sunnuntai 17. syyskuuta 2017

RASKAUSVIIKKO 32+1


 Tällä hetkellä eletään raskausviikkoa 33! Hurjaa ajatella, että nyt mennään jo lujaa vauhtia viimeisellä kolmanneksella ja laskettuun aikaan on jäljellä enään vajaa 8 viikkoa! Viimeksi kirjoittelin raskauskuulumisia raskausviikolla 28. Hetki on vierähtänyt ja tässä ajassa on tapahtunut paljon. Olen käynyt kaksi kertaa äitiyspoliklinikalla. Ensimmäinen käynti äitiyspoliklinikalla oli raskausviikolla 27+6. Silloin sain uusia vinkkejä ruokavaliooni ja ohjeeksi seurata sokereita vielä parin viikon ajan. Puhuttiin insuliinin aloituksesta, jos ruokavaliolla ei muutosta tapahtuisi. Ultrassa vauva vaikutti suuri kokoiselta ja kasvoi keskikäyrän yläpuolella. Painoarvio oli tuolloin 1244 grammaa. Uusi aika sovittiin raskausviikolle 30+3.

Toisella käynnillä käytiin läpi ruokavalioni muutoksia, otettiin ensimmäistä kertaa 15 minuutin ajan vauvan sydänkäyrää ja keskusteltiin muutenkin voinnistani. Tapasin molemmilla kerroilla ensin diabeteshoitaja - kätilön ja sen jälkeen lääkärin. Kerroin selkävaivoistani ja siitä, etten saa öisin nukuttua niiden takia. Lääkäri katsoi selkääni ja kertoi kipujen olevan lihasperäisiä. Voisin kokeilla kipuihin liikuntaa, venyttelyä, äitiysfysioterapeuttia, hierojalla käyntiä sekä kylmä- ja kipugeeliä. Lääkäri ei myöskään olisi huolissaan sokereistani, sillä aamupaastot ja ruokailujen jälkeiset ovat kunnossa. Muut voisi jättää omaan arvoonsa. Ultratessa huomattiin vauvan vartalon kasvavan nätisti keskikäyrällä, eikä hän uskonut vauvastamme kasvavan suuri kokoista sokereiden takia. Vauvan pää kuitenkin vastasi kahta viikkoa isompaa ja hän istuskeli perätilassa, joten saimme uuden kontrolliajan raskausviikolle 36. Tuolloin tarkistetaan vauvan koko ja asento. Pienellä olisi edelleen kuulemma reilusti tilaa kääntyä pääalaspäin, joten vielä ei tarvinnut huolestua. Sokereista sovittiin sen verran, että jatkan edelleen samalla ruokavaliolla ja mittaan kolmena päivänä viikossa sokereita. Lähetän kahden viikon välein mittaustulokset diabeteshoitajalle sähköpostitse. Olo oli todella huojentunut tuon toisen käynnin jälkeen! Ei insuliiniä ja vauva tuntui kasvavan hyvin. Vauvan painoarvio oli tuolloin 1689 grammaa.
Pahoinvointia on edelleen. Sain ensimmäisellä äitiyspoliklinikka käynnillä lääkettä närästykseen ja se on auttanut. Närästys on hävinnyt melkein kokonaan ja silloin harvoin, kun se minua vaivaa lähtee se lääkkeen ottamisen jälkeen melkein välittömästi. Tuolloin lääkäri ajatteli sen vähentävän myös pahoinvointia, mutta niin ei ole käynyt. Edelleen aamuisin on paha olo ja oksettaa. Muutaman kerran viikossa käyn oksentamassakin. Myös ruokailujen jälkeen on todella paha ja voimaton olo. Oksettaa ja vatsaan sattuu.

 Neuvolassa olen viimeksi käynyt raskausviikolla 28+4 ja seuraava käynti on ensi viikon keskiviikkona, jolloin mennään jo raskausviikolla 32+4. Viimeksi neuvolassa katsottiin vain perusjuttuja, kuten pissa, verenpaine, paino, vauvan sydänäänet ja sf mitta. Vauvan sykkeet ovat pyörineet edelleen 150-160 välissä. Painoni on tähän mennessä noussut 23 kiloa. Turvotusta on paljon sormissa, jaloissa polvista alaspäin ja kasvoissa. Kihlasormuskaan ei meinannut lähteä millään irti, mutta onneksi sain kuin sainkin sen pois. Jalat ovat aamusta iltaan kunnon pölkyt ja ainoastaan kesällä käyttämäni balleriinat mahtuvat jalkaani. Kenkäostoksille olisi lähdettävä, jotta tarkenee ilmojen viiletessä. Olen neuvolassa yrittänyt ottaa synnytyksen puheeksi, sillä nään siitä jo painajaisia. Vastaukseksi sain kuitenkin vain, ettei kannata stressata. Kuinkahan vaikeaa on löytää ihminen, joka tosissaan keskustelee kanssani tästä aiheesta. Ainakin doulan kanssa aion ottaa asian puheeksi seuraavalla tapaamisella. Seuraavalla neuvolakäynnillä on isyydentunnustus ja samalla keskustelemme synnytyssairaala valinnastamme. Alkuun olin pitkään sitä mieltä, että synnytämme taysissa. Nyt olen kuitenkin kuullut kaikilta todella hyviä kokemuksia Hämeenlinnan sairaalasta, ja olen kääntynyt sille kannalle, että haluan synnyttää siellä. Samalla tuen pienen synnytyssairaalan pystyssä pysymistä. :)
 Vatsa on kasvanut hurjasti ja sen huomaa parhaiten vaatteista. Paidat ylettävät enään napaan asti ja alavatsa jää paljaaksi. Mekkojen helmat nousevat ja vatsakin alkaa olemaan kokonsa puolesta tiellä. Uusia vaatteita olisi hankittava pian, jos en halua jäätyä ulkona!

Äitiysloman alkuun on enää vain kolme viikkoa aikaa! Sen jälkeen saakin ruveta jännittämään, koska tulee lähtö synnyttään. Tuntuu samaan aikaan todella haikealta ja surulliselta, että raskausaika on kohta ohitse, mutta myös todella ihanalta ja mahtavalta sillä uusi aikakausi alkaa. Pääsemme tapaamaan tämän pienen tyypin ja tutustumaan häneen. Opettelemaan elämää hänen kanssaan. Raskausaika on kaikista kivuista, säryistä, pahoinvoinneista ja muista huolimatta ollut aivan ihanaa aikaa. On ihanaa tuntea pienen liikkeet sisälläni ja tietää hänen kasvavan ja vahvistuvan. Ihanaa, että minun kehoni on pystynyt kantamaan tätä pientä ihmettä sisällään näinkin kauan ja vihdoinkin unelmani toteutuu. Olen joka päivä vain entistä kiitollisempi tästä kaikesta. Päivääkään en vaihtaisi! Villekin tunsi viime viikolla ensimmäistä kertaa vauvan liikkeet. Pyysin häntä laskemaan käden vatsalleni ja keskittymään hetkeksi vain siihen, mitä tuntee kättään vasten. Vauva potki juuri tuolla hetkellä suoraan Villen kättä kohden. Voi kuinka iloiseksi hänkin tuli, kun tunsi pienen liikkeet. <3
Kuten jo aikaisemmin mainitsin synnytys alkaa pyörimään enemmän mielessä. Olen lukenut yhtä synnytysopasta ja pohdiskellut synnytystoiveiden kirjaamista paperille. Mitä sitä edes synnytykseltä toivoisi? Muutakin kuin alatiesynnytystä ja tervettä vauvaa. <3 Mitä te olette kirjanneet synnytystoiveisiin? Myös sairaalakassin pakkaaminen pyörii mielessä. Netistä olen löytänyt paljon erilaisia listoja siitä, mitä mukaan kannattaisi ottaa. Niistä olen sitten koonnut itselleni pienen listan asioista, joita luulen tarvitsevani. Tällä hetkellä sairaalakassiin on pakattuna vain villasukat, mutta onhan sekin jo alku. Mitä kaikkea te olette ottaneet mukaan sairaalaan? :)

Loppuraskauden ja nimen päättämisen myötä myös ristiäiset ovat aktiivisesti mielessä. Olemme aina välillä istuneet yhdessä alas miettimään millaiset ristiäiset pojalle haluamme. Ristiäispäivä on päätettynä, ja pienen paikkakunnan hyvä puoli on se, että pappi on varmasti saatavilla silloin. Kirkon ja papin ajattelin varata vasta vauvan syntymän jälkeen. Ristiäisiä on tarkoitus viettää vielä ennen joulua. Kastetilaisuus järjestetään kirkossa, mutta kahvittelut ym haluaisin hoitaa kotona. Tarkoitus on saada yläkerran remontti valmiiksi ennen ristiäisiä ja alakerran remontti aloitettaisiin vasta ristiäisten ja joulun jälkeen. Myös vieraslista on tehty, ja pitää sisällään noin 45 vierasta. Missä te olette ristiäiset järjestäneet? Kotona vai seurakunnan tiloissa? :) 

Seuraa minua
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa
Facebook: Suloisia unelmia

torstai 14. syyskuuta 2017

HÄÄT: JUHLAPAIKKAMME

Mieleisen juhlapaikan löytäminen on ollut vaikeaa, ja sitä on etsittykin melkein puoli vuotta! Meillä oli tietyt kriteerit juhlapaikan suhteen ja oli vaikeaa löytää sellaista, joka olisi kattanut kaikki kriteerimme.

- Juhlapaikalle on voitava tuoda omat ruoat ja juomat. Osan ruoista aiomme tehdä itse muun muassa päivällisen alkupalat ja joitakin jälkiruokia ja loput tilaamme pitopalvelusta. Juomat haemme ehdottomasti ulkomailta, sillä säästää muutaman euron.

- Kaikenlaisten koristeiden laittamisen ja kynttilöiden polttamisen pitää olla sallittua. Haluan ehdottomasti ulos portaille ihania kynttilälyhtyjä ja vieraspöytien koristeiksi pieniä tuikkuja. Joissakin juhlapaikoissa on rajattu sitä, miten koristeita saa laittaa ja kynttilöiden poltto saattaa olla kielletty kokonaan.

- Pyörätuoliramppi. On tärkeää, että vanhemmat ihmiset pääsevät rollaattorien kanssa sisälle.

- Budjetti 500 euroa viikonlopulta ilman siivousta. Juhlapaikan budjetti on melko pieni, sillä haluamme panostaa koristeisiin ja moneen muuhun asiaan. Onneksi tuollakin budjetilla löytää kauniita paikkoja, kunhan jaksaa etsiä!

- Max 30 minuuttia ajomatkaa kirkolta juhlapaikalle. Ajattelimme, että tämä on maksimi aika, jonka voimme pyytää vieraitamme matkustamaan kirkolta juhlapaikalle. Emme kuitenkaan järjestä heille kuljetusta vaan jokainen saa tulla omalla autolla tai kimppakyydeillä.

- Juhlapaikalle on mahduttava reilu 100 vierasta. Kaikki tärkeät sukulaisemme ja ystävämme.

- Juhlia saisi halutessaan, vaikka aamuun asti. Meille on tärkeää, että vieraat saavat jatkaa juhlintaa halutessaan niin pitkään kuin vain jaksavat. Näin emme tarvitse mitään erillistä jatkopaikkaa.

 Etenkin omien ruokien ja juomien tuominen ja tuo 500 euron vuokrabudjetti vaikeuttivat paikan löytymistä. Kirkon valinnan jälkeen päätimme etsiä sopivaa juhlapaikkaa Akaa - Valkeakoski - Lempäälä akselilta, kunnes muistin, että Sääksmäen Kelhi on todella upea ulkoapäin! Olisikohan se yhtä ihana myös sisältä? Ajomatkaa kirkolta tulisi 15-20 minuuttia. Kävimme ajamassa sen ohitse ja Villekin ihastui sen kauneuteen. Päätimme laittaa sähköpostia ja kysellä onko paikka ylipäänsä vapaana ensi vuoden juhannuksena. Vastaus tuli nopeasti. Kelhi olisi vapaana ja voisimme päästä katsomaan sitä halutessamme jo seuraavan viikon aikana!
Seuraavalla viikolla meitä odotti Kelhin pihassa mukava naishenkilö, joka esitteli meille paikan. Kyselimme häneltä kaikkea muun muassa liittyen koristeisiin, siivoamiseen, vessoihin ja muihin tärkeisiin asioihin. Hän vastasi asiantuntevasti kysymyksiimme samalla, kun kiersimme paikkaa. Päässäni lähtivät aivot raksuttamaan ja luomaan erilaisia ideoita paikan koristelusta. Juhlasali oli todella tilava ja upea. Vieraamme mahtuisivat sinne ja jäisi vielä tilaa tanssimiseenkin! Vessoja löytyi muutama ja niistä jäinkin pohtimaan, että mahtavatko riittää reilulle sadalle hengelle.

Muutaman päivän päästä ilmoitimme, että olisimme halukkaita vuokraamaan tilan. Saimme postitse ohjeet varausmaksun maksamiseen ja sen maksettuamme tila olisi varattu meille. Vihdoinkin meillä on juhlapaikka ja samalla asiat etenevät! :) Sen verran otin kuvia ja mittoja, ettei meidän tarvitse ennen ensi kevättä käydä paikan päällä suunnittelemassa. Nyt voi suunnata energian kaikkeen muuhun. :)
Missä te olette viettäneet tai tulette viettämään häitänne? Millä perusteella valitsitte paikan? :)

Seuraa minua
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa
Facebook: Suloisia unelmia

torstai 31. elokuuta 2017

EN AIO IMETTÄÄ VAUVAANI

Hankintoja vauvalle postauksessa sain hyvän vinkin rintapumpun hankkimisesta. Mainitsin vastauksessa, etten aio imettää vauvaani. Haluan pumpata maidon ja juottaa pullosta. Tämä tuntui herättävän monissa ihmisissä negatiivisia ajatuksia. Joidenkin mielestä pilaan lapseni, koska hän saa ruokansa pullosta. Jonkun mielestä toimin sairaalla tavalla ja joku toinen taas ihmettelee miksi ihmeessä en aio imettää. Itseäni kummastuttaa kovasti aikuisten ihmisten suhtautuminen asiaan. Ymmärrän kyllä, että nykypäivänä ollaan kovasti imetyksen kannalla, mutta tämähän on jokaisen äidin oma henkilökohtainen asia ja jokaisen oma päätös. Tärkeintähän on, että vauva saa ruokaa ja kasvaa. Ajattelinkin nyt avata ajatuksiani teille vähän enemmän.

Tiesin jo positiivisen raskaustestin tehdessäni, etten aio imettää vauvaani. Ajattelin kuitenkin, että raskausaika muuttaisi ajatustani ja omaa suhtautumistani imetykseen. Ajattelin, että se valmistaisi minua henkisesti ja mielessäni pystyisin näkemään itseni imettämässä. Minulla ei todellakaan ole mitään imettäviä äitejä vastaan. On hienoa, että toiset jaksavat imettää ja nähdä vaivaa sen eteen, että se onnistuu. Ajatus itsestäni imettämässä kuitenkin ahdistaa. Olen koittanut lukea imetyksestä ja keskustella siitä monien muiden äitien kanssa. Olen pohtinut paljon olisiko minusta edes kokeilemaan sitä. Asia on jollain tavalla jopa stressannut minua läpi raskauden. Mitä enemmän ajattelen imetystä, sitä enemmän se ahdistaa. En vain halua tehdä sitä, se ei tunnu omalta jutulta. Lisäksi rintani ovat olleet jo ennen raskautta todella herkät jopa kipeät koskiessa. En usko imetyksen ainakaan helpottavan sitä. En halua tuottaa itselleni yhtään ylimääräisiä paineita tai stressiä asiasta, jossa voin valita itse miten toimin.

En kuitenkaan halua lääkkeitä maidonnousun estämiseksi. Päinvastoin, haluan vauvan saavan äidinmaitoa mahdollisimman pitkään. Tästä lähti ajatus pumppaamisesta ja pulloruokinnasta. Asiahan on minulle sinällään paljon vieraampi kuin imetys. En tunne ketään, joka olisi pumpannut vauvalleen maidon, joten vertaistukea on etsittävä netistä erilaisilta keskustelufoorumeilta ja facebook ryhmistä. Tietoa on kuitenkin saatavilla enemmän kuin oletin. Pakko myöntää, mitä enemmän olen asiaan perehtynyt, sitä enemmän se tuntuu omalta jutulta. Netistä löytyy paljon tietoa siitä, minkälainen pumppu on mihinkin tarpeeseen sopiva, miten voi auttaa maitoa nousemaan paremmin ja miten maidontuotantoa voi hillitä ja jossain vaiheessa jopa lopettaa kokonaan. Löytyy tietoa siitä kuinka usein olisi hyvä pumpata ja miten toimia muun muassa tiheän imun kausina. Tietoa löytyy yllättävän paljon, kun sitä vain jaksaa ja haluaa lähteä etsimään.

Viimeksi äitiyspoliklinikalla käydessäni kätilö kysyi olenko ajatellut imettää vauvaa. Kerroin avoimesti, mitä olen ajatellut ja hän vaikutti todella ymmärtäväiseltä. Antoi jopa paljon vinkkejä pumppaamiseen, ruokavalioon ja näytti miten käsin lypsäminen onnistuu. Hän myös mainitsi, ettei kannata huolestua jos maitoa ei yhdelle pumpulle heruisi, toiselle voi herua, joten kannattaa kokeilla useampaa pumppua löytääkseen itselle sen oikean. Sairaalassa on kuulemma tarjolla sairaalassa olo ajalle pumppu, ja kotiin kannattaa hankkia sähkökäyttöinen. Hän myös ohjeisti miten tulee toimia vauvan syntymän jälkeen, jotta vauva saa ensimmäiset tipat äidinmaitoa. Pakko myöntää, että minua pelottaa synnytyksen jälkeinen aika. Tulevatkohan hoitajat tyrkyttämään imettämistä minulle? Toivoisin niin kovasti, että meistä huolehtisi sellainen henkilökunta, joka ymmärtää haluni pumpata.

Ville on suhtautunut päätökseeni todella hyvin. Hän tukee minua sata prosenttisesti tässä asiassa. Eikä hän ole kertaakaan painostanut minua imettämiseen vaan ymmärtää, että vauva saa täysin samaa ruokaa pullosta kuin saisi rinnasta. Hän on jaksanut kuunnella panikointiani imetyksestä ja on kannustanut etsimään tietoa muista vaihtoehdoista sekä valitsemaan itselleni sopivan vaihtoehdon. Hänestä on ollut korvaamaton tuki tässä asiassa ja hän auttaa hankkimaan tarpeelliset välineet kotiin. Totta kai tuttipulloja onkin oltava pulloruokinnassa enemmän kuin imettäessä ja välillä tuo mies kiikuttaakin niitä kaupasta kotiin sanomatta. <3

Toivon todella, että kaikki lähtisi hyvin käyntiin. Ymmärrän silti, että vaikeuksiakin voi tulla, mutta ne on tehty voitettaviksi! :) Sitä varten koitan saada mahdollisimman paljon selville ennen vauvan syntymää, jotta osaan varautua kaikkeen mahdolliseen. :)

Onko teistä joku pumpannut ja ruokkinut lastaan pullosta? Haluaisin kuulla lisää kokemuksia! :)

Seuraa minua
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa
Facebook: Suloisia unelmia

tiistai 22. elokuuta 2017

HÄÄT: MISSÄ JA MILLOIN MEIDÄT VIHITÄÄN?

Päivämäärä oli ensimmäinen konkreettinen asia, joka häiden suhteen päätettiin. Halusimme ehdottomasti kesähäät ja päivän olisi oltava erityinen. Tästä lähtikin sitten ajatus juhannushäistä. Nykyään niin harvat juhlivat häitään juhannuksena, koska halutaan itse mennä festareille ja mökeille ja samalla antaa myös sukulaisille ja ystäville mahdollisuus samaan. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että juhannusta voi juhlia joka vuosi, mutta kuinka usein tulee mahdollisuus päästä juhannushäihin? Mikä olisikaan sen romanttisempaa!
Seuraava kysymys oli, että vihitäänkö meidät kirkossa vai maistraatissa. Olimme molemmat sitä mieltä, että kirkkohäät ovat paljon juhlallisemmat ja kauniimmat, joten vihkiminen tapahtuu kirkossa. Minulle on myös erittäin tärkeää saada avioliitollemme Jumalan siunaus. Kirkko ja uskonto ylipäänsä ovat todella tärkeitä asioita elämässäni, joten tuntuu luonnolliselta vannoa valat Jumalan kasvojen edessä.

Kirkon valinta olikin sitten vaikeampi asia. Alkuun varasimme Urjalan kirkon, sillä se sijaitsee suurinpiirtein puolessa välissä molempien perheitä. Urjalan kirkko on myös todella upea sekä ulkoa että sisältä! Kuitenkin raskauden ja yhteenmuuton myötä halusin vaihtaa kirkkoa. Tuntui ajatuksena hassulta mennä jollakin toisella paikkakunnalla naimisiin. Yhtenä toiveena olisi myös, että meidät vihkisi sama pappi, joka kastaa vauvamme. Tästä ei voi kuitenkaan täysin varma olla, sillä pappien työajat selviävät vasta ensi keväänä. Päädyimme kuitenkin varaamaan Akaan kirkon vihkitilaisuuteen. Myös haluamamme ajankohta oli vapaana, koska ensi vuoden juhannukselle ei ollut vielä yhtään varausta.

Joten meidät vihitään 23.6.2018 klo 14.00 Akaan kirkossa! :)

Millä perusteella te valitsitte vihkikirkkonne? :)

Seuraa minua
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa