tiistai 20. syyskuuta 2016

LATELY ON MY SNAPCHAT

Ajattelin näin tiistai-illan kunniaksi antaa teille pienen kurkkauksen mun snapchatin puolelle. Jutut ovat pääasiassa elo-syyskuulta. Muistakaahan seurailla mua nimimerkillä @jennajanikaaa. :)

Tampereella odottelemassa junaa Orivedelle. Olin menossa Vilman luokse. :) // Fiia sairastui suolistotulehdukseen, johon käytiin hakemassa antibiootit eläinlääkäriltä. :) 

Juhlimassa tärkeiden ihmisten kanssa <3 // Rakastan lukemista, ja kävinkin pitkästä aikaa kirjastosta hakemassa kirjoja. Tyttö joka muuttui lasiksi on ihanan herkkä. <3 // On vissiin tullu juhlittua useampaan kertaan kesän aikana. Nyt olen tosin ollut selvänä muutaman viikon. :) 

Love letters of great men sisältää ihania rakkauskirjeitä. <3 Tästä taisi tulla uusi lemppari kirja. // Olemme tänä syksynä saaneet nauttia aurinkoisista ja lämpimistä ilmoista. // Aamut alkavat yleensä snapchatin selaamisella. :)

Tykkään noista perhosista tosi paljon. // Aamu alkanut taas snapchatin selaamisella. Ihmiset snäppäävät yön aikana yllätävän paljon! // Aloitettiin reilu viikko sitten salilla käyminen äitini kanssa. :)

Heitelkää tohon alas kommenttiboksiin teidän nimimerkkejä, jotta pääsen seurailemaan teitä. :)

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

AUTUMN BUCKET LIST

Syksy on taas täällä! Puiden lehdet kellastuvat ja tippuvat maahan, illat ja yöt ovat kylmiä ja pimeitä, kynttilät ja villasukat on kaivettu esille ja joulukin alkaa pyörimään ajatuksissa. Syksy on ihanaa aikaa, ja aionkin ottaa siitä kaiken ilon irti sateista ja pimeydestä huolimatta. Tein pienen listan asioista, joita haluan syksyn aikana tehdä! :)
- Saada kotini uuden sisustuksen valmiiksi ennen vuoden vaihdetta. :)

- Polttaa kynttilöitä ja nauttia niiden tuomasta tunnelmasta.

- Käydä viimeiset autokoulun teoriatunnit ja aloittaa ajotunnit.

- Tuijottaa sarjoja torkkupeiton alla makoillen sohvalla. Millaisia sarjoja te tykkäätte katsoa? :)

- Yrittää lukea enemmän kirjoja. 

- Nauttia yhteisistä hetkistä poikaystävän kanssa. <3

- Juoda kaakaota ja glögiä.

- Ostaa uusia vaatteita kylmempiä ilmoja varten.

- Opiskella viimeisiä kursseja valmiiksi. Opinnot jäivät tauolle kesän aikana, joten nyt täytyy opiskella senkin edestä. 

- Opetella tekemään erilaisia lettejä ja niistä upeita kampauksia. En osaa tehdä kuin tavallisen letin. 
- Nauttia enemmän liikunnasta. Noin viikko sitten innostuimme äitini kanssa käymään kuntosalilla. Toivon, että innostus pysyy yllä pidempään. 

- Käydä risteilemässä perheen ja ystävien kanssa.

- Opetella uusien ruokien laittoa ja leipoa omenapiirakka. :) 

- Käydä enemmän elokuvissa. 

- Suunnitella pikku hiljaa joulua. 

- Käydä kampaajalla. Edellisestä kerrasta onkin jo jonkin verran aikaa..

- Ostaa uudet nätit kumisaappaat, joita kehtaa ehkä käyttää muuallakin kuin metsässä.

- Saada terveellisemmän suhteen ruokaan.
-Käydä nyt vihdosta viimein serkkuni luona Mikkelissä.

- Oppia olemaan aamuihminen. Rakastan kiireettömiä aamuja, rauhassa heräämistä ja hyvää aamupalaa. Haluan oppia heräämään aikaisin, jotta voin nauttia enemmän tämän tyyppisistä aamuista. :)

Millaisia juttuja te tahdotte saada aikaiseksi syksyn aikana? :)

lauantai 10. syyskuuta 2016

MITEN KÄY VAUVAHAAVEEN NYT?

 Olen haaveillut perheestä ja lapsesta kohta viisi vuotta. Se on todella pitkä aika, ja siihen on mahtunut paljon kaikenlaista. Lukuisia ovulaatio- ja raskaustestejä, lapsettomuustutkimuksia ja -hoitoja, kaksi diagnoosia, voitettu piikkikammo, muutama alkanut raskaus ja yhtä monta keskenmenoa. Matka on ollut täynnä ylä- ja alamäkiä, mutten ole ollut valmis luovuttamaan. Enkä ole vieläkään. Sitähän sanotaan, että unelmiensa eteen pitäisi tehdä kaikkensa. Usein huomaan miettiväni millaista elämäni olisi, jos ensimmäinen raskauteni olisi kestänyt onnellisesti loppuun asti. Olisiko minulla nyt pieni tyttö vai poika? Missä asuisimme ja millaista elämämme olisi?

Olen huomannut, että todella moni miettii esimerkiksi voiko matkalle lähteä puolen vuoden päästä, jos onkin raskaana. Näin minäkin ajattelin melkein viisi vuotta sitten. En uskaltanut suunnitella tulevaisuutta, jos raskaus saisikin alkunsa. Elettiin vain kuukausi kerrallaan. Nyt vuosien saatossa olen kuitenkin oppinut siihen, ettei elämää kannata elää sillä tavalla. Jokaisesta asiasta pitäisi ottaa kaikki ilo irti, vaikka olisikin sitten puolen vuoden päästä raskaana. Raskaus ei kuitenkaan tule minun kohdallani alkamaan helposti. Luotto siihen, että jonain päivänä saan kokea synnytyksen ja pitää omaa lasta sylissäni on melko pieni. Miksi siis tuhlaisin aikani miettien, mitä kaikkea tulevaisuudessa uskallan tehdä ja mitä en? En halua 80 -vuotiaana keinutuolissa istuessani herätä siihen, että en ole elänyt omaa elämääni. Lapsi on minulle kuitenkin aina enemmän kuin tervetullut yllätys. Mutta ennen kaikkea olen onnellinen, että olen oppinut nauttimaan elämästä ja asioista uudella tavalla tämän kaiken keskellä. Totta kai lapsettomuus ja lapsen kaipuu pyörii mielessä vähän väliä, mutta niin varmaan kaikilla sen kohdanneilla.

Ehkäisystä ja lapsista oli keskusteltava uuden kumppanin kanssa ennen asioiden muuttumista vakavaksi. Olin päättänyt, että en aloita e-pillereitä tai muutakaan ehkäisyä, joten ainoa vaihtoehto oli kondomit. Tämän oli sovittava myös miehelle. Onneksi tuo mies ymmärsi näkökulmani asiaan. Täällä on paljon pohdittu sitä, yritänkö tällä hetkellä raskautua. Vastaus on, että en yritä. Nyt haluan keskittyä hoitamaan itseni kuntoon ja saada terveen suhteen ruokaan ja vartalooni ennen kuin suunnittelen sen enempää lapsia. Katsotaan asioita sitten ensi vuonna uudelleen. Uskon, että kun jossain vaiheessa päätämme yrittää lasta, miehestä tulisi mitä parhain isä. <3

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

ANOREXIA NERVOSA

Mietin pitkään tulenko kirjoittelemaan tänne blogiin enemmän syömishäiriöstäni, koska aiheena tämä on erittäin henkilökohtainen ja vaikea. Päätin kuitenkin jakaa teille enemmän asioita ja ajatuksiani, sillä kirjoittaminen helpottaa minua käsittelemään tätä asiaa ja todennäköisesti joku saattaa saada tästä vertaistukea. Näitä on siis tiedossa enemmänkin... 

Tämän viikon torstaina minulla oli ensimmäinen kunnollinen lääkärikäynti liittyen tähän syömishäiriöön. En osannut oikein etukäteen ajatella, mitä käynnillä tapahtuisi. Aamulla herätessäni teki mieli jättää menemättä tai keksiä joku typerä tekosyy, jonka varjolla käynnin saisi peruttua. Onnekseni sain sinne kyydin äidiltäni, joten en voinut jättää menemättä. Olen kertonut näistä asioista avoimesti äidilleni. Tuntuu hyvältä, että voin puhua hänelle ja saan häneltä tukea. 

Lääkärini oli todella mukava nuori nainen, joka kuunteli ymmärtäväisesti asiani. Esitti useita kysymyksiä, kuten miksi olen tähän tilanteeseen joutunut, myönnänkö, että minulla on ongelma ja millaista apua omasta mielestäni tarvitsen. Selitin hänelle kaiken rehellisesti siitä mitä oli tapahtunut vuoden vaihteen jälkeen aina elokuun loppuun asti. Vaikeintahan minulle on ollut myöntää, että olen sairastunut syömishäiriöön. En ymmärrä, miten ihminen voi sairastua tietämättään tälläiseen sairauteen. Miten voi käydä niin, että yhtenä päivänä vain herää siihen, ettei kaikki ole kunnossa?

Lääkäri kirjoitti minulle lähetteen verikokeisiin, koska suola- ja sokeriarvoissani on ollut jotain vikaa jo kesän alusta lähtien. Ne olisi kuulemma hyvä tarkistaa. Lisäksi sain lähetteet ravitsemusterapeutille ja psykologille, joiden pitäisi olla minuun yhteydessä ensi viikon aikana. Sain myös uuden ajan lääkärilleni parin viikon päähän. Sovimme, että lähdemme etenemään pienin askelin. Ensimmäinen askel olisi hedelmien lisääminen päivittäiseen ruokavaliooni. Tähän asti ruokavalioni on koostunut lähinnä yhdestä pienestä lämpimästä ateriasta. Myös vaaka olisi annettava pois, jotta en pääse kyttäämään painoani. Voin myöntää, että tämä on ollut vakeaa, ja siellä se vaaka edelleen on sänkyni alla. Tosin en ole sillä nyt torstain jälkeen käynyt.

Ennen lähtöäni lääkäri kertoi, että olen sairastunut anoreksiaan. Se on kuulemma herkästi uusiutuvaa sorttia, ja tällä kertaa lisänä on tuo oksentaminen. Hän kehotti minua etsimään netistä tietoa aiheesta, ja korosti moneen kertaan, kuinka fiksusti olin toiminut osatessani hakea apua tarpeeksi ajoissa, ennen kuin tilanne ehtisi todella pahaksi. Lähtiessäni päälimmäisenä mielessäni oli, miten lihava voi sairastua anoreksiaan? Eivätkö anoreksiaa sairastavat ole usein langanlaihoja?