tiistai 30. toukokuuta 2017

SYÖMISHÄIRIÖ JA RASKAUS

Noin vuosi sitten sairastuin syömishäiriöön. Koko viime syksy ja alkutalvi menivät syömishäiriön kanssa kamppaillessa. Aina, kun otin yhden askeleen eteen, otin kaksi taakse. Vuoden vaihteen jälkeen tilanne alkoi pikku hiljaa parantua. Aloin syömään säännöllisesti useamman aterian päivässä.Valitettavasti päässäni edelleen joku huusi, että tulen lihomaan, jos jatkan tätä rataa. Oli todella vaikeaa jättää ajatukset omaan arvoonsa ja jatkaa säännöllistä syömistä. Kovan kamppailun jälkeen huomasin pystyväni siihen. Psykologin käynneillä keskustelimme vain enemmän ja enemmän siitä, kuinka ajatukset ovat vain ajatuksia eikä niille saa antaa valtaa. Huomasin kykeväni kyseenalaistamaan omat ajatukseni. Pohtimaan muun muassa miksi ajattelen tuolla tavalla ja miksi negatiiviset ajatukset tulevat ensimmäisenä mieleeni.

Positiivisen raskaustestin tehtyäni aloin muokkaamaan ruokavaliostani aina vain terveellisempää ja parempaa. Enää en syönyt vain itseäni varten vaan myös vauvaa. Sain tästä paljon motivaatiota parempaan muutokseen. Jo alussa päätin, etten aio koko raskauden aikana stressata muuttuvaa kehoani, vaan laihdutan sitten synnytyksen jälkeen terveellisesti. Toivon saavani tähän terveellisesti laihduttamiseen apuja, jotta syömishäiriö ei uusiudu. Olemmekin tästä jo puhuneet psykologin kanssa ja todennäköisesti jatkan käyntejä vielä synnytyksen jälkeenkin, jotta saan kaiken mahdollisen tuen. Päätöksestä huolimatta välillä peiliin katsoessa huomaan ajattelevani muuttuvaa kehoani ja sitä miltä tulen näyttämään loppuvuodesta. Onneksi tapaan säännöllisesti psykologiani ja pääsen juttelemaan näistä kehon muutoksen tuomista ajatuksista. Myös neuvolassa olemme sopineet, että paino katsotaan vain joka toisella kerralla. Eikä minun ole välttämätöntä itse tietää sitä. Neuvolassa on muutenkin suhtauduttu todella ymmärtäväisesti tähän tilanteeseen.

Nyt raskausdiabeteksen myötä, olen huomannut kiinnittäväni enemmän huomiota siihen mitä suuhuni laitan. Totta kai, kun sokereita on seurattava päivittäin ja pidettävä ne sallittujen arvojen sisäpuolella. En kuitenkaan ole vähentänyt ruokailuja ja nykyään syönkin noin kuusi kertaa päivässä muutaman tunnin välein. Myös pahoinvointi on hyvä motivaatio syödä. Jos pidennän ruokailujen välejä, pahoinvointi ilmestyy ja muistuttamaan asiasta.

Tällä hetkellä olen onnellisempi kuin koskaan! Näillä näkymin meille tulee marraskuussa vauva. Unelmani toteutuu. Raskausaika on ollut ihanaa kivuista, säryistä ja pahoinvoinnista huolimatta. En koskaan vaihtaisi tätä mihinkään. Silti toivoisin pystyväni nauttimaan tästä ainutlaatuisesta ajasta ilman huolta kehon muutoksesta tai lihomisen pelosta. Haluaisin pystyä rentoutumaan ja vain olemaan. Välillä tunnen niin huonoa omatuntoa näiden ajatusten takia, että sysään ne tarkoituksella piiloon mieleni perukoille. Valitettavasti ne tulevat sieltä enemmin tai myöhemmin eteen.

 Olen ylpeä itsestäni ja siitä kuinka hyvin ruokailut sujuvat. Edelleen on varaa parantaa. Esimerkiksi jätän ruokaa lautaselle todella paljon. En ota ruokaa paljoa muutenkaan, mutta sen jättämisestä tulee hyvä olo ja tunnen syöneeni vähän. Sekä edelleen ruokailujen jälkeen on oksettava olo. En tiedä johtuuko se raskaudesta, syömishäiriöstä vai molemmista.

Toivon, että jonain päivänä voin sanoa olevani terve. Omistavani terveen suhtautumisen ruokaan ja kehooni.

Seuraa minua
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa
Facebook: Suloisia unelmia

maanantai 22. toukokuuta 2017

SOKERIRASITUS JA RASKAUSDIABETES

Huhtikuun viimeisellä viikolla, kävin sokerirasituksessa. Tuolloin oli raskausviikko 11+6. Sokerirasitus tehdään yleensä raskausviikoilla 24-28, mutta, jos on suuri riski sairastua raskausdiabetekseen rasitus tehdään jo viikoilla 12-16. Itselläni suuren riskin aiheuttavat suvussa esiintyvä kakkostyypin diabetes, ylipaino sekä monirakkulaiset munasarjat. Ennen rasitukseen menoa olin jo täysin varma siitä, että en tule pääsemään puhtain paperein läpi. Juotava sokerilitku oli vaaleaa läpinäkyvää nestettä ja maistui aivan kamalalta! Seuraavan vuorokauden ajan oloni oli hirveä. Oksetti, päätä särki, huimasi, ruoka ei oikein maittanut, janotti, väsytti sekä hikoilin ja palelin vuoron perään.
Seuraavana päivänä tuli yhteydenotto neuvolasta. Arvot olivat meneet yli rajojen. Minulla on raskausdiabetes. Sain kutsun neuvolaan, jossa asiaa selitettiin paremmin ja mukaani sain verensokereiden mittausvälineet. Alkuun suunnitelmana oli mitata viikon verran. Jos ennen ruokailua arvo olisi yli 5.5 tai tunti ruokailusta arvo yli 7.8 enemmän kuin kerran, kotiseurantaa jatkettaisiin vielä toisella viikolla. 

Ensimmäisen viikon kotiseurannan aikana arvot ylittyivät kaksi kertaa. Soittelin neuvolaan ja sain ohjeita ruokavalion korjaamiseksi. Mitään ei tarvinnut kokonaan jättää pois, mutta vähentää. Nyt toisella viikolla arvot ovat ylittyneet kuusi kertaa. Saa nähdä mitä tämä sairaus tuo tullessaan. Monet ovat puhuneet, että kyllä tuohon pistämiseenkin tottuu. En minä ainakaan ole tottunut. Joka kerta se sattuu yhtä paljon ja sormenpäät ovat mustelmilla. Ensi viikolla selviää, miten tämän asian kanssa lähdetään eteenpäin.

Onko muita joilla olisi todettu raskausdiabetes? 

Seuraa minua
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

TOINEN NEUVOLA

Huhtikuun lopulla kävin toisen kerran neuvolassa! Silloin oli raskausviikko 11+2. Aluksi keskustelimme viime aikaisista kuulumisista, ja kerroin pohtivani paljon vauvan hyvinvointia. Viimeinen viikko ennen neuvolaa oli mennyt valtavan stressin ja pelon sekaisissa tunnelmissa, joten pelkäsin sen vaikuttavan vauvaan. Terveydenhoitaja kertoi, että vauva voisi hyvin, jos muistaisin huolehtia itsestäni - syödä ja nukkua riittävästi. Tämä lohdutti. 

Verenpaine oli hieman korkealla. Hemoglobiinia ei mitattu, koska edellisellä kerralla se oli ollut 126. Pissa oli puhdas ja painoa oli tullut kaksi kiloa koko raskauden aikana. Sovimme, että paino katsotaan vain joka toisella kerralla, jos on tarvetta. Jos ilmaantuu turvotuksia, niin useammin. Neuvolakäynnin lopulla terveydenhoitaja yritti löytää vauvan sydänääniä, mutta valitettavasti heidän dopplerinsa oli viallinen eikä kuultu muuta kuin surinaa. Edes omaa sykettäni emme kuulleet. Hän lupasi hankkia seuraavaan kertaan mennessä uuden dopplerin. Kerroin kuitenkin, että olin edellisenä iltana löytänyt kotidopplerilla vauvan sydänäänet, joten mitään hätää ei olisi. Kotona kuunnellessa sykkeet ovat heitelleet 140-169 välillä. :)

Seuraavan ajan sain tasan kuukauden päähän. Silloin ollaankin jo raskausviikolla 16! 

Seuraa minua:
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa
Facebook: Suloisia unelmia

torstai 18. toukokuuta 2017

KOLMAS ULTRA

Kävimme kolmannessa alkuraskauden ultrassa neuvolalääkärillä raskausviikolla 8+5. Käynnillä keskustelimme myös omista ajatuksistani raskautta kohtaan ja kerroin kovasta menettämisen pelosta, joka oli vallannut ajatukseni. Lääkäri oli todella ymmärtäväinen ja kertoi, että keskenmenon riski pienenee yleensä silloin, kun ultralla nähdään elävä sikiö ja sydämen syke. Keskustelimme myös allergiastani ja astmalääkkeiden käytöstä. Sain allergialääkkeitä reseptille, jotta jatkuva tukkoisuus helpottaisi.

Ennen ultraa lääkäri teki sisätutkimuksen, ja totesi kaiken näyttävän siltä kuin pitääkin. Sitten ultrattiin. Hetken päästä lääkäri näytti ruudulta pientä ihmisen muotoista myökkyä. Hän kertoi missä vauvan pää oli ja missä sydän. Helpotuksen tunne oli valtava, kun huomasin sydämen sykkivän. Vauva alkoi vain enemmän näyttämään ihmiseltä. Hänellä oli jo pienet jalkojen ja käsien alut! Edelleen hän oli neljä päivää pienempi, mutta asiasta ei tarvinnut huolestua. Seuraavassa ultrassa siirrettäisiin laskettua aikaa, jos olisi tarvetta. :)

Ennen lähtöä lääkäri kertoi, että hänen luonaan käydään tavallisesti kaksi kertaa raskauden aikana - alku- ja loppuraskaudessa. Kuitenkin tarvittaessa hänelle saisi ajan. Mukaan sain yhden kuvan vauvasta. <3

 Tällä hetkellä olen raskausviikolla 14+5

Seuraa minua: 
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa