tiistai 28. kesäkuuta 2016

Summer Bucket List 2016

Vaikka kesäkuu on jo lopuillaan, ajattelin kuitenkin tulla kertomaan teille mun kesän bucket listan. :) Jotenkin käsittämätöntä, että kesää on enää vain kaksi kuukautta jäljellä! Aika menee todella nopeasti. Kaikkea kivaa on ehtinyt tapahtumaan, ja lisää tulossa! Toteutuneet jutut ovat yliviivattuja.
Tänä kesänä aion:
- Käydä edes kerran kesässä uimassa.

- Juhlia ystävien kanssa viikonloppuisin.

- Ruskettua edes vähän.

- Nauttia kesästä ja elämästä täysillä!

- Syödä paljon tuoreita marjoja! Etenkin mansikoita.

- Lenkkeillä Fian kanssa.

- Viettää juhannusta kavereiden kanssa.

- Tehdä pienen road tripin Heidin kanssa.

- Grillata herkullista ruokaa.

- Käydä piknikillä rannalla tai puistossa.

- Sisustaa kotini kauniiksi.
- Käydä mökkeilemässä edes kerran.

- Löytää uudelleen kauan kadoksissa olleen intohimoni lenkkeilyyn ja liikuntaan.

 - Ostaa torilta mansikoita ja pakasta ne talvea varten.

- Ottaa enemmän valokuvia ja videoita!

- Käydä edes yksillä festareilla! :)

- Käydä serkun luona Mikkelissä!

- Opiskella mahdollisimman paljon.

- Viettää paljon laatuaikaa sisarusteni kanssa. <3

Millaisia suunnitelmia teillä on tälle kesälle? Mitä kaikkea olette ehtineet jo puuhailemaan? :)

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Viimeaikoina

Eron jälkeen on tapahtunut paljon kaikkea. Olen viettänyt aikaa ystävieni kanssa, tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut paljon uusia ystäviä, käynyt treffeillä, ottanut aurinkoa ja käynyt uimassa. Olen opetellut elämään itsekseni ja nauttimaan niistä pienistäkin asioista. Välillä on ollut vaikeampia hetkiä, mutta onneksi minulla on aivan mahtavat tukijoukot - ystävät ja perhe. <3

Olemme viettäneet paljon aikaa ystäväni Heidin kanssa. Muutaman kerran olemme käyneet vähän juhlimassakin. Olen muuten eron jälkeen laihtunut kymmenen kiloa, ja mielestäni näytän hyvältä! Vielä on toiset kymmenen kiloa tavoitteeseen, mutta pikku hiljaa hyvä tulee. Jaksan taas nauraa ja olla iloinen! Nautin elämästäni täysillä.

Kävimme ystävieni kanssa rannalla. Otimme aurinkoa ja uimme. Olen jo uskaltanut kastaa talviturkkini! Vesi oli tuolloin jo 20 asteista, ja todella lämmintä! Oletteko te käyneet jo uimassa?

 Auringonotosta huolimatta en ole ruskettunut ollenkaan. Löytyykö vinkkejä siihen, miten tälläinen kalkkilaivan kapteeni ruskettuisi? :D

Lähiaikoina olen stressannut vähän jokaista asiaa, mutta onneksi posti toi tullessaan uusimman Cosmopolitan -lehden. Sen parissa on ollut hyvä rentoutua pari iltaa.

Pari viikkoa sitten olimme serkkuni kanssa katsomassa Viialan yöelämää! Minun pitäisi vuorostani mennä hänen luokseen nyt myöhemmin kesällä. 

Mitä teille kuuluu? Miten teidän kesä on lähtenyt käyntiin? :)

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Olen palannut!

Olette varmasti huomanneet, että olen ollut melko hiljainen lähiaikoina. Syynä tähän on yksinkertaisesti suuret ja yllättävät muutokset omassa elämässä. Instagramin seuraajat ovat varmasti huomanneet, että kaikki kuvat "meistä" ja häihin liittyen on poistettu. Yhtenä päivänä kotiin tullessaan mies ilmoitti haluavansa erota. Oli kuulemma suunnitellut eroa jo useamman kuukauden, sekä varannut muuttoauton seuraavalle päivälle. Eron syinä olivat muun muassa sellaiset, etten antanut hänen pelata tietokonepelejä tarpeeksi, enkä ollut hänelle kotirouvana. Jälkeenpäin olen tajunnut, että olen tyytynyt todella vähään ja antanut itsestäni aivan liikaa. Eron jälkeen huomasin, että olin suhteemme aikana lakannut elämästä omaa elämääni. Elin vain toista ihmistä varten.

Edelleen olen todella järkyttynyt siitä, kuinka joku pystyy suunnittelemaan häitä ja kihlajaisia yhtä innokkaana kuin minäkin, ja sitten tehdäänkin näin. Eikö sitä halua erota olisi voinut ilmaista yhtään aikaisemmin. Miten pystyy suunnittelemaan eroa ja pois muuttoa toisen selän takana ja silti sanomaan hänelle iltaisin "onnellisena" rakastavansa ja haluavansa yhteisen tulevaisuuden ja loppuelämän? En vieläkään pysty ymmärtämään. Taisin saada uudenlaisen käsityksen kaksinaamaisuudesta.
Toisaalta olen onnellinen, että mies näytti todellisen itsensä nyt eikä vasta siinä vaiheessa, kun olisimme ehtineet sanomaan tahdon. Minua ei ole koskaan ennen jätetty, joten en osannut odottaa kuinka pahalta se tuntuisi. Ensimmäiset pari päivää sain itkukohtauksia melkein missä vain. Välttelin paikkoja ja asioita, jotka muistuttivat hänestä. Keskustelin paljon ystävieni kanssa ja mietin monesti, että miten ihminen pystyy olemaan noin kylmä. Muutaman päivän jälkeen pahin suru alkoi helpottamaan ja pystyin taas tekemään normaaleja asioita. Toivoin koko ajan, että tunteeni häntä kohtaan häviäisivät yhtä nopeasti kuin hän oli hävinnyt elämästäni. Parin viikon jälkeen ymmärsin, ettei rakkaus kuole sillä tavalla. Kaikki tapahtuu ajan kanssa.

Eron jälkeen olen tehnyt paljon sellaisia asioita, jotka ovat antaneet minulle voimaa jaksaa eteenpäin. Olen viettänyt aikaa perheeni ja ystävieni kanssa, tavannut uusia ihmisiä, nauttinut kesäisistä ilmoista ja auringosta, käynyt uimassa, opiskellut, nauttinut elämästäni ja tehnyt muita ihania asioita. Olen opetellut taas rakastamaan ja arvostamaan itseäni, ja usein olen löytänyt itseni miettimästä, että hei enpäs olekaan niin kamala kuin olen luullut.
Blogin tulevaisuutta olen miettinyt paljon, ja tulin siihen tulokseen, että blogi jatkaa tässä tutussa vanhassa osoitteessa. Kaikki lukijat eivät löytäneet uuden blogin puolella, ja minusta on mukavampi palata takaisin tänne. Blogin nimi tosin muuttui, mutta osoite pysyy samana. Sisältöön ei tule ihmeempiä muutoksia, mutta enää en kerro "meistä" vaan minusta ja minun arjestani. Olen tullut välillä kirjoittelemaan teille postauksia luonnoksiin, ja niitä on kertynyt jo melkoinen määrä, joten juttua riittää ainakin! :) Seuraavalla kerralla positiivisempia asioita, mutta nyt lähden Fian kanssa lenkille.

Mitä teille kuuluu? 

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Ensikäynti

Viime viikon torstaina oli kauan odotettu ensikäynti Ovumialla. Olimme vartin etuajassa paikalla, mutta onneksi lääkäri ehti ottamaan meidät aikaisemmin. Alkuun kävimme esitietolomakkeet läpi. Lääkäri kyseli suhteestamme, sen laadusta ja kestosta. Kerroimme myös hääsuunnitelmista. Keskustelimme terveyshirstoriastani, nykyisistä lääkityksistäni, kuukautisista, kierronpituuksista, teroluteista, aikaisemmista hoidosta ja mielenterveydestäni. Kaksisuuntainen mielialahäiriöhän on ollut oireettomana nyt useita vuosia, ja lääkäriltä heräsi epäilys, josko minulle oltaisiin annettu väärä diagnoosi. Ehkäpä sairastinkin silloin masennusta? Olihan siinä kuitenkin siskon kuolema, anoreksia, koulukiusaaminen ja muita juttuja. Miehen siemennestetutkimuksen tulokset olivat olleet hyvät, joten sitä ei tarvitse enää stressata. Sergei oli varsin tyytyväinen asiaan. :) 

Lomakkeiden ja keskustelun jälkeen Sergei siirtyi odotusaulaan juomaan kahvia ja minut tutkittiin. Ultralla katsottiin kohdun limakalvo, joka oli oikein hyvällä mallilla sekä munasarjat. Munasarjoista löytyi useampia pienempia munarakkuloita ja yksi hieman suurempi, joka saattaisi ovuloida. Lääkäri kuitenkin sanoi, etteivät munasarjani näytä yhtään pco-tyyppisiltä, joten diagnoosini vaihtui anovulaatioon. Kyllä laittoi ihmetettymään, mitä ne aikaisemmat lääkärit ovat siellä nähneet, jos pco:ta ei kerta ole. Tavallaan olen huijentunut tästä. Ajattelin nyt kuitenkin kysäistä asiaa uudemman kerran seuraavalla käynnillä. Sain myös lähetteen seksuaalineuvojalle, koska lantion lihakset ovat liian tiukat. Tämä aiheuttaa kipua alavatsalla seksin aikana, joten seksuaalineuvojan pitäisi auttaa minua rentoutumaan. Jos tämä ei kuitenkaan auta, saan lähetteen fysioterapiaan. 

Tutkimuksen jälkeen Sergei pyydettiin takaisin huoneeseen, ja keskusteltiin jatkosta. Sergei sai ohjeeksi vähentää tupakan polttoa tai mahdollisesti lopettaa sen kokonaan. Meille molemmille annettiin pieni painonpudotus haaste, josta ensimmäiset kilot ovat tippuneet jo. Nyt on motivaatiota, intoa ja arvostusta itseään kohtaan, jotta haluaa tehdä tämän oikein. Jos motivaatioksi ei riitä lapsi, tulevat häät sekä parempi terveys ja elämä, sitten en tiedä mikä riittää!  

Sain myös paljon uutta tietoa Teroluteista, vaikka se onkin tuttu lääke ja ollut käytössä useamman vuoden. Ilmeisesti Terolut ei auta mitenkään raskautumisessa, vaan se vaikuttaa vain kierron loppuun. Nyt pitäisi jättää Terolutit pois ja odotella omia menkkoja. Jos niitä ei kuulu huhtikuun alkuun mennessä, soitan klinikalle ja katsotaan mitä tehdään. Kun menkat alkavat, aloitan kolmantena kiertopäivänä Letrozol nimisen lääkkeen ja syön sitä yhden tabletin päivässä viitenä päivänä peräkkäin. Kp 10-12 ultrataan, jotta nähdään miten lääke vaikuttaa. Sen pitäisi kasvattaa follikkeli, joka sitten mahdollisesti ovuloisi. Ultran jälkeen seurataan ovulaatiotesteillä tapahtuuko ovulaatio. Jos ovulaatio ei tapahdu, laitetaan Pregnyl -piikki iroittamaan munasolu. :) Kolmen kierron ajan jatketaan näin. Jos raskautta ei kahdessa ensimmäisessä kierrossa saada aikaiseksi, tehdään kolmannella hoitokerralla munatorvien aukiolotutkimus. 

Olen niin iloinen, että miehessä oli kaikki kunnossa ja pääsemme aloittamaan hoidot ovulaation induktiolla. Näin tuntuu, että on enemmän vaihtoehtoja jäljellä, jos näillä ei raskautta saadakaan alkamaan. Lisäksi sain reseptille Foolihappoa ja särkylääkkeitä kuukautiskipuihin, jotka ovat usein sieltä kivuliaimmasta päästä. Sain myös lähetteen verikokeisiin, joissa testataan kilpirauhasen vajaatoiminta ja paastosokeri. Nämähän mulla testattiin viimeksi syksyllä, mutta ne on hyvä testata nyt uudelleen. :) Paljon saatiin uutta tietoa, ja paperia kotiin iltalukemiseksi. Nyt vain toivotaan, että menkat alkavat ajoissa, jotta päästään ensimmäistä hoitokiertoa aloittelemaan. :)