimmasta päästä ja vanhempanikin huomasivat sen. En ole koskaan tavannut yhtään mukavaa hammaslääkäriä. Kun oikomishoidot vihdoinkin olivat ohi ja hammaslääkärikäynnit takana, päätin etten enää ikinä mene hammaslääkärille. Näin myös kävi. Kuitenkin 1,5 vuotta sitten minun oli pakko varata hammaslääkärille aikaa särkevän hampaan takia. Jätin kuitenkin hoidon kesken koska yksinkertaisesti pelotti niin paljon. Tuntuu ahdistavalta maata hammaslääkärissä suu auki, lääkärin sormet ja työkalut suussa. Se tuntuu siltä kuin ei voisi itse tehdä tilanteessa yhtään mitään. 

Lähiaikoina olen kuitenkin alkanut häpeämään hymyäni ja hampaitani. Etuhampaissani on näkyvä pieni reiän alku, joka häiritsee itseäni todella paljon. Minusta tuntuu, että hampaani ovat keltaiset. Viisauden hampaat repivät välillä posket verille, ja tämä aiheuttaa turvotusta kasvoissa. Hampaissani on myös muutamia reikiä. Pelkään, että hampaita alkaa särkemään. Haluaisin kauniit hampaat, mutta jo hammaslääkärin ajatteleminen saa minut itkemään paniikista. Pari viikkoa sitten aloin oikeasti pohtimaan ideaa hammaslääkäriin menosta. Itkien etsin netistä tietoa pelkopotilaisiin erikoistuneista hammaslääkäreistä. Halusin ehdottomasti tälläiselle lääkärille! Löysinkin Tampereelta Oral hammaslääkärit. Heidän nettisivuillaan kerrotaan erilaisista hoitomahdollisuuksista pelkopotilaille. 

En tietenkään halunnut mennä hammaslääkärille yksin, joten keskustelin äitini kanssa ja pyysin häntä tulemaan mukaani tueksi. Tämän jälkeen keräsin pari päivää rohkeutta ajan varaamiseen. Kun vihdoin uskalsin soittaa, tärisin pelosta jo puhelimessa puhuessani. Huomasin kuitenkin, että ajanvarauksen tehnyt ihminen oli todella mukava ja ymmärtäväinen pelkoni suhteen. Sain ajan pelkopotilaisiin erikoistuneelle lääkärille.

Jouduin noin viikon verran odottamaan hammaslääkäriaikaani. Sen viikon aikana sain monta paniikkikohtausta pelkästään siitä, että tiesin joutuvani hammaslääkärille. Öisin näin painajaisia. Suurimmassa osassa painajaisissa minulta revittiin aina ilman puudutusta kaikki hampaat pois ja jouduin elämään hampaatonta elämää. En saanut edes tekohampaita. Aina herätessäni tarkistelin ovatko hampaani edelleen paikalla. 

Hammaslääkäriaika minulla oli tämän viikon maanantaina. Äitini tuli hakemaan minua kotoa ja lähdimme kohti Tamperetta. Matkalla kävimme keskustelua tulevasta hammaslääkärikäynnistä sekä kerroin unistani ja peloistani. Odotusaulassa täytin kädet täristen esitietolomaketta ja odottelen paniikissa, koska minut kutsuttaisiin huoneeseen. Kun vihdoin minua kutsuttiin, kävelin pelosta täristen huoneeseen. Hoitohuoneeseen päästyäni jäin pitkään tuijottamaan sitä hammaslääkärin tuolia, jonne minun pitäisi istua. Annoin katseeni kiertää koko huoneen läpi, kunnes heräsin horroksestani siihen, että hammaslääkäri pyysi minua istumaan oven vieressä olevalle tuolille. Kävimme esitietolomakkeen läpi ja keskustelimme hammaslääkäripelostani. 

Kun vihdoin tuli aika tarkistaa hampaat, istuin itkien tuolille. Puristin käsilläni ranteitani niin kovaa, että vasta jälkeen päin tajusin sen sattuneen. Tarkistuksen aikana unohdin aina välillä hengittää. Ahdisti todella paljon. Kuuntelin, kun lääkäri kävi hampaitani läpi ja huuteli hoitajalle jotain. Minä mietin, että onko hampaissani todella noin paljon vikaa. Jälkeenpäin tajusin, että he kirjasivat sinne varmaan myös muitakin asioita kuin reikiä ym. Tarkastus kesti 40 minuuttia taukoineen. Tarvitsin aina välillä tauon hengittämiseen ja rauhoittumiseen. Lääkäri kertoi koko ajan mitä teki. Sain hammaslääkäristä ja -hoitajasta todella positiivisen kuvan. Ensimmäistä kertaa olin kohdannut oikeasti mukavan ja ammattitaitoisen ihmisen. 

Tuloksena oli, että hampaissani on kuusi pientä reikää, jotka pitäisi paikata. Viisauden hampaat pitäisi ylhäältä poistaa, koska toisessa on reikä ja toinen on tullut poskeen päin niin, että se repii posken verille ja tuntuu todella epämukavalta. Kuulessani jo sanan hampaan poisto purskahdin paniikista itkuun. Hammaslääkäri ehdotti, että hampaat hoidettaisiin nukutuksessa. Näin kaikki saataisiin kerralla hoidettua ja hoito olisi minulle mukavin. Tämä kuulosti minusta todella hyvältä! Sain ajan nukutuskonsultaatioon, jossa käydään koko hoito läpi ja samalla saan myös hinta-arvion. Tiedän, että nukutushoito yksityisellä on todella kallista, mutta tärkeintä on saada hampaat kuntoon mahdollisimman helposti. Hammaslääkäri laittoi myös reseptille hammastahnaa, jota nyt pitäisi käyttää kolme kertaa päivässä kolmen minuutin ajan. En oikein ymmärtänyt mitä hyötyä tästä hammastahnasta on, mutta käytetään sitä nyt kuitenkin. :)

Nyt minulla on nukutukseen liittyen monenlaisia pelkoja, joista olisi varmaan hyvä keskustella konsultaatioajalla. Tunnenko nukutuksen aikana mitään? Entä jos herään kesken hoidon? Mitä jos herätessäni minulla on todella kamalat kivut? Entä jos heräänkin ilman hampaita? Mitä jos kuolen verenvuotoon? 

Onko teistä kukaan ollut nukutushammashoidossa? Miten se on mennyt?

lauantai 21. helmikuuta 2015

Luistelua ja hiihtämistä

Keskiviikkona kävin Lucaksen ja Monan kanssa ulkoilemassa. Olimme edellisellä viikolla sopineet äitini kanssa, että vien heidät luistelemaan. Lucas tykkää kuitenkin enemmän hiihtää, joten luistelimme sitten kahdestaan Monan kanssa. En ole aikaisemmin tänä talvena käynyt luistelemassa ja Monallekkin tämä oli ensimmäinen kerta jäällä. Toinen oli niin innoissaan ja onnellinen. :)


Oletteko te käyneet tämän talven aikana luistelemassa tai hiihtämässä? :)

Millainen ihminen olen?

Ihmisestä saa yleensä erilaisen kuvan blogin kautta kuin hän oikeasti on. Jos minuun oikeasti tutustuu, olen ihan erilainen. Koska minua on satutettu, en halua satuttaa ketään. En henkisesti enkä fyysisesti. Joskus kuitenkin sanon asiat liian suoraan, enkä mieti sanojani - paitsi jälkeenpäin. Tästä syystä saan pyydellä usein anteeksi. Joskus kuitenkin pyydän anteeksi, vaikka en ole mitään väärää tehnyt, esimerkiksi tunteistani puhuessa. En vain halua loukata ketään. Todella usein tehdessäni jotain väärää löydän itseni ajattelemasta, mitä olisin voinut tehdä toisin. Olen myös huomannut, että jos minua loukataan, kerron minua loukanneelle ihmiselle, mitä hän olis voinut tehdä toisin. Toisia tämä voi ärsyttää. Jos kuitenkin joku loukkaa minua, en ole pitkään vihainen ja annan anteeksi yleensä heti, kun minulta anteeksi pyydetään. En jaksa riidellä, koska en näe mitään syytä vihoitella ihmisille. Tästä syystä en myöskään yleensä suutu kovin helposti. Suuttuessani saatan korottaa ääntäni, mutta en yleensä huuda. En käytä väkivaltaa, enkä riehu ja heittele tavaroita. Vihaisena saatan olla joko vähäsanainen tai latoa mieltäni painavat asiat suoraan päin naamaa.

Minulla on tapana murehtia paljon. Murehdin omia asioitani sekä läheisteni asioita. Haluan läheisilläni olevan kaikki hyvin. Tästä syystä pyrin auttamaan heitä aina tilaisuuden tullen. Olen herkkä ja itken todella helposti. Saatan itkeä ihan pienistä ja typeristä asioista. Itken surusta ja ilosta. Milloin mistäkin. Välttämättä ne asiat, jotka saavat tunteeni pintaan, eivät edes suoranaisesti liity minuun. Saatan itkeä, koska olen onnellinen jonkun toisen puolesta tai pystyn samaistumaan hänen suruunsa. Pyrin aina olemaan mahdollisimman avoin ja sosiaalinen ihminen. Avoimuus näkyy hyvin esimerkiksi täällä blogissa. Kerron tänne elämäni hyvistä ja huonoista asioista. Vihaan salaisuuksia ja valheita. Tästä syystä pyrin aina kertomaan asiat suoraan. En pidä edes valkoisista valheista. Minulla on omatunto, joka alkaa soimaan todella helposti, joten jätän mielelläni ne valheet muille ihmisille.

Osaan toimia ja ajatella hyvin aikuismaisesti, mutta tykkään myös olla lapsellinen ja lapsenmielinen. Mielestäni aikuismaisuutta ja lapsellisuutta minussa on sopiva ripaus molempia. :) Minulla on kuitenkin pakonomainen tarve saada aina mielipiteeni esille. Luovutan keskustelun vasta, kun tiedän olevani täysin väärässä, muussa tapauksessa keskustelu jatkuu todella pitkään. Tykkään perustella kaikki mielipiteeni, ja olenkin todella hyvä keksimään kaikenlaisia perusteluita. Osa näistä on ihan faktatietoa ja osa on ihan oman kokemuksen tai muun kautta sovellettu. Tykkään tehdä asiat omalla tavallani ja harvemmin kuuntelen neuvoja, mutta en usko, että oma tapani on se yksi ainoa oikea. Ajattelen, että on monia tapoja tehdä joitain asioita, ja jokaisella meistä on se oma tapansa.

Minulla on pieni ongelma sanoa s-kirjainta ilman, että se suhisee mukavasti. Tästä syystä välillä tahallani sanon sanat, jotka sisältävät s-kirjaimia suhisuttamalla oikein kunnolla s-kirjainta. Minun huumorintajuni tuntuu olevan vähän omituinen. Minusta tuntuu, että se on hieman kiero. En oikein osaa kuvailla sitä sen tarkemmin, mutta minut tuntevat ihmiset saattavat tietää mistä puhun. Äitini mukaan minulla on isäni huumorintaju.

Kärsivällisyyttä minulta löytyy rajallisesti. Useimmiten kaikki täytyisi saada heti. Olen kuitenkin oppinut, että joitakin asioita joutuu odottamaan. Tästä päästäänkin siihen, että vihaan odottamista. En pidä myöhästelystä. Useimmiten turhaudun, jos joudun esimerkiksi kyytiä kauppaan odottamaan kymmenenkin minuuttia. Yritän elää mahdollisimman positiivisella asenteella, ja nähdä kaikessa jotain hyvää. En ole mikään siivousintoilija ja välillä olen todella laiska. Vihaan tiskaamista ja tästä syystä tiskit saattavat lojua tiskialtaassa puolikin viikoa ennen kuin vaivaudun tiskaamaan. Yleensä sohva tai sänky vie voiton ja makoilen ja katselen sarjoja ja elokuvia. :)

Tässä nyt joitakin asioita, jotka mieleeni tupasahtivat. :) Millaisen kuvan te olette minusta saaneet?

torstai 19. helmikuuta 2015

Ystävänpäiväni

Viime viikon lauantaina oli ystävänpäivä. Minä vietin sitä poikaystäväni kanssa. :) Lauantai iltapäivänä S tuli luokseni ja toi minulle ihanan ystävänpäivälahjan. <3 Kolme ihanaa punaista ruusua sekä vaaleanpunaisia kynttilöitä. :) Olin aikaisemmin hankkinut meille elokuvaliput Fifty shades of grey -elokuvaan. Itse tykkäsin elokuvasta todella paljon! Loppui melko yllättävään kohtaan, mutta toisaalta se teki lopusta juuri mielenkiintoisen. Kaiken kaikkiaan oli hyvä elokuva ja voin suositella lämpimästi katsottavaksi! :) Elokuvan jälkeen kävimme American Dinerissä syömässä. En ollutkaan aikaisemmin käynyt siellä. Ruoka oli kuitenkin todella hyvää. :) Illemmalla annoin S:lle lahjan ja vietimme mukavan illan. :)

Millainen ystävänpäivä teillä oli? :)  Minä en ole aikaisempina vuosina juurikaan viettänyt ystävänpäivää, joten kokemuksena tämä oli uusi. Haluan ehdottomasti vietää ystävänpäivää ensi vuonnakin! :)